Perustelut

Yleistä

Valiokunta pitää sinänsä hyvänä vapaakauppaneuvotteluissa tavoiteltavaa yritysten markkinoillepääsyn parantamista kuin myös kaupanesteiden purkamista yleensä. Yhdysvaltojen markkinoilta mahdollisesti saatavat uudet liiketoimintamahdollisuudet ovat tärkeitä koko EU:n että Suomen talouden kannalta. Vientimahdollisuuksia tulee hakea myös elintarviketuotannossa nykyistä tehokkaammin. Vienti on alan kasvun kannalta keskeinen kysymys. Valiokunta korostaa kuitenkin sitä, että elintarvikealan kaupassa EU:lla ja siten myös Suomella on tärkeitä mm. kuluttajasuojeluun ja eläinten hyvinvointiin liittyviä intressejä. On välttämätöntä, että nämä otetaan huomioon nyt käytävissä neuvotteluissa.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että Yhdysvallat on maataloustuotteiden kuten lihan ja viljan merkittävä tuottaja ja kilpailukykyinen viejä. Toisin kuin EU:n vienti, joka painottuu jalosteisiin, Yhdysvaltojen maatalouskauppa on painottunut perusmaataloustuotteiden vientiin. Suomen maatalousviennin arvo Yhdysvaltoihin oli vuonna 2012 noin 39,5 miljoonaa euroa. Suurimpia vientituotteita olivat juusto ja votka. Samana vuonna elintarvikkeiden kokonaisvienti oli arvoltaan 1 617 miljoonaa euroa. Suomella on intressi juuston ja erityisesti Emmental –juuston vientimahdollisuuksien säilyttämisessä. Valiokunta toteaa, että EU:n markkinoillepääsyä koskevaan neuvotteluvaraan vaikuttaa oleellisesti se, mitä tapahtuu muissa kauppaneuvotteluissa kuten Mercosur-neuvotteluissa ja Dohan WTO-kierroksen neuvotteluissa.

Valiokunta korostaa sitä, että maataloustuotteista käytävissä neuvotteluissa tulee painottua tarve säilyttää EU:n yhteiseen maatalouspolitiikkaan pohjaavan suojan taso. Jo edelläkin todetuista syistä (mm. kuluttajansuojelu ja eläinten hyvinvointi) EU:ssa ja Suomessa elintarvikeala on yksi säädellyimmistä elinkeinoista. Lainsäädäntö on edellyttänyt elintarviketuotannossa muutoksia tuotantotapoihin sekä uusia investointeja tuotantorakennuksiin, -laitteisiin tai järjestelmiin. Usein vastaavia kustannuksia aiheuttavia säädöksiä ei kolmansissa maissa ole. Valiokunta pitää tässäkin yhteydessä välttämättömänä, että EU huolehtii maatalouspolitiikassaan tuotantonsa kilpailukyvystä. Uusia säännöksiä suunniteltaessa on tehtävä kattavat arviot vaikutuksista elinkeinoelämälle. Valiokunta korostaa sitä, että toimijoiden tulee myös voida luottaa siihen, että EU toimii johdonmukaisesti ja esittää samat vaatimukset tuonnille kuin mitä se asettaa omalle tuotannolleen.

Esimerkkeinä EU:n tiukasti säädellyistä kokonaisuuksista voi mainita kotieläintuotannon, eläinperäisten tuotteiden valmistamisen ja yleensä tuotannon turvallisuuden, hygienian ja vaikutukset ympäristöön. Kotieläinsektorilla EU on myös profiloitunut suuriin kauppakumppaneihinsa verrattuna alkutuotannon vastuullisuuteen ja eettisyyteen, kuten eläinten hyvinvointiasioihin liittyvissä kysymyksissä. Valiokunta painottaa sitä, että edellä mainittujen kokonaisuuksien tulee olla vapaakauppaneuvotteluissa selkeästi tunnustettuja neuvotteluaiheita, joissa EU pysyy periaatteissaan. Edellä esitetystä käy ilmi, että EU:n omalle tuotannolleen asettamat vaatimukset nostavat tuotantokustannuksia EU-maissa, eivätkä kustannukset ole useinkaan helposti perittävissä lopputuotteiden hinnoissa. Vaatimukset heikentävät käytännössä EU-tuotannon asemaa maailmankaupan kilpailussa, jossa hinnalla on varsin suuri merkitys.

Maa- ja elintarviketaloudessa sääntelyero näkyy myös valvonnan lähestymistavassa. EU:ssa tuotantoa valvotaan pellolta pöytään. Yhdysvalloissa valvonnan periaatteena on tarkastella tieteellisen riskianalyysin perusteella lopputuotteiden laatua. Siihen, mitä on tapahtunut jalostusprosessin aikana ei kiinnitetä huomiota.

Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että neuvotteluissa komissio on antamassa korkean etusijan suojatuille GI-tuotteille (geograafiset indikaatiot). Näitä tuotteita tuetaan monilla muillakin politiikan keinoilla. GI-tuotteet ovat lähtökohtaisesti Välimeren alueen korkean jalostusarvon tuotteita, joille neuvotteluissa yritetään taata jatkossakin lisäarvo ja mieluummin kasvattaa sitä. Valiokunta korostaa, että neuvottelujen on tuotettava tasapuolisesti hyötyjä niin eteläisen kuin pohjoisen Euroopan maataloudelle.

Valiokunta pitää välttämättömänä, että neuvottelukysymysten tarkentuessa sillä on tilaisuus ottaa yksityiskohtaisesti kantaa vastuualueelleen kuuluviin kysymyksiin.

Herkät tuotteet

Valiokunta toteaa, että komissiolle annettavan neuvottelumandaatin mukaan neuvottelujen tavoitteena on kaikkien tullien poistaminen kahdenväliseltä kaupalta. Yhteisenä tavoitteena on lisäksi poistaa merkittävä osa tulleista jo sopimuksen voimaan astumisen yhteydessä ja lyhyessä ajassa eliminoida tullit muilta kuin kaikkein herkimmiltä tuotteilta. Neuvotteluissa molemmat osapuolet arvioivat kuitenkin erilaisia vaihtoehtoja herkkien tuotteiden kohtelulle mukaan lukien tariffikiintiöt. Mandaatin mukaan sopimukseen voidaan myös sisällyttää kahdenvälinen suojalauseke.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että EU:n ja Yhdysvaltojen välinen kauppa perustuu tullien osalta WTO-sidottuun MFN (Most favoured nation) -tasoon, ja tavarakaupassa kannettavat tullit ovat jo yleisesti varsin alhaisella tasolla. Maataloustuotteissa tullit ovat kuitenkin joillakin tuotteilla korkeat. Herkillä tuotteilla kauppa perustuu tariffikiintiöihin, joiden puitteissa tapahtuva tuonti toteutuu alhaisemmalla tullilla. EU ja Yhdysvallat vaihtoivat helmikuussa tullitarjouksia teollisuustuotteiden lisäksi myös maataloustuotteissa, mutta kiintiötuotteiden osalta tarjouksia ei ole vielä vaihdettu.

Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että herkkien tuotteiden lukumäärä jää sopimuksessa todennäköisesti varsin rajalliseksi. Valiokunta korostaa kuitenkin sitä, että maataloustuotteiden kauppaa ei Yhdysvaltojen ja EU:n välillä ole mahdollista avata kokonaan ja siten mandaattiin tulee sisällyttää mahdollisuus tariffikiintiöiden käyttöön ja suojalausekkeen soveltamiseen. Valiokunta pitää välttämättömänä, että herkiksi tuotteiksi EU:lle ja Suomelle katsotaan ainakin, naudanliha, sianliha, siipikarjanliha, tietyt meijerituotteet ja vehnä. Lisäksi herkäksi tuotteeksi on katsottava perunatärkkelys. Maitotuotteiden kaupassa EU:lla ja Suomella on sekä markkinoiden suojaamiseen että niiden laajentamiseen liittyviä tärkeitä intressejä.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että Suomen elintarvikemarkkinat ovat pienet ja erittäin keskittyneet. Markkinamme on herkkä ulkopuolisille häiriöille. Jo Euroopan mittakaavassa pienetkin erät pystyvät käytännössä aiheuttamaan merkittävän markkinahäiriön minkä tahansa tuotteen markkinoilla. Erityisen herkkiä ovat liha- ja maitomarkkinat. Tämä on otettava huomioon kiintiöitä määrättäessä. Valiokunta painottaa erityisesti sitä, että suojalausekkeet ovat oleellinen osa varautumista markkinahäiriöihin.

Valiokunta toteaa, että herkkien tuotteiden osalta on vielä tarkoin selvitettävä EU:n todellinen kilpailukyky. Maatalouspolitiikkaan juuri tehty muutos Yhdysvalloissa lisää vielä entisestään yhdysvaltalaisten viljelijöiden kykyä sopeutua muuttuviin markkinoihin.

Terveys- ja kasvinsuojelutoimet, SPS

Komissiolle annetun mandaatin mukaan sopimus rakentuu terveys- ja eläinlääkintäkysymyksissä WTO:n terveys- ja kasvinsuojelua koskevalle sopimukselle (SPS) ja olemassa olevalle kahdenväliselle eläinlääkintäsopimukselle. Tavoite on päättää kasvinterveyttä koskevista säännöistä, tarkastella eläinlääkintäsopimusta ja rakentaa kahdenvälinen yhteistyöfoorumi SPS-kysymyksille sekä perustaa eläinten hyvinvointia käsittelevä yhteistyömekanismi. Sopimuksen SPS-osaa pyritään rakentamaan WTO:n SPS-sopimuksen avainperiaatteille.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että EU:n ja Yhdysvaltojen toisistaan poikkeavat SPS-sopimuksen tulkinnat ja soveltaminen ovat olleet syynä useisiin kauppakiistoihin. Erimielisyydet ovat liittyneet osapuolten erilaisiin sääntelyfilosofioihin, varovaisuusperiaatteen soveltamiseen, muiden kuin tieteeseen perustuvien tekijöiden kuten kuluttajien elintarviketurvallisuuteen ja hygieniaan liittyvien odotusten huomioimiseen ja poliittisten tekijöiden vaikutukseen. Ongelmina ovat olleet monet eläin- ja kasvinterveyteen liittyvät kiistat, kuten esim. hormonikäsitellyn lihan tuontikielto, GMO-säädökset, kloonit, lihan kloorikäsittely ja kasvunedistäjät kuten esim. raktopamiini. Valiokunta toteaa, että EU:hun tuodaan jo muuntogeenisiä organismeja asetuksen (EY) 1829/2003 ja direktiivin 2001/18/EY pohjalta edellyttäen, että ne on hyväksytty käytettäviksi elintarvikkeina, rehuina tai viljeltäviksi. EU:ssa on voimassa lainsäädäntö (direktiivi 96/22/EY), jonka nojalla kielletään kasvua edistävien hormonien käyttö tuotantoeläimille.

Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että SPS-kysymysten käsittely ei neuvotteluissa ole vielä kunnolla käynnistynyt. Kumpikaan osapuoli ei ole valmis tinkimään elintarviketurvallisuutensa tasosta. Alustavissa keskusteluissa on ainoastaan listattu osapuolten prioriteettikohteita. Julkisuudessa komissio on todennut, että EU ei tule muuttamaan lainsäädäntöään GMO-tuotteiden hyväksymismenettelyjen osalta tai sallimaan kasvuhormoneilla tuotetun lihan tuontia. Valiokunta pitää välttämättömänä, että komission kannasta pidetään kiinni. Valiokunta toteaa, että sääntelykysymykset tulevat neuvotteluissa olemaan markkinoillepääsykysymyksiäkin vaikeampia. Ne vaikuttavat myös oleelliseesti siihen, miten markkinoiden avaukset realisoituvat todelliseksi kaupaksi. Valtioneuvoston kannan mukaisesti valiokunta pitää myönteisenä tavoitetta perustaa SPS-kysymyksille kahdenvälinen yhteistyöfoorumi sekä yhteistyömekanismi, jotta sopimuksen voimaantulon jälkeen voidaan edistää alan yhteistyötä vaihtamalla tietoja ja keskustelemalla ajankohtaisista kysymyksistä. SPS-sopimuksen puitteissa tehtävässä riskinhallinnassa tulee valtioneuvoston kannan mukaisesti huomioida kaikki olennaiset tekijät, erityisesti eläinten hyvinvointi, kestävä kehitys, tuotannon vastuullisuus ja läpinäkyvyys sekä kuluttajien tarpeet tieteellisen riskiarvion ohella. Valiokunta pitää välttämättömänä, että sopimuksella ei puututa osapuolten oikeuteen ylläpitää korkeaa elintarviketurvallisuuden tasoa tulevaisuudessakin.

Valiokunta toteaa, että elintarvikkeiden merkinnät eivät ole erikseen EU:n asialistalla eivätkä ne ole toistaiseksi nousseet esille neuvotteluissa Yhdysvaltojen toimesta. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että Suomen lähtökohtana on, että EU:n elintarvikkeiden pakkausmerkintöjä koskevaan lainsäädäntöön ei tule kuluttajien kannalta heikennyksiä näissä neuvotteluissa. Valiokunta pitää tätä tavoitetta erittäin tärkeänä.

Myös alkuperäsääntöjä koskevat neuvottelut ovat alkuvaiheessa. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että EU:n ja Yhdysvaltain alkuperäsäännökset poikkeavat huomattavasti toisistaan. Yksi neuvotteluissa ratkaistavaksi tulevista kysymyksistä on maataloustuotteita koskeva ns. kokonaan tuottamisen vaatimus, jota EU edellyttää, ja toisaalta Yhdysvaltojen teurastusvaatimus. Ongelmana on käytännössä se, että EU:ssa eläimen tulee olla kasvatettu ja teurastettu EU-alueella, kun Yhdysvalloissa alkuperämerkinnän ehtona on teurastuspaikka. Valiokunta pitää välttämättömänä, että EU pitää kiinni kokonaan tuottamisen vaatimuksesta ja myös alkuperämerkintöjen kehittämisestä EU:ssa.

Metsätalous

Valiokunta toteaa, että maailmantalouden kriisi on heikentänyt metsäteollisuutemme markkinoillepääsyä monissa maissa (mm. Venäjällä, Brasiliassa, Japanissa, Argentiinassa). Tästäkin syystä EU:n ja Suomen tulee edistää voimakkaasti elinkeinoelämän pääsyä uusille markkinoille ja turvata jo olemassa olevia markkinoita. Kauppa lisää toimeliaisuutta ja hyvinvointia. Mahdollinen EU:n ja Yhdysvaltojen vapaakauppa lisää suoraan ja välillisesti metsäteollisuustuotteiden kysyntää.

Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että metsäteollisuustuotteiden tavarakauppa on pääsääntöisesti jo tullitonta mutta raaka-aineiden (tärkkelys) ja kemikaalien kauppaa rajoittavat tullit. Niiden poistaminen on maamme metsäteollisuuden etu. Lisäksi valiokunnalle on todettu, että julkiset hankinnat ovat EU-markkinoilla avoimemmat kuin Yhdysvalloissa. Valiokunta pitää välttämättömänä, että Yhdysvaltain julkiset hankinnat saadaan kattavasti kansainvälisten sitoumusten piiriin ja vastavuoroisiksi eurooppalaisia toimijoita syrjimättömällä tavalla. Kauppa- ja investointisopimuksen tulee myös tukea biotaloutta julkisissa hankinnoissa.

Sääntelykysymyksissä valiokunta nostaa esille epäkohdan, joka vääristää metsäteollisuuden kilpailua: Yhdysvallat on tukenut mustalipeän polttoa ja useamman vuoden ajan, mikä tukee kohtuuttomasti Yhdysvaltain metsäteollisuusyritysten tuloksentekoa. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että epäkohta poistetaan.

Valiokunta katsoo, että transatlanttisen sopimuksen tulee yhtenäistää ja yhdistää puutavaran laillisen alkuperän todentamista ja todistamista.