Valiokunta toteaa, että ehdotuksessa on kyse EU:n lannoitevalmistemarkkinoiden osittaisesta yhdenmukaistamisesta, silloin kun tuotteet on merkitty CE-merkityiksi lannoitevalmisteiksi. Ehdotus loisi kaikille CE-merkityille lannoitevalmisteille (epäorgaaniset ja orgaaniset lannoitteet, orgaaniset kivennäislannoitteet, kalkitusaineet, maanparannusaineet, kasvualustat, kasvibiostimulantit, agronomiset lisäaineet sekä lannoitevalmisteiden mekaaniset seokset) EU:n tasolla yhtenäiset edellytykset, jolloin lannoitevalmisteteollisuuden mahdollisuudet päästä sisämarkkinoille paranisivat. Se antaisi mahdollisuuden myös uusille innovatiivisille lannoitevalmisteille. Kansallisille markkinoille tarkoitettujen lannoitevalmisteiden markkinat voisivat kuitenkin jatkaa häiriöttömästi toimintaansa, kun kansalliset säännökset säilyvät. Kyse olisi lannoitevalmistemarkkinoiden osittaisesta harmonoinnista, jonka puitteissa lannoitevalmisteiden valmistajat voisivat päättää, onko heidän valmistamansa tuote tarkoitettu paikallisille markkinoille vai EU:n sisämarkkinoille CE-merkittynä lannoitevalmisteena. Myös kansallisten lannoitevalmisteiden vastavuoroinen tunnustaminen säilyisi.
Valtioneuvoston kirjelmään liitetystä muistiosta käy ilmi, että ehdotuksen myötä lannoitemarkkinoille on arvioitu tulevan lisää tarjontaa mm. erilaisten orgaanisten lannoitevalmisteiden tullessa EU:n yhteisen lainsäädännön piiriin. Valiokunta toteaakin, että lannoitevalmisteasetuksen uusiminen ja sen sisältämien CE-merkittyjen lannoitevalmisteiden valikoiman laajentaminen orgaanisten tuotteiden myötä on sinänsä myönteistä. Käytännössä orgaanisten lannoitevalmisteiden kauppa rajoittunee kuitenkin melko pienelle markkina-alueelle niiden tuotantopaikasta katsottuna. Siten CE-merkittyjen orgaanisten lannoitevalmisteiden myötä viljelijöiden käytössä oleva lannoitevalmistevalikoima tuskin kasvaa olennaisesti nykyisestä, vaikka CE-merkittyjen tuotteiden osalta niiden kuljetus on periaatteessa mahdollista kaukaakin Suomen markkinoille.
Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että Suomen kansallisen ympäristökorvausjärjestelmän vuoksi orgaanisten lannoitevalmisteiden käyttö viljelijän näkökulmasta ei ole järkevää. Usein orgaanisten lannoitevalmisteiden sisältämästä typestä ja fosforista on kasveille käyttökelpoista vain pieni osa niiden sisältämästä kokonaistypestä ja -fosforista. Ympäristökorvausjärjestelmässä tuotteiden kokonaistyppi ja -fosfori lasketaan kuitenkin käytännössä olevan kokonaan kasvien käytössä. Tämä estää tuotteiden mielekkään käytön kasvien ravitsemuksen ja työteknisten seikkojen kannalta. Valiokunta korostaa tarvetta muuttaa kansallista sääntelyä tältä osin.
Edellä todetun CE-merkittyjen lannoitevalmisteiden vapaan liikkuvuuden vuoksi valiokunta painottaa sitä, että lannoitevalmisteiden valmistuksessa käytettyjen raaka-aineiden laatuun on kiinnitettävä erityistä huomiota. Tämä korostuu erityisesti orgaanisten lannoitevalmisteiden osalta, joissa erilaisten haitta-aineiden pitoisuudet voivat nousta ongelmaksi. Valiokunta toteaa käytännön osoittaneen, että markkinavalvonta ei yleensä ole riittävä keino varmistaa tuotteiden laatua ja turvallisuutta EU:n sisämarkkinoilla (esim. kasvien taimiaineiston ja lisäysmateriaalin kauppa). Tämän vuoksi markkinoilla voi esiintyä jatkossa enemmän laadultaan kyseenalaisia lannoitevalmisteita. Valiokunta korostaa erityisesti kansallisen lannoitelainsäädännön ankaran vastuun periaatteen merkitystä lannoitevalmisteiden ostajan oikeusturvan kannalta. Ankaran vastuun merkitys tuleekin vain lisääntymään jatkossa. Suomen happamassa kohtuullisen runsaasti orgaanista ainesta sisältävässä maaperässä riski raskasmetallien siirtymiseen maasta elintarvikeketjuun sekä huuhtoutumiseen herkkiin vesiekosysteemeihin on merkittävä. Suomi sai viimeksi vuonna 2006 komission päätöksellä 2006/348/EY rajoittaa lannoitteiden kadmiumin enimmäispitoisuutta 22 mg:aan Cd/kg P2O5. Suomen tulee hakea jatkoa voimassa olevalle poikkeukselle.
Valiokunta toteaa, että asetusehdotuksessa esitetään kiristettäväksi lannoitevalmisteiden sallittuja enimmäismääriä kadmiumpitoisuuden osalta. Tämä asettaa suuria korotuspaineita epäorgaanisten lannoitteiden hintoihin, mikä tulee ottaa vakavasti huomioon ehdotuksen vaikutustenarvioinneissa. Lannoitemarkkinat ovat maailmanlaajuiset, ja fosforilannoitteiden tuotannossa puhtaan raaka-aineen määrä on rajallinen. Kun puhtaan raaka-aineen kysyntä lisääntyy, lannoitteiden hinnat nousevat ja hintojen nousu koskettaa väistämättä myös suomalaisia viljelijöitä. Edellä on jo todettu, että vaikka markkinoille voidaan saada lisää lannoitevalmisteita orgaaniselta puolelta, se ei käytännössä hintapaineita alenna.
Lannoiteasetuksen muutoksen yhteydessä valiokunta pitää myös tärkeänä varmistaa se, että lannoitevalmisteiden ja niiden raaka-aineiden laatu ym. vaatimukset eivät vaaranna sopivien lannoitevalmisteiden saatavuutta ja käyttöä erikoislannoitteidenkaan osalta. Esimerkiksi suomalaisilla taimitarhoilla on vakiintunut hallitusti liukenevien lannoitteiden käyttö astiataimiviljelyssä. Niiden käytöllä on pystytty olennaisesti vähentämään annettavaa ravinnemäärää. Kuorruteaineiden teknisen laadun on täytettävä korkeat vaatimukset, jotta ravinteiden vapautuminen on kasvien kasvun edellyttämää, hidasta ja hallittua. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on kuitenkin kiinnitetty huomiota siihen, että lannoiteasetuksen uudistamisen yhteydessä hidasliukoisille lannoitteille on ehdotettu nykyisistä poikkeavia vaatimuksia lannoiterakeiden kuorruteaineille. Kuorrutteena käytettävä "muu" polymeeri ei välttämättä ehdi hajota 90-prosenttisesti 24 kuukaudessa, kuten asetusehdotuksessa (liite 2) on esitetty. Tämä tiukka aikaraja voi tulla esteeksi toimivan ja hyväksi koetun lannoitusmenetelmän käytölle. Tämänkaltaiset tuotantoa vaikeuttavat vaatimukset tulee kansallisesti käydä tarkasti läpi yhteistyössä elinkeinojen kanssa ja on vaikutettava siten, että ne eivät tule voimaan lopullisessa asetuksessa.