Perustelut

Saamansa selvityksen perusteella valiokunta toteaa, että asetusehdotuksen perustelujen mukaan nykyinen 29 artikla on epäjohdonmukainen bioteknologian keksintöjen oikeudellisesta suojasta annetun direktiivin 98/44/EY 12 artiklan suhteen. Nykyisen asetuksen mukaan pakkolupa, jolla varmistetaan, että kasvilajiketta tai patenttia voidaan käyttää, voidaan myöntää "yleisen edun takia". Direktiivin 98/44/EY mukaan pakkolupa voidaan myöntää, jos se merkitsisi "huomattavaa teknistä kehitystä, johon liittyy huomattava taloudellinen etu", mutta ei sen sijaan yleisen edun vuoksi. Ehdotetulla muutoksella pyritään poistamaan tämä epäjohdonmukaisuus siten, että bioteknologian keksinnön hyödyntäminen olisi mahdollista.

Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on kiinnitetty huomiota siihen, että EU:n asetusehdotuksia tulee arvioida myös perusoikeuksien kannalta. Suomi ei voi hyväksyä EU-asetusta, jos hyväksyminen kansallisesti edellyttäisi perustuslain säätämisjärjestystä (tällöin poikkeuslain säätäminen olisi ainoa vaihtoehto). Perusoikeuksia voidaan kuitenkin rajoittaa tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, jos perusoikeuksien rajoittamisen yleiset edellytykset täyttyvät.

Toimitetussa selvityksessä on myös todettu, että immateriaalioikeuksien rajoittaminen on mahdollista sekä yleisen että yksityisen edun vuoksi. Se, että oikeuksia rajoitetaan yksityisen edun vuoksi, voi itse asiassa olla yleisen edun intressissä, koska näin esimerkiksi yksityinen yritys pystyy kehittämään tuotteita yleiseen käyttöön. Oleellista on, että suojattujen oikeuksien rajoittaminen on hyväksyttävässä suhteessa rajoituksen perusteena olevaan intressiin. Valiokunnalle annetussa selvityksessä on katsottu, että asetusehdotuksen mukainen sääntely voitaisiin kansallisesti toteuttaa tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Toimitetussa selvityksessä on kuitenkin kiinnitetty huomiota siihen, että ehdotuksen mukaan pakkolupa myönnetään "asianmukaista korvausta vastaan". Perustuslain 15 §:n 2 momentin mukaan omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla. Nyt ei kuitenkaan ole kysymys pakkolunastuksesta, minkä vuoksi lajikkeen suojan rajoittamisesta ei ole välttämätöntä suorittaa täyttä korvausta. Ilmaisua "asianmukainen korvaus" ei ole kuitenkaan pidetty onnistuneena. Asetusehdotuksen niukoista perusteluista ei myöskään käy ilmi, miten oikeussuoja edellä tarkoitetuissa hakemusasioissa on järjestetty. Suomen perustuslain kannalta rajoituksen edellytyksenä on, että lailla on säädetty tehokkaista oikeussuojakeinoista. Tältä osin asiantuntijataholta on toisaalta kuitenkin todettu, että pakkolupaa koskevista yhteisön kasvilajikeviraston päätöksistä voidaan valittaa suoraan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen.

Edellä selostettu valtiosääntöoikeudellinen selvitys on toimitettu valiokunnalle vasta valiokuntakäsittelyn aikana valiokunnan kiinnitettyä huomiota selvityksen tarpeellisuuteen. Sen vuoksi valiokunta kiinnittääkin erityistä huomiota siihen, että jo valmisteltaessa Suomen kannanottoja yhteisössä vireillä oleviin säädösmuutosehdotuksiin tulee selvittää ehdotusten vaikutukset maamme valtiosäännön kannalta.

Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että valtioneuvoston asiaa koskevassa kirjelmässä todetaan, että kasvinjalostajanoikeuslakia (789/1992) ei asetusehdotuksen johdosta tarvitse muuttaa. Valiokunnalle annetussa selvityksessä on kuitenkin todettu, että mainitun lain mukaan suomalaisiin kasvilajikkeisiin voidaan hakea ainoastaan kansallista jalostajanoikeutta. Yhteisön säädösten nojalla voidaan sen sijaan hakea yhteisön kasvinjalostajanoikeutta, jolloin rekisteröinti on voimassa kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Myös kasvinjalostajanoikeudesta annetun lain 24 §:n mukaan voidaan tietyissä tapauksissa myöntää pakkolupa. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä onkin katsottu, että kansallisen kasvinjalostajanoikeudesta annetun lain ja edellä mainitun EY:n asetuksen välinen suhde ei ole riittävän selkeä. Tämän vuoksi lakia tulee täsmentää.

Valiokunta pitää tärkeänä, että ehdotettua asetusmuutosta, joka koskee pakkoluvan käyttöä, sovelletaan vain tilanteissa, joissa kasvinjalostaja ei markkinoilla saavuttamansa voimakkaan aseman johdosta halua luovuttaa hallinnassaan olevaa kasvinjalostusmateriaalia bioteknologisten keksintöjen hyödyntämiseen. Tavoitteena tulee olla, että muutoksella voidaan purkaa monopolitilanteita edistäen samalla kasvinjalostusta ja kasvintuotantoa yleisesti. Valiokunta kiinnittääkin huomiota siihen, että Suomessa on paljon bioteknologian alan yrityksiä, joiden keksintöjen soveltaminen yhdessä kasvinjalostustoiminnan kanssa voi edistää osaltaan maamme maa- ja elintarviketaloutta ja sen kilpailukykyä.

Edellä esitetyn perusteella valiokunta edellyttää Suomen jättävän asetusehdotuksesta päätettäessä pöytäkirjalausuman, jossa Suomi korostaa sitä, että tarkasteltaessa pakkoluvan myöntämisen edellytyksiä yksityisen edun tulee aina sisältyä julkiseen etuun, so. molempien ehtojen, yksityisen ja julkisen edun, tulee yhdessä täyttyä. Komission tulee lisäksi seurata asetuksen toimeenpanoa erityisesti sen osalta, miten uusittu pakkolupamenettely vaikuttaa pienten kasvinjalostusyritysten toimintaan, ja antaa asiasta kertomus kolmen vuoden kuluttua.