Perustelut
Valiokunta toteaa, että Euroopan unionin yhteisen
maatalouspolitiikan uudistamista koskevaan lainsäädäntökokonaisuuteen
kuuluu kaikkiaan seitsemän Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta
yhteisen maatalouspolitiikan eri osa-alueilta eli suorista tuista,
yhteisistä markkinajärjestelyistä, maaseudun
kehittämisestä, horisontaalisista asioista, maatalouden
yhteiseen markkinajärjestelyyn liittyvien tiettyjen tukien ja
vientitukien vahvistamista koskevien toimenpiteiden määrittämisestä,
suorien tukien vuoden 2014 siirtymätoimenpiteistä sekä yhteisiä markkinajärjestelyjä
koskevan
asetuksen muuttamisesta tilatukijärjestelmää ja
viininviljelijöiden tukea koskevilta osin.
Edellä mainittuhin asetuksiin kuuluu yhteisen maatalouspolitiikan
rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY)
N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98,
(EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY)
N:o 458/2008 kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin
ja neuvoston asetus (EU) N:o 1306/2013, jäljempänä horisontaaliasetus
ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto)
tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY)
N:o 1698/2005 kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin
ja neuvoston asetus (EU) N:o 1305/2013, jäljempänä maaseutuasetus.
Horisontaaliasetukseen sisältyy säännökset
muun muassa maatalousrahastoja koskevista yleisistä säännöksistä (kuten
maksajavirasto ja todentamisviranomainen), maatilojen neuvontajärjestelmästä,
rahastojen varainhoidosta, valvontajärjestelmistä ja
seuraamuksista sekä täydentävistä ehdoista.
Maaseutuasetus sisältää viljelijätukien
osalta säännökset muun muassa maatilojen
neuvontajärjestelmästä, luonnonhaittakorvauksesta,
ympäristökorvauksesta, eläinten hyvinvointikorvauksesta
ja korvauksesta luonnonmukaiselle tuotannolle.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että Euroopan
unionin yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisen yhteydessä Suomessa
on valmisteltu Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma
2014—2020, jäljempänä maaseudun
kehittämisohjelma, jonka valtioneuvosto on hyväksynyt
huhtikuussa 2014 ja joka on toimitettu komission hyväksyttäväksi.
Maaseutuasetuksen, horisontaaliasetuksen ja maaseudun kehittämisohjelman
mukainen maatilojen neuvontajärjestelmä otetaan
käyttöön vuoden 2015 alusta.
Valiokunta toteaa, että nykyinen tilaneuvonta, joka
koskee ainoastaan täydentäviä ehtoja,
on rahoitettu kansallisesti. Korvausta maatilojen neuvontaan annetaan
jatkossa Euroopan unionin osarahoitteisena tukena ja osana maaseudun
kehittämisohjelmaa. Lisäksi vuoden 2015 alusta käyttöön
otettava maatilojen neuvontajärjestelmä kattaa
nykyistä laajemman aihealueen. Neuvojien valintamenettelyyn
sovelletaan maaseutuasetuksen mukaan julkisia hankintoja koskevaa
lainsäädäntöä. Maatilojen
neuvontajärjestelmän mukainen korvaus maksetaan
neuvojalle tai, jos neuvoja on toisen palveluksessa, tämän työnantajalle.
Korvaus maatilojen neuvontapalvelusta maksettaisiin Euroopan unionin
osarahoitteisena tukena, ja se muodostuisi maaseuturahaston rahoitusosuudesta
ja kansallisesta rahoitusosuudesta.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että hallituksen
esitykseen sisältyy säännökset
ainoastaan itse maatilojen neuvontajärjestelmästä.
Nyt käsillä oleva hallituksen esitys haluttiin tuoda
eduskunnan käsiteltäväksi kevätistuntokaudella
2014 sen vuoksi, että Maaseutuvirastolla olisi mahdollisuus
valita tulevassa maatilojen neuvontajärjestelmässä neuvontaa
antavat henkilöt jo vuonna 2014, jotta uusi neuvontajärjestelmä voitaisiin
ottaa käyttöön heti vuoden 2015 alusta.
Korvauksesta maatilojen neuvontaan ja korvaukseen oikeuttavan neuvonnan
eri osa-alueista tullaan säätämään
eduskunnalle syysistuntokaudella 2014 annettavassa hallituksen esityksessä,
johon sisältyy säännökset Manner-Suomen
maaseudun kehittämisohjelmaan 2020, jäljempänä maaseutuohjelma,
sisältyvistä ohjelmaperusteisista viljelijätuista
(ympäristökorvaus, luonnonhaittakorvaus, luonnonmukaisen tuotannon
korvaus, eläinten hyvinvointikorvaus ja korvaus maatilojen
neuvontaan).
Esityksessä toimeenpanolain 9 lukua (Tilaneuvontajärjestelmän
toimeenpano) ehdotetaan muutettavaksi muun muassa siten, että luvun säännökset
muutetaan vastaamaan maaseutuasetuksen, horisontaaliasetuksen ja
maaseudun kehittämisohjelman mukaista maatilojen neuvontajärjestelmää,
joka otetaan edellä sanotun mukaisesti käyttöön
vuoden 2015 alusta. Toimeenpanolain 44 §:ää (Tilaneuvontajärjestelmä)
ehdotetaan muutettavaksi siten, että neuvontaa annettaisiin
maaseutuasetuksen 15 artiklassa ja horisontaaliasetuksen 12 artiklassa
tarkoitettuna neuvontana. Horisontaaliasetuksen 12 artiklan 2 kohdassa
säädetään niistä seikoista,
jotka jäsenvaltiossa perustettavan maatilojen neuvontajärjestelmän
on katettava. Maatilojen neuvontajärjestelmä voi
lisäksi kattaa maaseutuasetuksen 15 artiklan 4 kohdassa
ja horisontaaliasetuksen 12 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja seikkoja.
Maaseudun kehittämisohjelman mukaan neuvontaa annettaisiin
täydentävistä ehdoista, viherryttämistuen
vaatimuksista, ilmastonmuutoksen hillitsemisestä ja muutokseen
sopeutumisesta, luonnon monimuotoisuudesta, vesien ja maaperän
suojelusta, innovaatioista, ympäristökorvauksista,
maatalousmaan säilyttämisestä, luonnonmukaisesta
tuotannosta, kasvinsuojelusta ja integroidusta torjunnasta, tuotantoeläinten
hyvinvoinnista ja terveydestä sekä ympäristötehokkuuteen
liittyvistä seikoista, kuten energian käytön
tehostamisesta ja uusiutuvasta energiasta.
Esityksen mukaan Maaseutuvirasto olisi se toimielin, joka valitsisi
neuvontaa antavat henkilöt, kuten nykyisinkin. Toimeenpanolain
45 §:ää (Neuvojien hyväksyminen)
ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan maaseutuasetuksen säännöksiä sekä maaseudun
kehittämisohjelmaa. Pykälän 1 momentin
mukaan neuvojat valittaisiin noudattaen mitä julkisista
hankinnoista annetussa laissa (348/2007) säädetään.
Tältä osin ehdotus perustuu maaseutuasetuksen
15 artiklan 3 kohtaan, jonka mukaan neuvojat on valittava tarjouspyynnöillä ja
valintamenettelyyn on sovellettava julkisia hankintoja koskevaa
lainsäädäntöä. Edelleen
ehdotuksen mukaan neuvojat valittaisiin ja hyväksyttäisiin
maaseudun kehittämisohjelman voimassaoloajaksi. Maaseutuvirasto
hoitaisi neuvojien valitsemisen. Maaseutuvirasto voisi ryhtyä neuvojien
valitsemiseen liittyviin toimenpiteisiin jo vuonna 2014 sen jälkeen, kun
ehdotettu laki on tullut voimaan. Tällöin uusi
maatilojen neuvontajärjestelmä olisi mahdollista
ottaa käyttöön heti vuoden 2015 alusta lukien.
Peruslähtökohtana neuvojan pätevyydelle
on lakiehdotuksen 46 §:n mukaan neuvottavan asiakokonaisuuden
alaan soveltuva vähintään toisen asteen
koulutus, kuten voimassa olevassa laissa. Toisen asteen koulutusta
arvioitaessa tilannetta verrataan henkilön opiskeluajankohtana
voimassa olleisiin koulutusjärjestelmiin. Mainitun koulutuksen
lisäksi edellytyksenä olisi soveltuva neuvontakokemus.
Ehdotettu pätevyysvaatimus perustuu myös valtioneuvoston
hyväksymään esitykseen maaseutuohjelmaksi,
jota on valmisteltu hyvin laaja-alaisesti eri työ- ja koordinaatioryhmissä.
Maaseutuohjelma on edellä todetun mukaisesti jo toimitettu
komission hyväksyttäväksi. Valiokunta
pitää erittäin tärkenä,
että valintamenettely toimeenpannaan siten, että neuvojien
neuvontatehtävän laatuun ja laajuuteen nähden
tarpeellinen asiantuntemus samoin kuin valinnan joutuisuus varmistetaan.
Neuvojien valinnassa tulee lisäksi kiinnittää ammatillisen
osaamisen ohella huomiota myös heidän elinkeinon
tuntemukseensa ja mahdollistaa nykyisten neuvojien valituiksi tuleminen
heidän laajentaessaan osaamistaan uusille neuvonnan osa-alueille.
Valiokunta pitää välttämättömänä,
ettei esitys lisää byrokratiaa. On huolehdittava
siitä, että sääntely muodostuu
mahdollisimman yksinkertaiseksi ja kustannustehokkaaksi. Lisäksi neuvonnan
käytännön toimeenpanon selkeys ja tehokkuus
tulee varmistaa.
Valiokunta toteaa, että päättyneellä ohjelmakaudella
maatalouteen liittyvissä EU-rahoitteisissa hankkeissa pienryhmäneuvonta
on valiokunnan saaman selvityksen mukaaan todettu erittäin
tehokkaaksi tiedonvälitysmuodoksi. Pienryhmissä viljelijät
voivat keskustella kyseiseen neuvontakokonaisuuteen kuuluvasta asiasta
ja verrata omia toimiaan toisten viljelijöiden kanssa.
Toimintatapa on myös tehokas, sillä ryhmässä tapahtuva
keskinäinen oppiminen on niin viljelijöiden kuin
neuvonnan resurssien kannalta tehokkaampaa kuin yksittäisen
neuvojan yhdelle viljelijälle antama neuvonta. Valiokunta pitääkin
hyvänä, että maaseutuohjelman mukaan
neuvontaa voidaan jatkossakin perustelluissa tapauksissa antaa osittain
myös ryhmässä ottaen huomioon yksittäisen
neuvontapalveluiden käyttäjän tarpeet.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä edellä esitetyin
huomautuksin.