Yleisperustelut

Valiokunta toteaa, että satovahinkolain (1214/2000) nojalla voidaan maksaa korvausta vahingosta, joka hallan, raesateen, kaatosateen, rajuilman, poikkeuksellisten tulvien tai muun vastaavan viljelijästä riippumattoman poikkeuksellisen suuren luonnonolojen vaihtelun vuoksi aiheutuu kasvavalle tai korjuuvaiheessa olevalle sadolle. Korvausta voidaan maksaa myös poikkeuksellisista olosuhteista talvehtivalle kasville aiheutuvista vahingoista sekä poikkeuksellisen tulvan tai poikkeuksellisen runsaiden sateiden aiheuttaman märkyyden vuoksi kylvämättä jäämisestä aiheutuneesta vahingosta.

Korvauksia voidaan maksaa viljelijälle, jolla on viljelyksessä vähintään kolme hehtaaria peltoa tai vähintään puoli hehtaaria avomaan puutarhakasvien tuotantoa. Viljelmäkohtainen satovahinko lasketaan vähentämällä koko viljelmän korvauskelpoisten kasvien normisadon arvosta vahinkovuoden sadon arvo. Korvattavien satovahinkojen arvioinnissa käytettävien kasvilajien yksikköhintojen ja normisadon määräytymisperusteista säädetään satovahinkolaissa. Viljelijän omavastuu satovahingosta on 30 prosenttia koko tilan normisadon arvosta. Valtio maksaa viljelijälle satovahinkokorvauksena vuosittain päätettävän prosenttiosuuden omavastuuosuuden ylittävästä satovahingon arvosta.

Valtion korvattavaksi tulevien satovahinkojen määrä vaihtelee ja on 2000-luvulla vuosittain vaihdellut 0,30 miljoonasta eurosta 19,5 miljoonaan euroon. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että satovahinkojen korvaamisesta annettu laki on voimassa toistaiseksi, mutta sen soveltaminen on sidoksissa EU:n valtiontukisääntelyn muuttumiseen. Viimeksi satovahinkolain perusteella maksettavat korvaukset on hyväksytty komission päätöksellä SA.37035.

Esityksen perusteluissa on todettu, että omaisuusvahinkoihin varaudutaan yleensä vakuutuksin. Valiokunta kiinnittää myös huomiota siihen, että EU:n valtiontukisäännöt eivät ehkä vastaisuudessa salli nykyisen järjestelmän jatkamista muutoin kuin siirtymäkautena. Lisäksi satovahinkokorvausjärjestelmä on ainakin osittain menettänyt merkitystään Suomen EU-jäsenyyden myötä voimaan tulleiden tukijärjestelmien seurauksena. Aloille, joita on viljelty hyvän maatalouskäytännön mukaisesti ja joilta viljelijä ei ole saanut satoa korjattua satovahingon takia, on voitu kuitenkin aina normaalisti maksaa sadonkorjuuta edellyttävät tuet, mikäli viljelijä on tehnyt satovahingosta kirjallisen ilmoituksen maatilan sijaintikunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on myös pidetty epäkohtana sitä, että nykyinen satovahinkojen korvausmenettely suosii alhaisen satotason omaavia tiloja suhteessa niihin tiloihin, joilla satotasot ovat korkeat ja korkeaan satotasoon on panostettu työllä ja investoinneilla.

Edellä esitetyt perusteet puoltavat satovahinkojärjestelmästä luopumista. Valiokunta toteaa, että Suomessa ei ole kuitenkaan tähän mennessä ollut yleisesti tarjolla sellaisia vakuutustuotteita, jotka sisältäisivät turvan satovahinkolaissa tarkoitettujen vahinkojen korvaamiseksi. Satovahinkovakuutustuotteiden kehittämiseksi ja niiden saamiseksi markkinoille on välttämätöntä, että vakuutuksenottajat ja vakuutusyritykset voivat riittävän ajoissa valmistautua siihen, ettei satovahinkoja enää siirtymäajan jälkeen korvata valtion varoista. Takarajan asettaminen nykyiselle korvausjärjestelmälle antaa vakuutusalan toimijoille selkeän kannustimen ja aikakehyksen kehittää uusia riskienhallintavälineitä. Esityksessä ehdotetaankin, että nykyinen satovahinkolaki kumottaisiin erillisellä lailla, joka tulisi voimaan vuoden 2017 alusta lukien. Samalla ehdotetaan satovahinkolakia muutettavaksi siten, että lakia voitaisiin soveltaa vielä vuosina 2014 ja 2015 tapahtuneiden laissa tarkoitettujen vahinkojen korvaamiseen. Tämä kahden vuoden jakso muodostaa siten siirtymäajan, jonka aikana vakuutusala voi kehittää uusia tuotteita nykyjärjestelmän tilalle. Vuonna 2015 tapahtuneiden vahinkojen vaatiman hallintomenettelyn vuoksi on tarpeen pitää laki voimassa vuoden 2016 ajan. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että määrärahan ottamista valtion talousarvioon koskevia säännöksiä ei tässä tilanteessa ole pidetty tarpeellisina, kun tavoitteena on siirtyä kokonaan uudella tavalla toteutettavaan korvausjärjestelmään.

Edellä esitetystä on käynyt ilmi, että tarkoituksena on luoda vakuutuspohjainen satovahinkokorvausjärjestelmä, joka tarjoaa keinoja korvata poikkeuksellisten sääolojen ja tulvien aiheuttamia vahinkoja. Tähän liittyen esillä on ollut kysymys mahdollisuudesta myöntää tukea vakuutusten ottamisen edistämiseksi. Valiokunta pitää tärkeänä, että uusi vakuutuspohjainen korvausjärjestelmä saadaan luotua mahdollisimman nopealla aikataululla, ja korostaa sitä, että päätökset mahdollisesta uudesta tukijärjestelmästä tulee tehdä hyvissä ajoin ennen voimassa olevan korvausjärjestelmän päättymistä. Valiokunta toteaa myös, että vakuutusmaksuveron korkea verokanta 24 prosenttia vaikuttaa korottavasti vakuutusmaksuihin, mikä heikentää maatalouden kannattavuutta ja saattaa vähentää tuottajien kiinnostusta satovahinkovakuutusten hankkimiseen. Valiokunta edellyttää, että mahdollisuudet em. veron välttämiseksi tai palauttamiseksi uudessa korvausjärjestelmässä selvitetään mahdollisimman nopeasti. (Valiokunnan lausumaehdotus)

Esityksen perusteluissa on todettu, että poikkeuksellisten tulvien aiheuttamien vahinkojen korvaamisesta annettu laki (284/1983, tulvavahinkolaki) kumoutuu 1 päivänä tammikuuta 2014. Samassa yhteydessä tulee voimaan lainmuutos, jolla satovahinkolakiin siirtyy kumoutuvasta laista eräitä maatalousvahinkoja koskevia säännöksiä. Esityksen mukaan näiden vahinkojen korvaaminen on tarkoitus toteuttaa maataloustuotteiden alalla noudatettavasta vähämerkityksisestä tuesta annetun komission asetuksen mukaisesti.

Valiokunta toteaa, että esityksessä ehdotetulla lailla poikkeuksellisten tulvien aiheuttamien vahinkojen korvaamisen hallinnoinnista ei ole itsenäisiä valtiontaloudellisia vaikutuksia. Esitys on tarpeellinen vain ennen lainsäädännön kumoutumista aiheutuneiden vahinkojen korvaamiseen liittyvien asetuksenantovaltuuksien säätämiseksi. Ehdotettuun lakiin saattavat vaikuttaa osaltaan Euroopan unionissa vireillä olevat maataloustuotteiden alalla noudatettavan komission ryhmäpoikkeusasetuksen, maataloustuotteiden tuotannon alalla vähämerkityksisestä tuesta annetun komission asetuksen sekä komission valtiontuen suuntaviivojen muutostyö. Näillä näkymin muutokset täsmentyvät tämän vuoden kuluessa. Valiokunta tulee jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa ehdottamaan lakiehdotukseen asiaa koskevan muutoksen.

Valiokunta korostaa, että esityksessä ehdotetuista muutoksista on tiedotettava monipuolisesti ja laajasti, jotta maatalousyrittäjät pystyvät varautumaan muutoksiin asianmukaisesti.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.