Perustelut

Valiokunta toteaa, että lakia maaseudun kehittämisen tukemisesta (28/2014) sovelletaan maaseudun kehittämisohjelman (ohjelma) tavoitteita edistävän yritys- ja hanketoiminnan tukemiseen. Yritystukia voidaan myöntää viljelijöille ja heidän perheenjäsenilleen maatilan toiminnan laajentamiseen maatalouden ulkopuolelle sekä mikroyrityksille ja pienille yrityksille muuhun yritystoimintaan kuin maatalouteen. Keskisuurille yrityksille voidaan lisäksi myöntää tukia maataloustuotteiden jalostukseen ja kaupan pitämiseen. Maaseudun hanketoiminnan tukia voidaan myöntää mm. toimenpiteisiin, jotka parantavat maaseudun asukkaiden elinoloja ja viihtyvyyttä, edistävät yleisesti alueen elinkeinotoimintaa taikka tähtäävät koulutuksen tai tiedonvälityksen suunnitteluun ja järjestämiseen. Kehittämishanketuella voidaan tukea myös määrättyjä yleishyödyllisiä investointeja. Maaseudun paikallisen kehittämisen edistämiseksi voidaan lisäksi tukea paikallisten toimintaryhmien toimintaa.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että tänä vuonna voimaan tulleen maaseudun kehittämisen tukemisesta annetun lain valmistelussa on jo voitu ottaa huomioon sen valmisteluajankohtana käytössä olleet EU-säädösten luonnokset, mistä johtuen laki on jo pääosin ristiriidaton säädöksiin nähden. Uuden EU-lainsäädännön valmistumisen myötä on kuitenkin varmistunut, että lainsäädäntö antaa jäsenvaltioille joissakin asioissa enemmän liikkumavaraa kuin mitä nykyinen kansallinen laki sallii. Lakiin ehdotettujen muutosten tavoitteena onkin lisätä sääntelyyn uuden EU-lainsäädännön mahdollistamaa väljyyttä, jotta voitaisiin tukea nykyistä laajemmin erityyppisiä hankkeita. Lisäksi tavoitteena on keventää tukiprosessista toimijoille ja viranomaisille aiheutuvaa hallinnollista taakkaa.

Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2007—2013 arvioinnin perusteella ja myöhemmässä tarkastelussa on myös käynyt ilmi, että eräitä sellaisia lain säännöksiä, joita on noudatettu jo edellisellä rahoituskaudella voimassa olleen lainsäädännön mukaan, on tarkoituksenmukaista muuttaa hankkeiden käynnistämisen ja niiden toteuttamisen helpottamiseksi sekä tukien hakemisesta, myöntämisestä ja maksamisesta toimijoille ja viranomaisille aiheutuvan hallinnollisen taakan keventämiseksi. Valiokunta edellyttää, että niin EU-lainsäädännön liikkumavara kuin kansallinenkin liikkumavara hyödynnetään täysimääräisesti byrokratian karsimiseksi siten, että tukien hallinnointi tulee kevyemmäksi kuin edellisellä tukiohjelmakaudella. (Valiokunnan lausumaehdotus)

Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että myös yritystukiin liittyviä määräaikasäännöksiä ja muita säännöksiä ehdotetaan esityksessä väljennettäviksi toimijoille ja viranomaisille aiheutuvan hallinnollisen taakan keventämiseksi. Laista poistetaan vaatimus, jonka mukaan yritystuen maksua on haettava vähintään kerran vuodessa. Uuden yrityksen perustamistoimet tulee ehdotuksen mukaan saattaa loppuun kolmen vuoden kuluessa tuen myöntämisestä, kun määräaika on nykyisin kaksi vuotta. Lisäksi lakiin ehdotetaan tehtäväksi eräitä muutoksia, jotka helpottavat yritysten asemaa toimintamuodon muutostapauksissa. Viranomaisten työtä esityksessä ehdotetaan vähennettäväksi karsimalla tarpeettomia lausuntomenettelyjä ja lisäämällä mahdollisuutta sähköiseen tiedonsiirtoon viranomaisten välillä.

Esityksen perusteluissa on todettu, että maaseutuasetuksella [Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1305/2013] toteutettavan unionin maaseudun kehittämispolitiikan prioriteetit liittyvät mm. osaamisen siirtoon ja innovointiin sekä sosiaalisen osallisuuden edistämiseen, köyhyyden vähentämiseen ja talouden kehittämiseen maaseudulla sekä kaikenlaisen maatalouden kilpailukyvyn parantamiseen ja elintarvikeketjun organisoitumiseen kaikilla alueilla. Tästä johtuu, että vaikka maaseudun kehittämiseen suunnattuja yritys- ja hanketukia maksetaan lähtökohtaisesti maaseutualueille, elintarvikkeiden jalostukseen ja kaupan pitämiseen myönnettävää tukea sekä tukea viljelijöille maatilan toiminnan laajentamiseen maatalouden ulkopuolelle on mahdollista maksaa myös maan muille alueille. Esityksessä ehdotetaankin mainitusta mahdollisuudesta otettavaksi säännös lain 19 §:ään.

Valiokunta pitää sinänsä hyvänä, että mainittuja elintarvikkeiden jalostus- ja jakeluketjua tukevia toimenpiteitä voidaan toteuttaa toiminnan sijaintipaikasta riippumatta, mikä mahdollistaa maataloustuotteiden kysynnän lisäämisen ja siten parantaa myös syrjäisten maatalousalueiden asemaa. Valiokunta korostaa kuitenkin sitä, että lain mukaan tuet tulee kohdistaa edelleen vain pk-yrityksille. Lisäksi laki mahdollistaa suuremmat tuki-intensiteetit harvaan asutuilla alueilla. Valiokunta pitääkin erittäin tärkeänä, että tukijärjestelmän pääpaino on edelleen vahvasti maaseutualueiden tukemisessa.

Muilta osin esityksessä ehdotetut muutokset ovat suurelta osin teknisluonteisia, kuten viittaussäännöksiä koskevia tarkistuksia. Lisäksi eräitä säännöksiä yhtenäistetään. Siten takaisinperittävään tukeen sovellettavat korkosäännökset uudistetaan, jotta koron laskeminen vastaa komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 809/2014 vaatimuksia ja alkaa kaikkien maatalouden ja maaseudun tukia koskevien lakien mukaan samasta ajankohdasta eli vasta 60 päivän kuluttua takaisinperintäpäätöksen tekopäivästä.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.