Yleisperustelut

Yleistä

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että nykyisin Suomessa metsästystä ja riistanhoitoa koskevia asioita hoitavat valtion viranomaisten lisäksi metsästäjien omatoimisuuteen perustuvat Metsästäjäin keskusjärjestö, riistanhoitopiirit (15 kpl) ja riistanhoitoyhdistykset (298 kpl). Metsästäjäin keskusjärjestö, riistanhoitopiirit ja riistanhoitoyhdistykset muodostavat valtion muihin aluehallinto-toimielimiin nähden poikkeuksellisen organisaation. Kyseessä on lakisääteinen välillisen julkisen hallinnon organisaatio, jolle on annettu useita julkisia hallintotehtäviä hoidettavaksi.

Valiokunta korostaa sitä, että riistanhoitoyhdistyksillä, riistanhoitopiireillä ja Metsästäjäin keskusjärjestöllä on suuri merkitys metsästykseen ja riistanhoitoon liittyvän vapaaehtoistyön edistämisessä. Tämän vapaaehtoistyön määrä on Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tekemän selvityksen mukaan 290 henkilötyövuotta. Vapaaehtoistyön laskennallinen arvo on noin 7,1 miljoonaa euroa vuodessa. Näissä luvuissa ei ole mukana yhteiskunnan kannalta merkittävä suurriistavirka-apu ja riistantutkimuksen avustamiseksi tehty vapaaehtoistyö. Vapaaehtoistyöhön osallistuvat eivät yleensä saa minkäänlaista korvausta heille talkootyöhön osallistumisesta aiheutuvista kuluista. Suurimmillaan panostus mm. ajoneuvoilla kulkemisesta saattaa olla useita satoja euroja vuodessa vapaaehtoista kohti.

Erityisesti riistanhoitoyhdistysten toiminnassa korostuu jo mainittu laaja ja tehokas vapaaehtoistyö, jonka motivaationa on oman metsästysharrastuksen turvaaminen ja metsästykseen ja riistanhoitotyöhön liittyvä vahva yhteisöllisyys. Metsästäjien toiminnalla on laaja yleinenkin merkitys muun muassa hirvikannan vähentämisessä. Metsästyksellä hirvien aiheuttamia vahinkoja liikenteessä samoin kuin hirvien aiheuttamia vahinkoja maa- ja metsätaloudelle voidaan vähentää. Myös liikenneonnettomuuksissa vahingoittuneiden eläinten etsintä ja lopettaminen on metsästäjien vapaaehtoisuustyön varassa. Lisäksi riistakanta-arvioiden maastolaskennat ja -havainnoinnit tekee paljolti metsästäjäkunta, joka muutoinkin avustaa riistantutkimuksessa. Metsästäjien työn tehokkuutta lisää erinomainen paikallistuntemus. Valiokunta korostaakin sitä, että käytettävissä olleisiin määrärahoihin nähden riistanhoitoyhdistysten vapaaehtoistyön tulokset ovat olleet erinomaiset. Valiokunta edellyttää, että riistanhoitomaksuista kertyvistä varoista nykyistä suurempi osuus osoitetaan riistanhoitoyhdistysten menoihin (Valiokunnan lausumaehdotus).

Esityksen perustelujen mukaisesti valiokunta katsoo, että riistanhoitopiirien toiminnan vahvuutena on riista-alan hyvä ammattiosaaminen, aluetuntemus ja verkostoituminen alueen riistanhoitoyhdistysten ja metsästysseurojen kanssa. Tämä yhteistyö vahvistaa edellä selostettua paikallistason vapaaehtoistyötä, joka on erittäin tärkeä toimintaresurssi koko riistakonsernia ajatellen. Toisaalta valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että riistanhoitopiirien toiminnan ongelmina ovat jo pitkään olleet erityisesti lisääntyneisiin ja monimutkaistuviin tehtäviin nähden vähäiset henkilö- ja taloudelliset resurssit.

Metsästäjäin keskusjärjestön vahvuuksina valiokunta pitää riista-alan hyvää ammattiosaamista ja tiedotusta. Metsästäjäin keskusjärjestön toiminnassa on kuitenkin puutteita ja heikkouksia, jotka ilmenevät esityksen perusteluista.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että metsästyslaki on säädetty ennen nykyisen perustuslain voimaantuloa ja vuoden 1995 perusoikeusuudistusta. Tästä johtuen metsästyslaki ei kaikilta osiltaan täytä perustuslain edellyttämiä vaatimuksia. Perustuslain 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle. Valiokunta toteaa, että Metsästäjäin keskusjärjestö, riistanhoitopiirit ja riistanhoitoyhdistykset ovat hoitaneet myös julkiset hallintotehtävänsä hyvin eikä tehtävien hoidossa ole vaarannettu perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Valiokunta katsoo kuitenkin, että tehtävistä on tarpeen säätää aikaisempaa täsmällisemmin laissa.

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi riistahallintolaki. Metsästäjäin keskusjärjestö ja riistanhoitopiirit lakkautetaan ja niiden tilalle perustetaan Suomen riistakeskus. Suomen riistakeskuksesta tulee itsenäinen julkisoikeudellinen laitos, joka toimii riistatalouden valtakunnallisena kehittämis- ja asiantuntijaorganisaationa. Esityksellä eriytetään julkiset hallintotehtävät ja täsmennetään riistanhoitoyhdistysten ja Suomen riistakeskuksen tehtävät vastaamaan paremmin toimintaympäristössä tapahtuneita muutoksia. Valiokunta korostaa sitä, että nykyiset riistanhoitoyhdistykset jatkavat toimintaansa toiminta-alueillaan. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että uudistuksella puretaan hallinnon päällekkäisyyksiä, tehostetaan toimintaa ja vahvistetaan niin asiakaslähtöisyyttä kuin toiminnan strategialähtöisyyttä.

Esityksessä metsästyslakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että maa- ja metsätalousministeriön norminantovaltaan ja riistanhoitopiirin toimivaltaan liittyvä sääntely nostetaan edellä todetun mukaisesti perustuslain vaatimusten mukaisesti asetuksesta lain tasolle. Lisäksi metsästyslain lupajärjestelmää ehdotetaan muutettavaksi niin, että pyyntiluvissa eriytetään rauhoituksesta poikkeamista koskevat luvat ja vahinkoperusteiset poikkeusluvat.

Lupajärjestelmän muutos ehdotetaan toteutettavaksi siten, että nykyisen metsästyslain 10 §:n varaan rakentuvaa pyyntilupamekanismia täydennetään käsitteellisesti uudella lupatyypillä. Ensinnäkin uudessa laissa säädettäisiin rauhoituksesta poikkeamista koskevasta Suomen riistakeskuksen myöntämästä poikkeusluvasta. Poikkeuslupa olisi mahdollista myöntää myös vahinkojen perusteella, jolloin se voitaisiin myöntää muulloinkin kuin rauhoitusaikana. Tällaista poikkeuslupaa on esityksessä kutsuttu myös vahinkoperusteiseksi poikkeusluvaksi. Lisäksi jo nykyisin metsästyslaissa säädetty hirvieläimen pyyntilupa irrotettaisiin metsästyslain 10 §:n mukaisesta pyyntiluvasta, ja hirvieläimen pyyntilupa myönnettäisiin suoraan metsästyslain 26 §:n nojalla. Luvat myöntäisi Suomen riistakeskus. Ehdotetun lupajärjestelmän osalta valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että tosiasiallisesti lupakäytäntö ja muun muassa lupien myöntämisperusteet säilyvät ennallaan. Valiokunta toteaa kuitenkin, että kiintiömetsästykseen liittyvän alueellisen kiintiön käyttöä ehdotetaan laajennettavaksi. Esityksen perusteluissa on todettu, että kiintiömetsästys on hallinnolllista lupajärjestelmää kevyempi menettely rajoittaa metsästystä.

Esityksen mukaan Suomen riistakeskuksen ylin päättävä toimielin olisi sen hallitus. Julkisten hallintotehtävien päällikkö vastaisi riistakeskukselle laissa säädettyjen julkisten hallintotehtävien hoitamisesta. Lisäksi riistakeskuksen yhteydessä toimisi valtakunnallinen riistaneuvosto. Valtakunnallinen riistaneuvosto olisi valtakunnallinen strateginen toimielin. Siihen kuuluisi myös muita kuin riistanhoitoyhdistysten aluekokousten esittämiä jäseniä. Valiokunta toteaa, että valtakunnallisen riistaneuvoston asema muodostuu keskeiseksi edistettäessä muun muassa hirvieläinpolitiikkaan ja suurpetopolitiikkaan liittyvää avointa ja vuorovaikutteista sidosryhmäyhteistyötä ja erilaisten intressien yhteensovittamista. Valiokunta korostaa sitä, että riistahallintouudistuksen yhtenä tavoitteena on ollut nimenomaan lisätä riistapolitiikkaan avoimuutta ja valmistelun laaja-alaisuutta.

Esityksen mukaan alueellisen riistaneuvoston tehtävänä olisi käsitellä riistataloutta koskevia asioita sekä tukea, ohjata, edistää ja avustaa Suomen riistakeskuksen aluetoimiston toimintaa toiminta-alueella muissa kuin julkisissa hallintotehtävissä ja henkilöstöhallinnossa. Edellä on jo todettu, että riistahallintouudistuksen yhtenä tavoitteena on ollut lisätä riistapolitiikkaan avoimuutta ja valmistelun laaja-alaisuutta. Tämän vuoksi myös Suomen riistakeskuksen yhteydessä toimiviin alueellisiin riistaneuvostoihin kuuluisi myös muita kuin riistanhoitoyhdistysten aluekokousten esittämiä jäseniä. Aluekokousten esittämiä riistanhoitomaksun maksaneita jäseniä olisi kuitenkin selvä enemmistö, eli yli puolet hallituksen jäsenistä. Valiokunta pitää tätä tarpeellisena, jotta metsästäjien suorittama arvokas vapaaehtoistyön säilyminen voidaan turvata. Valiokunta korostaa samalla sitä, että esityksen perustelujen mukaisesti alueellisten riistaneuvostojen tulee huolehtia alan sidosryhmien säännöllisestä kuulemisesta. Näiden tahojen säännöllinen kuuleminen ja osallistumisen mahdollistaminen lisää avoimuutta riistapolitiikan valmisteluun.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että uudistuksessa riistanhoitoyhdistyksille ei ehdoteta uusia tehtäviä, vaan tehtävistä säädettäisiin nykylainsäädäntöä kattavammin, jotta tehtävät vastaisivat riistanhoitoyhdistysten todellisuudessa tekemiä tehtäviä. Riistanhoitoyhdistysten suhdetta yhdistyslakiin selvennetään kuitenkin siten, että riistanhoitoyhdistys on yhdistyslain 2 §:n 2 momentissa tarkoitettu lainsäädännöllä erityiseen tarkoitukseen perustettu yhdistys. Riistanhoitoyhdistyksiä koskevissa säännöksissä viitataan niihin yhdistyslain säännöksiin, joita sovelletaan riistanhoitoyhdistyksen toimintaan.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että perustuslaista johtuvista syistä ehdotetun 2. lakiehdotuksen 38 §:n 1 momentin mukaan metsästyskiellon tai -rajoituksen asettaminen siirrettäisiin riistanhoitopiireiltä maa- ja metsätalousministeriön toimivaltaan. Korostaen alueellisten näkökohtien huomioon ottamista päätöksenteossa valiokunta pitää tärkeänä, että muutoksen vaikutuksia seurataan ja mahdollisten epäkohtien ilmetessä ryhdytään toimenpiteisiin.

Perustuslakivaliokunnan lausunnosta ilmenee, että riistanhoitoyhdistysten toimihenkilöiden kelpoisuusvaatimuksiin liittyvien tietojen luotettavuudesta tulee varmistua. Perustuslakivaliokunta on huomauttanut, että voimassa olevan rikosrekisterilain (770/1993) 6 §:n mukaan yksityisen henkilön ei ole mahdollista saada rikosrekisteriotetta osoittaakseen eräiltä osin kelpoisuutensa. Viitaten lisäksi siihen, mitä perustuslakivaliokunnan lausunnossa on asiasta muutoinkin todettu, valiokunta korostaa sitä, että näiden tietojen oikeellisuuden varmistamiseen tulee kiinnittää huomiota Suomen riistakeskuksen ja riistanhoitoyhdistysten toiminnan ohjeistamisessa.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä edellä olevin huomautuksin ja jäljempänä esitettävin muutosehdotuksin.