Yleisperustelut

Yleistä

Esityksen tavoitteena on toteuttaa hallitusohjelmaan sisällytetty kirjaamisasioiden siirto käräjäoikeuksilta maanmittauslaitokselle. Sen vuoksi esityksessä ehdotetaan kiinteistöjen kirjaamisasiat siirrettäviksi oikeusministeriön hallinnonalalta maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalle. Vastuu lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin pidosta siirtyisi oikeusministeriöltä maanmittauslaitokselle. Siirto koskisi kaikkia lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin merkittyjä tietoja kiinteistöihin kohdistuvista omistus- ja vakuusoikeuksista. Valiokunta korostaa sitä, että rekisterin tiedoilla on julkinen luotettavuus ja niillä on erittäin keskeinen merkitys kiinteistöjen vaihdannassa ja kiinteistöjen käytössä vakuutena. Luotettava ja hyvin hoidettu kiinteistöjärjestelmä, jonka keskeisen osan muodostavat kiinteistöjen kirjaamisasiat, on perusedellytys maamme vakuusjärjestelmän toimivuudelle. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että maamme tämän hetken kiinnitetyn varallisuuden arvo on noin 260 miljardia euroa eli noin viisi kertaa suurempi kuin valtion vuotuinen talousarvio ja noin 1,8 kertaa suurempi kuin maamme vuotuinen bruttokansantuote. Valiokunta pitääkin välttämättömänä, että siirrossa huolehditaan lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin merkittyjen tietojen luotettavuudesta. Tämä edellyttää muua muassa sitä, että tietojärjestelmämuutoksiin on asianmukaiset voimavarat ja että tietojärjestelmien käytöönottoon varaudutaan riittävällä tavalla. Kirjaamiseen liittyvien palveluiden taso tulee kaikilta osin turvata.

Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että kirjaamislakimiehet, kirjaamissihteerit, yleiskansliahenkilökunta ja tukihenkilöstä sijoitetaan maanmittauslaitoksen 33 toimipisteeseen. Ainoat maanmittauslaitoksen toimipisteet, joihin ei sijoiteta oikeusministeriön hallinnonalalta siirtyviä kirjaamissihteereitä, ovat Alajärven ja Saarijärven toimipisteet. Viitaten edellä todettuun valiokunta edellyttää, että maanmittauslaitoksen kaikkien toimipisteiden tulee tarjota samantasoisia palveluita uudistuksen kohteina olevissa kiinteistöjen kirjaamisasioissa. (Lausumaehdotus 1)

Kirjaamisasioiden siirto laajentaisi maanmittauslaitoksen toimialaa kiinteistöasiaoissa ja selkeyttäisi maanmittauslaitoksen ja tuomioistuinten välistä tehtäväinjakoa. Uudistus korostaisi maanmittauslaitoksen tehtävää kiinteistöjä koskevan tietovarannon tuottajana, ylläpitäjänä ja hallinnoijana. Valiokunta pitää tärkeänä, että kirjaamisasioiden siirrolla pyritään samalla luomaan edellytykset kirjaamisasioiden käsittelyn tehostamiselle. Esityksen perusteluissa onkin todettu, että uudistus antaa maanmittauslaitokselle paremmat mahdollisuudet lainhuuto-, kiinnitys- ja muiden kirjaamisasioiden käsittelyn, sähköisen kirjaamisjärjestelmän ja kiinteistötietojärjestelmän kehittämiseen verrattuna nykyisen järjestelmän säilyttämiseen. Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota myös siihen esityksen perusteluissakin todettuun asiaan, että oikeusministeriön toimeksiannosta selvittäneen toimikunnan (KM 2006:1) tekemien päätelmien mukaan sähköisen kiinteistönvaihdannan osalta voidaan arvioida, että järjestelmän käyttöön ottamisen jälkeen viiden vuoden kuluessa noin kolmannes ja kymmenen vuoden kuluessa puolet kaupoista tehtäisiin sähköisesti. Tällä tulee olemaan merkittävä vaikutus viranomaisten toimintaan ja kiinteistön kaupan osapuolille aiheutuviin kustannuksiin. Panttikirjojen osalta siirtyminen kirjallisista sähköisiin asiakirjoihin tapahtuisi todennäköisesti huomattavasti nopeammin ja kattavammin.

Valiokunta toteaa, että kirjaamisasian käsittelyn keskeiset menettelylliset säännökset sisältyvät maakaareen (540/1995). Näiden lisäksi kirjaamisasian käsittelyssä noudatetaan tällä hetkellä soveltuvin osin oikeudenkäymiskaaren säännöksiä riita-asian käsittelystä käräjäoikeudessa. Esityksen perusteluista käy ilmi, että uudistuksen myötä kirjaamisasioiden käsittelyssä siirryttäisiin noudattamaan hallintomenettelyä koskevia säännöksiä, minkä vuoksi uudistuksen jälkeen maakaaren menettelysäännöksiä täydentäisivät hallintomenettelyä koskevat säännökset.

Yleissäännökset asianosaisen kuulemisesta hallintoasiassa sisältyvät hallintolain (434/2003) 34—37 §:ään. Maakaaren 6 luvun 14 §:n yleisviittauksen perusteella kirjaamisasian käsittelyyn sovelletaan hallintolakia, ellei maakaaressa toisin säädetä. Esityksen mukaan maakaaren 6 luvun 6 §:ssä säädettäisiin nykyisen mukaisesti viranomaisen mahdollisuudesta varata asianosaiselle tilaisuus antaa kirjaamisasian ratkaisemiseksi tarpeellinen kirjallinen lausuma tai kutsua asianosainen henkilökohtaisesti tai asiamiehen välityksellä kuultavaksi. Valiokunta toteaa, että säännöksestä tai sen perusteluista ei välittömästi ilmene, miten säännöksen suhde hallintolain asianosaisen kuulemista koskeviin säännöksiin on ollut tarkoitus järjestää. Esityksestä voidaan kuitenkin päätellä, että maakaaren asianosaisen kuulemista koskeva säännös on tarkoitettu erityissäännökseksi suhteessa hallintolain asianosaisen kuulemista koskeviin yleissäännöksiin. Kirjaamisasiat ovat käräjäoikeudessa olleet indispositiivisia riita-asioita eli asioita, joissa sovinto ei ole sallittu. Näissä asioissa tuomioistuimen on selvitettävä asian ratkaisemisen kannalta tarpeellinen tosiseikasto, joka korostaa asianosaisen kuulemisen tarpeellisuutta epäselvissä tilanteissa. Asian ratkaisevan viranomaisen muuttuminen käräjäoikeudesta maanmittaustoimistoksi ei muuttaisi tätä tutkimisvelvollisuutta toiseksi. Ehdotettu maakaaren 6 luvun 6 § on hallintolain 34—37 §:ään verrattuna laadittu verraten yleiseen muotoon. Ehdotettu maakaaren 6 luvun 6 §:n säännös sisältää kuitenkin asianosaisen kuulemisen kannalta tarpeelliset elementit sekä oikeussuojan takeet. Myöskään säännöksen soveltamiskäytännöstä ei ole tullut ilmi sellaisia seikkoja, että säännöksen tarkistaminen olisi tarpeen. Maakaaren 6 luvun 6 §:n säännös, ottaen huomioon sen soveltamiskäytäntö sekä kirjaamisasioiden käsittelyä ohjaavat yleiset periaatteet, muodostaa siten asianosaisten kuulemisen perustan kirjaamisasioissa. Hallintolain asianosaisten kuulemista koskevien säännösten merkitys ja tosiasiallinen soveltamisala kirjaamisasioissa jäävät siten vähäisiksi.

Maanmittaustoimistoissa kirjaamisasian ratkaisisi toimiston palveluksessa oleva lakimies tai maanmittaustoimiston henkilökuntaan kuuluva muu virkamies. Lakimiehen tehtävänä olisi ratkaista vaikeat kirjaamisasiat. Koska maanmittauslaitokseen ei siirry kansliahenkilökunnan tueksi käräjäoikeuksien lainoppinutta henkilökuntaa, siirto edellyttää oikeudellisen asiantuntemuksen turvaamista muilla keinoin. Esityksen mukaan maanmittauslaitokseen palkataan kirjaamisasioita varten noin 15 lakimiestä, alkuvaiheessa kuitenkin 18. Valiokunta pitää välttämättömänä, että lakimiesten määrän riittävyyttä jatkossa seurataan ja varaudutaan tarpeeseen lisätä lakimiesten määrää. Niin ikään on tärkeää, että maanmittauslaitoksen palveluksessa olevien lakimiesten samoin kuin kansliahenkilökunnan jatkokoulutuksesta huolehditaan.

Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on tuotu esiin, että käräjäoikeuksista maanmittaustoimistoihin siirtyvä henkilöstö on kokonaisuudessaan virkasuhteista henkilöstöä. Maanmittauslaitokseen palkattavat kirjaamislakimiehet ovat myös maanmittauslaitoksen palveluksessa virkasuhteessa. Tätä koskeva maininta on erikseen maakaaren 5 luvun 2 §:ssä. Hallituksen esityksen perusteluissa — maakaaren 5 luku 2 § —on lisäksi tältä osin todettu, että kirjaamislakimiehen ja kirjaamissihteerin tehtäviä hoitavien tulee olla virkasuhteessa maanmittaustoimistoon.

Asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota henkilöstön siirtymistä käsittelevän esityksen 13. lakiehdotuksen (Laki kirjaamisasioiden siirtämistä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta) 9 §:n sisältöön. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että käräjäoikeuksissa kiinteistöjen kirjaamistehtäviä päätoimisesti hoitavat kansliahenkilökuntaan kuuluvat henkilöt siirtyisivät virkaa haettavaksi julistamatta maanmittauslaitoksen alaisiin asianomaisiin maanmittaustoimistoihin. Käräjäoikeuksissa määräaikaisia tehtäviä hoitava henkilöstö siirtyisi maanmittaustoimistoihin palvelussuhteensa ajaksi. Siirtojen toteuttamisesta päättäisi maanmittauslaitoksen keskushallinto oikeusministeriön vahvistaman suunnitelman mukaisesti. Päätoimisuuden määrittelyä on käsitelty esityksen perusteluissa.

Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on lisäksi henkilöstön siirtymisen osalta todettu, että valtion henkilöstön aseman järjestämisestä organisaation muutostilanteissa on määrätty muun muassa valtioneuvoston periaatepäätöksessä 23.3.2006 (VM 9/01/2006) ja valtiovarainministeriön päätöksessä 6.11.2007 (VM 10/2007). Valtion yhteistoimintalaki (651/1988) velvoittaa noudattamaan laissa säänneltyjä menettelyitä ilman, että niistä säädetään erikseen. Siten mainitut päätökset ja valtion yhteistoimintalaki ohjaavat viranomaisten päätöksiä ja toimintaa tässäkin organisaation muutostilanteessa.

Valiokunnassa toimitetun asiantuntijakuulemisen yhteydessä on korostettu sitä, että valtion vuoden 2010 talousarvion valmistelun yhteydessä tulee uudistuksen taloudellisten vaikutusten selvittelyä vielä jatkaa.Tältä osin valiokunnalle toimitetusta selvityksestä on lisäksi käynyt ilmi, että vuoden 2010 talousarviovalmistelussa maa-ja metsätalousministeriö on maanmittauslaitoksen osalta ottanut huomioon momentilla 30.70.01 (Maanmittauslaitoksen toimintamenot) kirjaamistehtävien siirtymisestä aiheutuvan 12 milj. euron bruttomenojen lisäyksen ja vastaavasti kirjaamistehtävien hakemusmaksuista aiheutuvan 11 milj. euron nettotulojen kasvun. Maanmittauslaitoksen toimintamenomomentti 30.70.01 on sopeutettu vuoden 2010 osalta hallituksen 26.3.2009 antamiin kehyksiin. Viitaten edellä esitettyyn valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että uudistuksen toteuttamiseen osoitetaan riittävät määrärahat. Lopullisen päätöksen maanmittauslaitokselle osoitettavista määrärahoista tekee eduskunta päättäessään vuoden 2010 valtion talousarviosta.

Lakivaliokunnan lausunnossa on kiinnitetty huomiota siihen, että kirjaamisasioiden siirto käräjäoikeuksista maanmittauslaitokselle vaikuttaa myös tuomioistuinharjoitteluun. Esityksen mukaan notaarien osallistuminen kirjaamisasioiden käsittelyyn maanmittauslaitoksessa ei ole mahdollista nykymuotoisen tuomioistuinharjoittelun puitteissa. Toisaalta lausunnossa on todettu, että tuomioistuinharjoittelun tulevan sisällön ratkaiseminen ei kuulu nyt käsiteltävänä olevassa esityksessä ratkaistaviin kysymyksiin. Lakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan oikeusministeriön asettamassa työryhmässä, jossa on pohdittu tuomioistuinharjoittelun järjestämistä tulevaisuudessa, on ollut esillä tuomioistuinharjoittelun jatkaminen maanmittauslaitoksessa, mutta lähinnä hallinnollisten syiden vuoksi jatkamista ei ole pidetty toteuttamiskelpoisena. Valiokunta pitää tärkeänä, että mahdollisuuteen sisällyttää kirjaamisasiat tuomioistuinharjoittelun piiriin palataan jatkossa.

Esityksen perusteluissa todetaan, että kirjaamisasioiden käsittelyssä turvataan ruotsinkielisten palveluiden saatavuus myös uudistuksen jälkeen. Lakivaliokunnan lausunnossa todettuun viitaten valiokunta edellyttääkin, että maa- ja metsätalousvaliokunnalle sekä lakivaliokunnalle annetaan syysistuntokauden 2009 aikana selvitys niistä säädös- ja muista toimenpiteistä, joihin on ryhdytty kielellisten oikeuksien toteutumisen turvaamiseksi kirjaamisasioiden käsittelyssä. (Lausumaehdotus 2)

Kaupanvahvistajia koskevat säännökset

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi kaupanvahvistajista uusi laki, jonne sijoitettaisiin kaupanvahvistajia koskevat laintasoiset säännökset sekä valtuudet tarkempien säännösten antamiseen. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että säädöspohjan muutoksesta huolimatta sääntelyssä ei tapahtuisi merkittäviä muutoksia. Kaupanvahvistajien määräämistä ja valvontaa koskevat tehtävät siirtyisivät käräjäoikeuksilta maanmittaustoimistoille. Kaupanvahvistajan määräämistä koskevan soveltamiskäytännön yhdenmukaistamiseksi sekä valvonnan järjestämiseksi kaupanvahvistajien määräykset tarkistettaisiin kuitenkin uudistuksen voimaantulon jälkeen. Sen vuoksi laissa ehdotetaan säädettäväksi, että nykyiset kaupanvahvistajan määräykset olisivat voimassa kahden vuoden ajan uudistuksen voimaantulosta. Kaupanvahvistajista annetun lain säännöksiä on tarkoitus täsmentää uudella valtioneuvoston asetuksella kaupanvahvistajista.

Ehdotetussa kaupanvahvistajalain 6 §:ssä säädettäisiin luovutuksen vahvistamisen ilmoittamisesta. Nykyisen asetustasoisen säännöksen mukaan ilmoitus on tehtävä enintään seitsemän päivän kuluessa luovutuksen vahvistamisesta. Saamansa selvityksen perusteella valiokunta katsoo, että kaupanvahvistajan ilmoituksen toimittamisajasta ei ole ripeän teknisen kehityksen takia tarkoituksenmukaista säätää yksityiskohtaisesti lain tasolla, vaan asiasta tulisi säätää asetuksella. Tätä koskeva asetuksenantovaltuus ehdotetaankin esityksessä sijoitettavaksi lain 11 §:ään. Lakiin sisällytetty säännös (6 §), jonka mukaan kaupanvahvistajan on ilmoitettava viipymättä luovutuksen vahvistamisesta, muodostaa jo sellaisenaan tiukan määräajan. Valiokunta pitää kuitenkin tarpeellisena, että määräaikaa lyhennetään nykyisestäkin seitsämän päivän määräajasta teknisen kehityksen niin mahdollistaessa.

Lain 6 §:n 2 momenttiin esityksessä on ehdotettu säännöksiä kaupanvahvistajan ilmoituksen sisällöstä. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että esityksessä on lähdetty siitä, että tämäntapaiset kiinteästi käytännön operatiiviseen toimintaan liittyvät asiat säädellään valtioneuvoston asetuksessa. Tätä koskeva asetuksenantovaltuus on sisällytetty lain 11 §:ään. Kaupanvahvistajan ilmoituksen yksityiskohtaista sisältöä määriteltäessä on otettava huomioon muun muassa kuntien tarve saada tietoja kaupasta. Toisaalta on kuitenkin otettava huomioon, että hyvin yksityiskohtaisista vaatimuksista ei saa aiheutua ilmoituksen toimittamisajan pitenemistä eikä myöskään muodostua estettä nykyistä taloudellisemman ja tehokkaamman ilmoituksen toimittamistavan käyttöönotolle.

Valiokunta toteaa, että ehdotettuun kaupanvahvistajalakiin ei sisältyisi säännöksiä kaupanvahvistajille heidän laiminlyönneistään aiheutuvista seuraamuksista. Virka-asemansa perusteella toimiviin kaupanvahvistajiin sovelletaan virkavastuuta koskevia säännöksiä. Määräyksen varassa toimivilta kaupanvahvistajilta määräys voidaan peruuttaa, mikäli he syyllistyvät laiminlyönteihin. Lisäksi seurauksena voi olla vahingonkorvausvastuu. Valiokunta pitää tärkeänä, että säännöksiä seuraamuksista tarkistetaan tarpeen vaatiessa.

Valiokunta toteaa, että kaupan osapuolten yhteystiedot ovat tietoja, joiden helppo saatavuus tehostaa merkittävästi kunnan toimia sen käyttäessä kiinteistön kaupassa etuosto-oikeutta. Valiokunta ehdottaakin jäljempänä mietinnön yksityiskohtaisissa perusteluissa, että kaupan osapuolten yhteystietojen toimittamisesta säädetään lain tasolla.

Tietojen merkitseminen rekistereihin ja niiden luovuttaminen

Valiokunta pitää myönteisenä sitä, että lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriä koskevaa sääntelyä ehdotetaan selkeytettäväksi siten, että lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriä koskevat laintasoiset säännökset sijoitetaan toisaalta maakaaren 7 lukuun ja toisaalta kiinteistötietojärjestelmästä ja siitä tuotettavasta tietopalvelusta annettuun lakiin (453/2002), jäljempänä KTJ-laki. Tarpeettomaksi muuttuva lainhuuto- ja kiinnitysrekisteristä annettu laki ehdotetaan kumottavaksi.

Maakaaren 7 luvun 1 §:ssä määritellään lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin tietosisältö. Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että tyhjentävän luettelon sisällyttäminen lakiin ei tapausten kirjon vuoksi ole tarkoituksenmukaista. Tästä syystä pykälän 1 momentin 7 kohta on jätetty muita kohtia avoimemmaksi. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että tietojen merkitsemistä on kuitenkin viimeksi mainitussa lainkohdassa rajattu siten, että lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin merkitään tiedot kiinteistöön kohdistuvista oikeuksista ja rasituksista, jos ne on tämän tai muun lain nojalla ilmoitettava kirjaamisviranomaiselle tai jos ne ovat tarpeellisia rekisterin käyttötarkoituksen kannalta. Samalla on lukuun on sisällytetty uutena asiana lainhuuto-ja kiinnitysrekisterin käyttötarkoituksen määrittely (1 a §), joka vielä omalta osaltaan täsmentää 1 §:n 1 momentin 7 kohdan soveltamista. Näillä muutoksilla on haluttu korostaa sitä, että kirjaamisjärjestelmän ensisijaisena tarkoituksena on luoda edellytykset turvalliselle kiinteistöjen vaihdannalle ja vakuusjärjestelmille sekä samalla mahdollistaa, että lainhuuto- ja kiinnitysrekisteri perusrekisterinä voi palvella entistä paremmin erilaisia viranomaisintressejä.

Esityksessä ehdotetun maakaaren 7 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan maanmittauslaitos saisi luovuttaa tietoja rekisteristä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 16 §:n 3 momentin estämättä sähköisessä muodossa luvun 1 a §:ssä säädettyä tarkoitusta varten. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että tarkoituksen hyväksyttävyyttä arvioitaisiin rekisterin edellä todetun käyttötarkoituksen perusteella. Edellä on jo todettu, että lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin käyttötarkoitus säädettäisiin maakaaren 7 luvun 1 a §:n 1 momentissa. Ehdotetun säännöksen mukaan lainhuuto-ja kiinnitysrekisterin käyttötarkoituksena olisi

1) mahdollistaa kiinteistöön kohdistuvien oikeuksien ja rasitusten kirjaaminen oikeudenhaltijoiden oikeuksien vahvistamiseksi ja sivullisten etujen turvaamiseksi

2) edistää kirjaamisasioiden käsittelyä

3) varmistaa oikeuksia ja rasituksia koskevan ajantasaisen tiedon saatavuus kiinteistöä koskevien oikeustoimien ja hankkeiden valmistelua, tekemistä ja valvontaa sekä tuomioistuin- ja viranomaistoimintaa varten.

Valiokunta toteaa, että edellä selostettu lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin käyttötarkoituksen rajaus määrittäisi viime kädessä myös sen, missä määrin maanmittauslaitos saisi luovuttaa tietoja rekisteristä sähköisessä muodossa. Tietopalvelusta sinänsä säädettäisiin KTJ-laissa.

Muutoksenhaku

Muutosta kirjaamisasiassa annettuun päätökseen haettaisiin maaoikeudelta. Maaoikeuden päätökseen muutosta haettaisiin valitusluvalla korkeimmalta oikeudelta. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että valittu ratkaisu, jonka mukaan muutosta kirjaamisviranomaisen päätökseen haetaan valittamalla maaoikeudelta ja edelleen korkeimmalta oikeudelta, jos se antaa valitusluvan, on lainvalmisteluvaiheessa ollut syvällisen harkinnan kohteena. Muutoksenhaun ohjautumista yleiseen tuomioistuimeen on pidetty asioiden laadun vuoksi perusteltuna. Vaikka kirjaamisasioiden siirtäminen käräjäoikeuksista maanmittauslaitokseen merkitsee kirjaamisratkaisun siirtymistä yleisestä tuomioistuimesta hallintoviranomaisen tehtäväksi, valmistelussa ei pidetty mahdollisena, että kysymyksessä olevien yksityisoikeudellisten saantojen, kiinnitysten taikka vuokra- tai muiden erityisten oikeuksien kirjaamista koskeva muutoksenhaku ohjattaisiin hallintolainkäyttöön ottamatta huomioon sitä, että kirjaamisen kohteena olevat saannot ja muut oikeudet perustuvat yksityisoikeudelliseen lainsäädäntöön, joka siis määrää kirjaamisen edellytykset. Lisäksi toimivalta itse saannon tai muun kirjattavan oikeuden pätevyyttä tai sisältöä tai oikeuden tuottamaa velvoiteoikeudellista tai sivullissuojaa koskevissa riidoissa kuuluu yleisille tuomioistuimille. Viitaten myös siihen, mitä muutoksenhaun ohjautumisesta maaoikeuteen on todettu hallituksen esityksen perusteluissa ja lakivaliokunnan lausunnossa, valiokunta pitää esityksen mukaista ehdotusta muutoksenhaun ohjautumiseksi perusteltuna.

Hallintolain 64 §:n 1 momentin mukaan osapuolet vastaavat hallintoasioissa itse omista kuluistaan. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on kiinnitetty huomiota siihen, että hallituksen esityksen perusteluissa (s. 17) asiaa käsittelevä kohta koskee asianosaisten vastuuta kustannuksista, jotka ovat syntyneet asian käsittelyn aikana maanmittaustoimistossa. Perustelujen kyseisessä kohdassa ei kuitenkaan käsitellä muutoksenhaun kestäessä syntyneiden kustannusten korvaamista, vaan tämä kysymys ratkeaa kiinteistönmuodostamislain ja sen 270 §:ään sisältyvän viittaussäännöksen perusteella oikeudenkäymiskaaren 21 luvun säännösten mukaisesti. Hallintolain 64 §:ää ei siis sovelleta käsiteltäessä kirjaamisasiaa maaoikeudessa muutoksenhakuasiana.

Lopuksi

Valiokunta on edellä kiinnittänyt huomiota lainhuuto- ja kiinnitysrekistereiden erittäin keskeiseen merkitykseen maamme kiinteistöjen vaihdannan ja vakuusjärjestelmän kannalta. Valiokunta edellyttääkin, että maa- ja metsätalousvaliokunnalle annetaan vuoden 2010 loppuun mennessä yksityiskohtainen selvitys uudistuksen toimivuudesta muun muassa tässä mietinnössä esille tuotujen seikkojen osalta. (Lausumaehdotus 3)

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä edellä esitetyin huomautuksin ja seuraavin muutosehdotuksin.