Arvoisa rouva puhemies! Tämä lakialoite on rinnakkaislakialoite hallituksen esitykselle, missä asumisperusteista sosiaaliturvaa rajat ylittävissä tilanteissa ollaan muuttamassa. Kristillisdemokraateille tämä lakialoite on siinä mielessä hyvin tärkeä ja läheinen ja kytkeytyy puolueen historiaan sillä tavalla, että aikoinaan Kristillisen Liiton aikana kehitysyhteistyöministeri Toimi Kankaanniemi oli tekemässä lainsäädäntöä, jolla mahdollistettiin alun perin se, että kehitys- ja lähetysyhteistyötä tekevien henkilöitten ei tarvinnut palata kesken näitten jaksojen kotimaahansa varmistamaan, että he ja esimerkiksi heidän lapsensa säilyvät suomalaisessa sosiaaliturvassa. Silloin elettiin kovinta lama-aikaa elikkä niitä 90-luvun dramaattisia vuosia, ja tietenkin tässä nyt voi anekdoottina todeta, että ne olivat niitä vuosia, jolloinka bruttokansantuotteen kovasta heikkenemisestä johtuen Suomi saavutti sitten sen 0,7 prosentin kehitysyhteistyötavoitteensa, mutta niin kuin tiedämme, syyt olivat kyllä kotimaan talouden kannalta huolestuttavat.
Joka tapauksessa siihen aikaan ajoittui siis tämä lainsäädäntö, ja tämä on tässä talossa jo kerran aikaisemminkin ollut vaarassa lipsahtaa siihen, mihin nyt hallituksen esitys toivon mukaan ei kovin tarkoitushakuisesti ole ollut tähtäämässä, vaan toivomme, että tälläkin kertaa kysymys on enempi vähempi lipsahduksesta. Kun keskustelua käytiin tästä varsinaisesta hallituksen esityksestä täällä, vaikutti siltä, että esimerkiksi ministeri Mattila oli tästä asiasta aika lailla niin sanotusti ulkona. Hänen kanssaan kävin vielä keskustelua sitten tuon lähetekeskustelun jälkeen, ja hän totesi, että he ovat ymmärtäneet niin, että kun ensimmäisen yhteydenoton jälkeen Suomen Lähetysseurasta tästä asiasta ei juurikaan mitään yhteydenottoja tullut lähetys- ja kehitysapujärjestöiltä, tämä asia olisi jollakin tavalla ollut järjestyksessä, ja hän kuunteli kyllä huolissaan sitä puheenvuorojen ryöppyä, mitä täältä salista sitten tuli useampienkin edustajien kohdalta kristillisdemokraattisesta ryhmästä, ja taisipa edustaja Kankaanniemikin käyttää tästä asiasta silloin puheenvuoron.
Elikkä olisi äärimmäisen tärkeää, että tämä kohta tässä lainsäädännössä ei muuttuisi nyt hallituksen esityksen ehdottamalla tavalla, koska se tarkoittaa niitten vanhojen ongelmien palaamista lähetys- ja kehitysyhteistyötehtävissä olevien ihmisten kohdalla, elikkä heidän täytyy sitten aika ajoin palata Suomeen — tämän hallituksen esityksen pohjalta viiden vuoden välein — jotta he säilyvät Suomen sosiaaliturvassa. Tämä kyllä tarkoittaa sitten, kun joudutaan tulemaan tällaiseksi pätkäajaksi Suomeen, jonkunlaista pätkätyötä, jota voi olla hyvin vaikea hankkia lyhyelle ajalle, tai sitten se tarkoittaa sitä, että näitten henkilöitten on suorastaan jättäydyttävä Suomessa Suomen sosiaaliturvan varaan, ja tämähän on aika nurinkurista, elikkä on tultava sitten kokonaan Suomen sosiaaliturvan piiriin, jotta pysyvät Suomen sosiaaliturvassa ja pystyvät sitten jatkamaan sitä ulkomailla oleskelua. Tällä on iso merkitys, koska lähetys‑ ja kehitysyhteistyötehtävissä olevat ihmiset lähtevät pitkille ajanjaksoille, näissä tehtävissä toimiminen edellyttää yleensä sen maan kulttuurin ja kielen hyvää oppimista, ja voisi sanoa, että onko parempaa tapaa viedä suomalaista osaamista ja erityisesti meidän koulutusalan osaamistamme, joka monta kertaa kytkeytyy näihin lähetys‑ ja kehitystyötehtäviin vahvasti, myöskin terveydenhuoltoalan osaaminen, kuin nämä henkilöt, jotka pystyvät toimimaan siellä asemamaassaan, minne heidät on lähetetty.
Tietysti täytyy vielä huomioida se, että näihinkin perheisiin syntyy lapsia, jotka aikanaan toivon mukaan ovat paluumuuttajia Suomeen ja ovat kenties sitten suomalaista yhteiskuntaa verovaroillaan rakentamassa. Näitten lasten lapsilisät ovat tällä hetkellä noin 400 000 vuodessa. Nämä kaikki leikkaantuisivat pois. Elikkä summa on valtion budjetissa aivan minimaalisen pieni mutta varmasti näille perheille varsin merkittävä.
Myöskin tietyissä asemamaissa esimerkiksi synnyttäminen on kallista sairaaloissa, ja monissa kehitysmaissa on pakko hakeutua johonkin yksityiseen sairaalaan, jossa sitten voidaan taata turvallinen synnytys. Synnytys, joka ei ole sairaus, niin kuin kaikki tiedämme, ei yleensä sisälly tällaisiin niin sanottuihin ulkomaan vakuutuksiin, jollainen olisi vaihtoehto näissä tilanteissa. Näillä ulkomaan vakuutuksilla ilman sitä, että siellä taustalla on Suomen asumisperusteinen sosiaaliturva, nämä maksut nousisivat merkittävästi. Aika usein lähetys‑ ja kehitysyhteistyöjärjestöt ottavat lähetilleen tai kehitysyhteistyöhön lähetettävälle henkilölle sen lisäksi sitten vielä tämmöisen lisävakuutuksen yksityisestä vakuutusyhtiöstä, mutta kun yksityisissä vakuutusyhtiöissä tiedetään, että siellä taustalla on Suomen sosiaaliturvaan kuuluminen, niin ne maksut ovat olleet kohtuullisia. Ilman sitä näitten maksujen määrä tulee nousemaan merkittävästi, mikä on taas jälleen kerran pois siitä varsinaisesta rahasta, mitä käytetään lähetys‑ ja kehitysyhteistyöhön. Siinä mielessä täytyy toivoa, että tähän asiaan vielä pystyttäisiin valiokunnassa vaikuttamaan.
Olenkin kiitollinen eduskunnan virkamiehille siitä, että sain tämän asian tällä viikolla jo tänne keskusteluun, koska kun viime viikolla tämä lähetekeskustelu käytiin tämän lainsäädännön osalta, niin kuitenkin ne kuulemiset alkavat varmaankin varsin nopeasti valiokunnissa. Tähän muistaakseni pyydettiin perustuslakivaliokunnasta lausuntoa. Ehkä voi olla perustuslakivaliokunnan ruuhkan tietäen, että se antaa pientä joustoa aikataulun suhteen. Toinen valiokunta, mistä lausuntoa pyydettiin, oli muistaakseni työelämä‑ ja tasa-arvovaliokunta. Elikkä näitten lausuntoja tietenkin odotellaan. Toivonkin, että ne edustajat, jotka siellä sosiaali‑ ja terveysvaliokunnassa toimivat, pyytäisivät sinne nyt laajasti kuultavaksi näitä kehitysyhteistyötä ja lähetystyötä tekeviä järjestöjä, muun muassa Lähetysseuraa ja Fidaa, joilla tässä asiassa on varmaan suomalaisina järjestöinä kaikkein isoimmat intressit.
Tosiaankin ministerikin täällä totesi, että tästä asiasta ei ole tullut enempää yhteydenottoja. No, nämä järjestöt ovat kuitenkin siinä mielessä pieniä ja heidän fokuksensa on siinä varsinaisessa työssä, että eivät he kerkiä systemaattisesti seuraamaan lainsäädäntömuutoksia ja sitä, mitä täällä hallituksen esityksissä tulee, puhumattakaan siitä, jos siellä on jotain sellaista lainsäädännön sisällä, joka ei ole itse asiassa ollut varsinaisesti se lainsäädännön muutoksen syy vaan on ikään kuin kylkiäisenä tullut siellä. Sen tähden nämä järjestöt ovat heränneet tähän asiaan varsin hitaasti ja huonosti, ja nämä yhteydenotot, mitä sitten eduskuntaankin tuli, tulivat siinä vaiheessa, kun lausuntoaika oli loppunut. Sen takia on saattanut syntyä tämmöinen mielikuva, että asia olisi ikään kuin hyväksytty. Ei suinkaan, vaan oikeastaan voisi sanoa, että näitten järjestöjen ja niitten edustamien taustayhteisöjen lehdissä keskustelu tästä aiheesta on vasta oikeastaan alkanut ja ihmetys on ollut suuri. On kysytty, onko hallituksella ihan oikeasti ollut tarkoituksena lähteä tässä asiassa nimenomaan lähetys- ja kehitysyhteistyöntekijöitten sosiaaliturvaa tällä tavalla murentamaan, kun sitten samanaikaisesti tiedetään, että tämä varsinainen esitys, mihin tällä puututaan, on taas sentyyppinen, että sillä nimenomaan helpotetaan ihmisten pääsemistä Suomen sosiaaliturvan piiriin. Elikkä samanaikaisesti, kun meillä Suomen kansalaiset, jotka lähtevät vaativiin lähetys- ja kehitysyhteistyötehtäviin ulkomaille, pistävät, voisiko sanoa, elämänsä peliin, ollaan valmiit potkaisemaan Suomen sosiaaliturvasta ulos, niin taas niiden ihmisten, jotka tulevat tänne ehkä kohtuullisen lyhytaikaisiinkin työsuhteisiin, pääsemistä Suomen sosiaaliturvan piiriin halutaan sitten entisestään helpottaa.
Me tiedämme, että tämä liittyy myöskin sosiaaliturvan eksportointikysymykseen, joka ei ole aivan yksinkertainen ja jossa pitäisi kuitenkin aina muistaa se, että on tärkeätä, että työntekijä kuuluu jonkun maan sosiaaliturvaan, mutta että ei voida ajatella niin, että sitä — no, ehkä ”shoppailu” on vähän väärä sana — kuitenkin yhteensovitetaan niin, että katsotaan, mistä se paras sosiaaliturvaetuus aina kussakin tilanteessa löytyy. Tämä ei saisi missään tapauksessa olla myöskään sellainen ikään kuin palkan jatke, että voidaan ajatella, että tullaan vaikka lähetettynä työntekijänä Suomeen hivenen pienempään palkkatasoon tyytyen mutta sitten sanotaan, että no sieltähän sitten samanaikaisesti kotihoidon tukea, lapsilisää ja muuta vastaavaa eksportoidaan.
Jos ajatellaan koko tätä brexit-keskustelua ja sen toteutumista, niin loppujen lopuksihan nämä tilanteet olivat pitkälti myöskin sen keskustelun takana, mikä Isossa-Britanniassa johti sitten tähän brexitiin. Ja ylipäätänsäkin voi sanoa, että tällainen asumisperusteinen sosiaaliturva Euroopan unionin sisällä versus se, että monissa maissa on vakuutusperusteinen sosiaaliturva, aiheuttaa kyllä näitä tilanteita, joissa esiintyy, voi sanoa, tietynlaista oikeustajun vastaisuutta ja kohtuuttomuuttakin. Näitä maita ei nyt tällä hetkellä niin kovin montaa ole Euroopan unionissa: meillä on Ruotsi, meillä on Suomi, Tanska, joka on opt-outannut näissä tapauksissa itsensä, ja sitten Iso-Britannia ja Irlanti. Ja Iso-Britannia nyt on tehnyt sitten brexitinsä. Elikkä tässä tilanteessa voisi sanoa, että tässä on ikään kuin pienestä asiasta kysymys, mutta se kytkeytyy valtavan paljon laajempaan asiaan. Täytyy vain nyt toivoa, että ainakin tämä kohta tästä lähetys- ja kehitysyhteistyöntekijöitten sosiaaliturva-asiasta saataisiin hoidettua.