Arvoisa puhemies! Metsästysteemalla jatketaan vielä. Tänään on useampi siihen liittyvä asia ollut täällä käsittelyssä. Eli puhetta seuraavaksi riistavesilintujen tilanteesta, joka sekin on hälyttävä. 

Useiden harvalukuisempien riistavesilintujemme kantojen taantuma on jatkunut jo yli 15 vuotta, ja moni näistä lajeista on päätynyt uhanalaisten lajien listalle. Huolestuttavaa on se, että myös tärkeimpien ja yleisimpien riistasorsalajien kannat ovat taantuneet. Kyse ei siis ole pelkästään uhanalaisista tai vaarantuneista lajeista vaan kaikista vesilinnuistamme. 

Vesilintukantojen vaalimiseksi ja vahvistamiseksi tehdään paljon hyvää työtä, muun muassa Sotka- ja Helmi-hankkeilla, joissa vesilinnuille kunnostetaan rauhallisia levähdys- ja pesimäpaikkoja ja samalla vahvistetaan luonnon monimuotoisuutta. Tältä työltä kuitenkin putoaa pohja pois, jos vesilintuja metsästetään enemmän kuin niiden kannat kestävät. Siksi olen tehnyt lakialoitteen, jolla kiellettäisiin lintujen niin kutsuttu ruokintametsästys. 

Ruokintametsästyksessä vesilintuja houkutellaan ruokinnalle, josta niitä voidaan ampua helposti varsin suuriakin määriä. Long Playn alkuvuodesta tekemän selvityksen mukaan ruokintametsästystä harjoittavat etenkin metsästysturismia pyörittävät yrittäjät. Yksittäisinä päivinä ruokintapaikoilta voidaan ampua jopa satoja lintuja. 

Luonnonvarakeskuksen tekemän tutkimuksen mukaan metsästäjät kuljettavat vesistöihin vuosittain noin kuusi miljoonaa kiloa viljaa vesilintujen ruokkimiseksi. Keskimääräisellä ruokinnalla viljaa on tarjolla lähes 400 kiloa ja osalla jopa tuhansia kiloja. Ruokintametsästys on johtanut erittäin suurten sorsasaaliiden ampumiseen. Tämä on kaukana perinteisistä pyyntikeinoista, joissa lintuja etsitään rantoja kahlaamalla ja soutamalla tai lentoreiteillä odottelemalla. 

Uhanalaisten lajien lisäksi ruokintametsästyksellä on todennäköisesti vaikutuksia myös elinvoimaisempien lajien kantoihin, sillä ruokintojen valtavat saalismäärät ylittävät lähialueen vesilintujen poikastuotannon jopa moninkertaisesti. Pahimmillaan ruokintametsästys johtaa siihen, että ruokinnalla houkutellaan lintuja ammuttavaksi läheisiltä suojelualueilta, joilla niitä yritetään nimenomaan suojella. 

Arvoisa puhemies! Ruokintametsästyksen kieltoa selvitettiin viime hallituskaudella, ja maa- ja metsätalousministeriö laittoi vuonna 2021 lausunnolle luonnoksen asetuksesta, jolla ruokintametsästys olisi kielletty kolmeksi vuodeksi. Huolimatta kiellon saamasta laajasta tuesta se ei edennyt maa- ja metsätalousministeriöstä eteenpäin. Ruokintametsästyksen kieltoa tuetaan laajasti paitsi luonnonsuojelujärjestöissä ja hallinnossa myös metsästäjien keskuudessa. Metsästäjistä yli puolet vastustaa voimakkaasti vesilintujen ruokintaan perustuvaa metsästystä ja vain alle kymmenen prosenttia pitää sitä suuressa määrin tai täysin hyväksyttävänä. Ruokintametsästyksessä saalis keskittyy entistä epätasaisemmin pienemmälle joukolle metsästäjiä, ja on myös arvioitu, että monesti juuri nuoret metsästäjät jäävät ruokintapaikkojen metsästysmahdollisuuksien ulkopuolelle. 

Ruokintametsästys aiheuttaa myös muuta haittaa. Ruokinta voi ylläpitää haitallisten vieraspetojen, kuten viljaruokinnoille syömään hakeutuvien supikoirien, kantoja. Ruokintametsästys kasvattaa myös patogeenien, kuten lintuinfluenssan, tarttumis- ja leviämisriskiä, koska se kerää pienelle alueelle paljon lintuja ja vesilinnut ulostavat tuodun viljan päälle. Ruokinta voi myös aiheuttaa rehevöitymistä ja heikentää vesistöjen tilaa. 

Arvoisa puhemies! Vesilintujen ruokintametsästyksen kieltämisellä lailla on varsin vakuuttavat perustelut, ja kuten totesin, asiaa on myös ministeriössä varsin kattavasti valmisteltu. Tekemälläni lakialoitteella metsästyslain 33 §:n 2 momenttiin lisättäisiin kohta, joka kieltää ruokinnan käytön houkuttimena vesilintujen metsästyksessä. Aloitteella kiellettäisiin kaikki sellainen toiminta, jossa vesilinnuille tuodaan ravintoa, jonka tarkoituksena on houkutella ne paikalle, josta ne voidaan ampua. Riistapeltoja tai vastaavia riistaeläimille suojaa antavia ja luonnon monimuotoisuutta vahvistavia rakenteita ei kiellettäisi. 

Ruokintametsästyksen kieltämistä puoltaa myös se, että perinteisesti suomalaisen metsästyksen etiikkaan on kuulunut riistan etsiminen ja sen korostaminen, että saaliin saaminen ei ole pääasia, vaan luonnossa oleminen. Nämä eivät ruokintametsästyksessä enää toteudu, koska siinä houkutellaan linnut ravinnolla yhteen paikkaan ammuttavaksi. Ruokinnalta metsästäminen ei edellytä metsästäjältä riistan etsimisen taitoja, mikä on omiaan johtamaan siihen, että metsästäjien osaaminen ja taidot kapenevat. Tämä herättää kysymyksen, ohjaako nykyinen sääntelemätön tilanne metsästyskulttuurin muuttumista siihen suuntaan, että metsästäjät tottuvat helppoon metsästykseen. Ruokinnan seurauksena riistaa aletaan jopa mieltää tuotantoeläimiksi, mikä on mielestäni todella kestämätöntä ja monella tapaa ongelmallista niin eläinten kuin luonnon kannalta. Tällaista metsästystä ei voida enää millään muotoa kutsua eräkulttuuriksi tai eränkäynniksi, eikä sitä voida puolustaa suomalaisen perinteisen metsästyskulttuurin ylläpidolla. 

Siksi toivon, että tästä salista ja tästä talosta löytyy tälle lakialoitteelle laajaa tukea. Metsästyksen hyväksyttävyyden vahvistaminen on myös vastuullisten metsästäjien etu. Ruokintametsästyksen kieltäminen ohjaisi vesilintujen metsästystä vähemmän tehokkaisiin, perinteisiin metsästäjien taitoja vaativiin pyyntitapoihin ja parantaisi metsästyksen sosiaalista, kulttuurista ja ekologista kestävyyttä. 

Arvoisa puhemies! Edustaja Elon lakiesitys on erittäin kannatettava. Saan itse paljon yhteydenottoja Pohjois-Suomesta, jossa itse asun, metsästäjiltä, jotka vakavasti paheksuvat tätä ruokintametsästyksen käytäntöä. Kuten edustaja Elo puheenvuorossaan sanoi, tämä käytäntö jättää yhä vähemmän metsästettävää niille metsästäjille, ketkä eivät ruokintametsästystä harrasta. Olin aidosti, syvästi järkyttynyt, kun kuulin omalla kotiseudullani Oulussa tätä tapahtuvan todellakin meidän alueemme merkittävimmän luonnonsuojelukosteikon, Liminganlahden, reunoilla. 

Kyse on siis toiminnasta, jota ammattimaisesti tai yrittäjävetoisesti pyöritetään ja jossa houkutellaan ruokinnalla metsästettäväksi helppoa saalista viereiseltä luonnonsuojelualueelta, jossa todellakin tehdään suuria ponnistuksia näiden maailmassamme valitettavasti harvinaistuvien vesilintukantojen suojelemiseksi. Mielestäni tämä ei ole reilua missään tapauksessa luontoa, luonnonsuojelua kohtaan, mutta ei se kyllä voi olla reilua metsästystäkään kohtaan. Toivon, että tämä olisi aloite, jota voisimme tässä eduskunnassa yhdessä edistää. 

Äskeisessä keskustelussa, jossa keskustelimme toisesta asiasta, salametsästyksestä, nousi esille haaskaruokinta. Kyseessähän on varsin samankaltainen asia, joskin haaskaruokinnassa edellisessä kohdassa puhe oli ehkä yleensä valokuvaamiseen houkuttelusta, ja se vaikutti siinä keskustelussa. Tai siinä keskustelussa puhuttiin sen vaikutuksista suurpetoihin. Tässä nyt puhutaan metsästyksestä ja kohteen houkuttelemisesta ruokinnalla. Mutta yhtä kaikki kyse on ihmisen puuttumisesta luonnon ekosysteemeihin, joka monella tavalla, kuten edustaja Elo tässä kuvaili niitä tapoja, vaikuttaa siihen luonnon kiertokulkuun ja saa sen epätasapainoon. Metsästäminen kuitenkin parhaimmillaan voi olla toimintaa, joka vaikuttaa vain vähäisessä määrin ekosysteemeihin, kun se kohdistetaan lajeihin, mitkä ovat elinvoimaisia. Mutta tällä tavalla, kun muokkaamalla sitä ekosysteemiä halutaan saada suuria saaliita kerrallaan erittäin helposti, kyse on mielestäni ihan muusta kuin eettisesti kestävästä metsästyksestä. 

Arvoisa puhemies! Ehkä en ihan tällaisenaan tätä lakia tulisi kannattamaan, mutta siihen kokonaisuuteen, miten meidän metsässä elävää riistaa ruokitaan ja kuinka sitä sieltä ruokinnalta käytetään, kuinka sitä luontokuvauksessa hyödynnetään, kuinka sitä metsästyksessä hyödynnetään, missä mittakaavassa, tällä aloitteella voisi olla merkitystä ja voisi tuoda sitä keskustelua, mikä on reilua luonnolle, mikä on reilua metsästämiselle, mikä on reilua sille perinteiselle metsästyskulttuurille, missä ihminen jahtaa eri eläimiä ja koettaa saada sitä saaliikseen puhtain metsästämisen keinoin. Siinä on mukana sellainen elementti, että se ei ole vain tällaista valmiille maalille metsästämistä. 

Hyvä sinänsä, että tämä asia on nyt tullut keskusteluun. Sitten voimme varmasti tarkastella, kun tätä haaskalakiakin katsotaan, kokonaisuutta siitä, miten ruokaa ja ruokintaa hyödynnetään eläimien saamiseksi kuvatuiksi tai metsästetyiksi.