Arvoisa rouva puhemies! Hyvät edustajakollegat ja hyvä kirjaston hallituksen puheenjohtaja! Olen lukuisia kertoja käyttänyt tässä kokonaisuudessa puheenvuoroja. Aikanaan nuorena kansanedustajana kun tulin, niin sain paikan Eduskunnan kirjaston hallituksesta, ja se oli mielenkiintoinen näköalapaikka.
Kun lähetekeskustelua läpi kävimme, olen monet kerrat, niin kuin viimeksikin, kiittänyt siitä, että Eduskunnan kirjasto on ottanut eduskunnan muistitietotyön kontolleen. Se on ollut äärimmäisen arvokasta työtä. Siinä on haastateltu lukuisia entisiä kansanedustajia ja muutamia sellaisia, jotka täällä näyttävät olevan maailman tappiin asti. Esitin tuossa lähetekeskustelussa myös, että voisi olla mielenkiintoista — kun entistä pääsihteeri Tiitistä haastateltiin — ottaa työn alle sopivissa väleissä myös näitä pitkän työuran eduskunnassa tehneitä. Totesin silloin pääoven Reiskan, jonka kaikki eduskunnassa työtä tehneet tuntevat Reiskana — hänen sukunimeään en muista, ei hän koskaan sukunimellä esiintynyt — tai Postin Marjan — kaikki, jotka hänen aikanaan töissä täällä olivat, muistavat hänet, ja luulen, että Marjallakin on paljon sellaista kerrottavaa, jota voisi vähintäänkin eduskunnan tutkijoille kirjata, en tiedä, uskaltaisiko kaikkea ihan julki laittaa — tai kahvilan Kaisun, kenet kaikki kanssa muistavat. Mielenkiintoisia, pitkiä työuria ja paljon maailmaa ja eduskuntatyötä nähneitä. Toivon, että näitä myös harkitaan, ja esitän tämän kirjaston puheenjohtaja Kiurun ja hallituksen pohdittavaksi.
Aika monessa paikassa itse asiassa tulee välillä sellaisia tilanteita, että jos emme nyt saa ihan parasta palvelua, niin saamme vähän vähemmän hyvää palvelua, tai joskus voimme saada huonoakin palvelua, mutta kirjasto on kyllä sellainen, että itse en muista, että olisin koskaan saanut huonoa palvelua kirjastossa. Kirjastojen rooli on äärimmäisen iso. Olen tyytyväinen siihen, että hallitus eilen tehdessään uusia koronasuosituksia totesi, että kirjastot pyritään pitämään ehdottomasti auki. Se on tärkeä asia, ja toivon, että näin voidaan toimia. Kirjastot ovat itse asiassa hyvin edullinen palvelu, ja kirjastojen kulut kuntatasolla ovat vain noin prosentin kunnan menoista. Esimerkiksi muutama vuosi sitten toimintakulut vaihtelivat 26 eurosta 176 euroon per kunnan asukas ja keskimäärin kunnat käyttivät kirjastopalveluihin vuodessa vajaat 60 euroa. Kirjastoilla on myös selkeä yhteys osaamiseen, lasten osaamiseen, ja mielenkiintoinen yhteys löytyy esimerkiksi Tampereen yliopiston dosentin Ilkka Mäkisen artikkelista ”Kirjaston huippuvuodet ja Suomen Pisa-menestys”, jotka muuten ajoittuivat samaan aikaan, vuosille 1995—2005.
Myös suomalaisten lukutaito on sellainen, jossa kirjastoilla on iso rooli. Suomalaisten lukutaito on heikentynyt, siitä on huolestuttavia merkkejä, ja itse asiassa pojat ovat selvästi heikompia lukemaan kuin tytöt, ja myös monilla aikuisilla on merkittäviä puutteita lukutaidossa. Kirjastoilla on tässäkin tärkeä rooli. Omasta lapsuudestani muistan Lopen kirjaston Pispan Maikin, Armisen Liisan, Toivosen Tarjan, jotka muuten tekivät ison vaikutuksen lapseen ja myöhemmin nuorukaiseen: sain aina apua, sain neuvoa ja aina uusia kirjoja luettavaksi. Kirjastoilla on iso merkitys tässä työssä. Myös Suomen Kulttuurirahaston luokanopettajille tekemän kyselyn mukaan kirjastojen kirjavinkkaus on ollut erinomaisen hyvä tapa kannustaa lapsia lukemaan. Me itse asiassa tarvitsemme lisää osaavaa kirjastotyöntekijöiden joukkoa, ja toivon, että siihen löytyy panoksia.
Sellaisia tulevaisuuden tavoitteita, joissa Eduskunnankin kirjasto voi olla suunnannäyttäjänä, on esimerkiksi koko kansan yhteinen e-kirjasto, joka on toivottavasti tulevaisuutta, mutta myös se työ, jota tehdään digitaitojen opettamisessa. Sitä on tehty internetin alkuajoista lähtien, ja tänä päivänä kirjastot muuttuvat yhä nopeammin myös sähköisen tiedon välittäjiksi ja toivottavasti myös kriittisen lukutaidonkin kannustajiksi.
Arvoisa puhemies! Kirjastot tekevät upeaa työtä.