Arvoisa puhemies! KD esitti jo puolitoista vuotta sitten vaihtoehtobudjetissaan 500 miljoonan euron lisärahoitusta hoitajapulaan ja hoitojonojen purkamiseen. Hallitus on nyt vihdoin esittämässä hyvinvointialueille juuri 500 miljoonan euron lisärahoitusta, josta kuitenkin vain 350 miljoonaa euroa olisi toiminnan kehittämiseen ja 150 miljoonaa euroa olisi kertaerän aikaistamista. On sinänsä hyvä, että hallitus on tullut KD:n linjalle, mutta tämä kertaerän aikaistaminen kuulostaa kyllä enemmän tekniseltä bluffilta. 

Under den här regeringsperioden har ni också slopat FPA-ersättningarna gällande privat vård, vilket lett till en ökad belastning inom den offentliga vården och förlängda vårdköer. 

Arvoisa hallitus, nyt olisi tarvittu järjen ääntä. Kysynkin: Oletteko te valmiita perumaan Kela-korvausten poiston hoitojonotilanteen helpottamiseksi? Ja miten hallitus aikoo kohdistaa mahdollisen hyvinvointialueiden lisärahoituksen: erilaisiin kehittämishankkeisiin vai hoitojonojen purkamiseen? [Sari Sarkomaa: Vai palkkajohtajien palkkoihin?] 

Arvoisa puhemies! Kela-korvauksen poisto ei kuulu minulle, mutta yleisenä huomiona totean, että kannattaa perehtyä tilastoihin ja katsoa, mikä tuon asian vaikutus on. [Sari Sarkomaa: Se on karmaiseva!] 

Isossa kuvassa olen iloinen, että kristillisdemokraatit ovat esittäneet tätä jo aikaisemmin, ja kiinnitin huomiota siihen, että olette olleet tilannekuvaltanne kovin samanlaisella kartalla [Antti Lindtman: Johtava oppositiopuolue!] kuin myöskin se porukka, joka tämän päätöksen on tehnyt. Tällä viikolla on tehty isoja asioita nimenomaan siksi, että haluamme ulottaa 500 miljoonaa enemmän rahaa hyvinvointialueille käytettäväksi tänä vuonna, ja kyllä tämä ihan oikeaa rahaa on. [Ben Zyskowicz: Siksi, että vaalit on kahden kuukauden päästä!] 

Anteeksi, arvoisa puhemies, minä innostuin niin tuosta ministerin vastauspuheesta, siitä, että hän huomasi, että kristillisdemokraatit ovat vahvalla perustalla. 

Terveydenhuollon kokonaiskriisin ohella vanhustenhoidossa tilanne on ollut huono jo pitkään. Vanhuspalvelut kärsivät koko sote-alan tavoin rekrytointipulasta, mikä ilmenee niin kotihoidossa kuin laitoksissa. Työtä tehdään riittämättömillä henkilöstömäärillä ja suurilla kuormituksilla. Hoitajamitoitus valmisteltiin heikosti, eikä riittäviä resursseja varattu uudistuksen toteuttamiseen. On selvää, että lakiin kirjattu mitoitus ei tuo tilanteeseen mitään apua, mikäli sen toteuttamiseen ei anneta riittäviä resursseja. Hallituksen tarve siirtää mitoituksen täytäntöönpanoa ei ollut yllätys. Kysynkin asianomaiselta ministeriltä: miten vanhustenhoidon tilanne laitetaan kuntoon, jotta vanhukset saavat riittävästi hoitoa? [Ben Zyskowicz: Se on muutaman tunnin juttu!]  

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, jos lähdetään tästä kysymyksen alkuosasta, minusta kiitos kuuluu niille, jotka ovat tukemassa sitä, että suomalaista sosiaali- ja terveydenhuoltoa tuetaan riittävin resurssein. Olen iloinen siitä, että hallitus on tähän johtopäätökseen päätynyt, ja minusta on kiva kehaista eduskunnassa myös niitä, jotka ovat samoilla linjoilla, ja kyllä tämä tulkinta sydämestä tämä tuli. 

Sen sijaan voi sanoa, että kiinnitin huomiota toiseen oppositioryhmään, joka arvelisi, että samalta päämomentilta voitaisiin säästää miljardi euroa lämmittelyksi ja muutama muu miljardi siihen kaupan päälle. [Välihuutoja] Minusta sotesta ei voi leikata, tilanne on paha. Ja me olemme nimenomaan halunneet sekä riittävällä rahoituksella että myöskin lainsäädännön tiukalla kädellä ohjeistaa, että vanhustenhuolto on laitettava Suomessa kuntoon. [Petteri Orpo: Sehän oli parin tunnin homma!] Me olemme kaksi vanhuspalveluihin liittyvää kriisiä kymmenessä vuodessa kokeneet, ja minusta on tärkeää, että me myöskin itse sitoudumme siihen, että kun ihmiset ikääntyvät, niin on toive toteutumassa siitä, että myös silloin voi elää hyvää elämää. THL:n tilastot kertovat, että olemme tässä tehtävässä onnistuneet. [Sanna Antikainen: Ette ole! — Sari Sarkomaa: Tänään tuli THL:n tiedote, että hyvinvointi on romahtanut!] 

Arvoisa herra puhemies! Kun puhutaan ikäihmisistä, on syytä puhua myös omaishoitajista, joita on Suomessa 50 000 — epävirallisia omaishoitajia on vielä paljon enemmän. Omaishoitajat tekevät erittäin arvokasta ja pyyteetöntä työtä. Pelkkä rakkaus ei aina kuitenkaan riitä. Olen huolestunut heidän jaksamisestaan. Kenenkään heistä ei tule uupua taakan alle. 

Keskusta haluaa tukea omaishoitajia tarjoamalla kotipalveluja ja parantamalla omais-hoitajien aitoa mahdollisuutta pitää vapaapäiviä. [Sanna Antikainen: Voi, olisipa keskusta hallituksessa!] Haluamme myös korottaa omaishoitajien palkkioita. [Perussuomalaisten ryhmästä: Miksette korota niitä?] Ajattelen, että vaikka vero poistuisi, 440 euroa on pieni raha verrattuna laitospaikkaan. 

Hyvinvointialueet ovat aloittaneet vuodenvaihteessa toimintansa, ja omaishoito on siirtynyt niiden vastuulle. Kysynkin ministeri Kiurulta: miten hallitus varmistaa, että omais-hoitajat jaksavat arvokkaassa työssään myös nyt uusien hyvinvointialueiden aloittaessa? [Ben Zyskowicz: Auttaisikohan, jos keskusta olisi hallituksessa?] 

Arvoisa puhemies! Minulle ei kuulu tuo veroasia, se on valtiovarainministeriön alaa, mutta muilta osin totean, että kyllä me hallitusohjelmaneuvotteluissa pohdimme hyvin laajasti omaishoidon tukea, ja siihen lähdimme hakemaan osana myöskin näitä lainsäädännöllisiä ratkaisuja. Eduskunta on täällä jo vienyt näitten palveluiden toisen vaiheen uudistuksen läpi, ja siitä kiitos teille kaikille. Kyllä meidän täytyy laissa varmistaa, että kun ihminen saa palvelutasopäätöksen siitä, mitä palvelua hän kotiin saa, niin kyllä siitä pitää pitää kiinni, ihan joka minuutista. Tämä ei ole Suomessa valitettavasti ennen tämän lainsäädännön voimaantuloa toteutunut sillä tavalla kuin me olisimme halunneet, joten tässäkin on otettu lainsäädäntö avuksi. 

Itse ajattelen, että olette aivan oikeassa siinä, että ensinnäkin tämä omaishoitajien pieni palkka on tarkistettava. On katsottava, miten nämä palkkiot elävät jatkossa ajassa. Se on hallitusohjelmakysymys. Ja minusta on tärkeää, että me tästä työstä annamme asiallisen korvauksen, jotta meillä olisi ihmisiä, jotka lähtevät tähän tehtävään. Se on kyllä koko vanhustenhuollon tulevaisuuden kannalta tärkeää. [Sanna Antikainen: Neljä vuotta oli aikaa!]