Arvoisa puhemies! Jokainen väkivaltaa kokenut tietää, että ehkä sitä omaakin tuskaa pahempaa on nähdä hätä lapsen silmistä, lapsen, joka joutuu näkemään, kuulemaan tai ehkä viereisessä huoneessa olemaan läsnä silloin, kun kotona ei ole turvallista. Jokainen, joka on lapsena piileskellyt väkivallan uhkaa vaikka siellä vaatehuoneessa tai joutunut katsomaan, miten oma vanhempi pahoinpidellään, tietää, miten pitkät jäljet se jättää silloinkin, kun väkivalta ei fyysisesti ole kohdistunut suoraan itseen.
Lastensuojelussa työskennellessäni olen joutunut todistamaan monenlaista lasten hätää. Olen joutunut myös näkemään, kuinka perheenjäsen voi muuttua siksi kaikkein vaarallisimmaksi henkilöksi, ja tiedän, minkälaiset jäljet se jättää vuosien päähän. On aivan ilmiselvää, että lapsen altistuminen väkivallalle vaikuttaa lapseen. Tutkimustiedon mukaan väkivalta myös välillisenä voi vaikuttaa haitallisesti lapsen tunne-elämään, psykologiseen ja fyysiseen kehitykseen ja lapsen ja vanhemman välisiin kiintymyssuhteisiin.
On aidosti huolestuttavaa, että tilastot, kuten kouluterveyskysely, osoittavat, että lasten kotona kokema väkivalta on lisääntynyt, ja on muistettava ja todettava, että lähisuhdeväkivallasta, perheissä tapahtuvasta väkivallasta, vain osa tulee näkyviin ja mittava osa todennäköisesti jää piilorikollisuudeksi.
Pitäisi olla aivan itsestään selvää, että varmistamme mahdollisimman kattavan turvan kaikille lapsille ja varmistamme, että lainsäädäntö tunnistaa lasten aseman kaikissa tilanteissa, myös uhrina, ja siksi lapsirauharikos tulee saada Suomen rikoslakiin. Siksi olen niin äärettömän kiitollinen yli sadalle kansanedustajalle siitä, että te olette allekirjoittaneet tämän aloitteen sen puolesta, että jatkossa myös lapsi tunnistettaisiin rikoksen uhriksi tilanteissa, joissa hän näkee, kuulee tai on ylipäätään läsnä lapselle läheisten aikuisten välisessä väkivallassa.
Lakimuutoksen myötä lähisuhdeväkivallalle altistunut lapsi saisi rikosoikeudellisesti rikoksen uhrin aseman, jolloin hänen oikeusturvansa paranisi. Silloin lapsella olisi myös oikeus edustajaan, joka valvoisi hänen etuaan esitutkinnassa ja oikeudenkäynneissä. Näin on jo Ruotsissa. Näin pitäisi olla myös Suomessa, sillä nykyinen lainsäädäntö ei nykyisellään riittävästi suojele lapsia, jotka altistuvat väkivallalle tai muille rikollisille teoille läheistensä välillä. Nykyisellään lapsen läsnäoloa tilanteessa ei ole kriminalisoitu eikä siksi voida edes laskea koventamisperusteeksi. Toki syytettä ja rangaistusta harkittaessa tekoa katsotaan kokonaisuutena, mikä voi mahdollistaa sen arvioimisen törkeäksi.
On kuitenkin tärkeää korostaa lapsen erityistä haavoittuvuutta, kun rikoksentekijä tai uhri on lapselle läheinen ihminen. Lapsilta siis puuttuu nykyisellään näissä tilanteissa oikeusjärjestelmässä uhrin asema, mikä estää heitä saamasta suoraa apua. Jos lakialoitteen mukainen lapsirauharikos otetaan käyttöön, asia korjaantuu ja lasten rikosoikeudellinen suoja vahvistuu. On vaikea uskoa, miksi kukaan vastustaisi tätä. Näin saisimme lainsäätäjinä kriminalisoitua lapsen altistamisen väkivallalle tai seksuaalirikoksille läheisissä suhteissa.
On mainittava, että nykytilanteessa poliisi kohtaa nämä lapset hyvin harvoin osittain siksi, että tekoja ei tutkita lapsiin kohdistuneina rikoksina, ja osittain myös siksi, että huoltajilla on oikeus kieltää poliisia kuulustelemasta lasta. Mielestäni se on järjetöntä. Lapsirauharikoksen käyttöönotto tarjoaisi heille paremman suojan ja varmistaisi, että lapset, jotka altistuvat väkivallalle, saavat tarvitsemansa oikeanlaisen ja asianmukaisen tuen ja oikeuden.
Arvoisa puhemies! Olemme sitoutuneet lasten oikeuksien sopimukseen, ja se vaatii meitä suojelemaan lapsia kaikelta väkivallalta, välinpitämättömältä kohtelulta ja hyväksikäytöltä. Tämä sitoo meitä, ja meidän tulee aina tehdä päätöksentekoa, joka ajattelee lasta. Mainitsin aiemmin jo Ruotsin, mutta myös muissa Pohjoismaissa, joihin Suomea usein verrataan, on lapsen asema aikuisten välisissä väkivaltatapauksissa tunnistettu Suomea paremmin. Esimerkiksi Tanskassa lapsen altistuminen väkivallalle voi olla rangaistavaa psykologisena väkivaltana, ja usein se katsotaan koventavaksi tekijäksi. Norjan rikoslaissa rikoksen tekeminen lapsen läsnä ollessa on raskauttava seikka. Lisäksi muun muassa Belgiassa, Virossa, Latviassa, Portugalissa ja Espanjassa lapsen todistama väkivalta voi koventaa rangaistusta.
Tämä lakialoite on valmisteltu kuulemalla asiantuntijoita, ja tänään ilokseni luin täysin tuoretta, juuri julkaistua sosiaali- ja terveysministeriön selvitystä, jossa lapsirauharikoksen käyttöönotto nostetaan esiin Ruotsin mallin mukaisesti yhtenä ehdotettuna uutena toimenpiteenä lapsen avunsaannin vahvistamiseksi. Selvitys perustuu myös kansallisen lapsistrategian toimeenpanosuunnitelmaan. Tyytyväisenä ja toiveikkaana luin myös mediasta sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasosen sanoneen, että hän kannattaa lapsirauharikoksen säätämistä lakiin, ja toivon, että tämä on hallituksen riveissä laajemminkin jaettu näkemys.
Arvoisa puhemies! Lapset ovat todella yhteinen asia, ja vain me aikuiset voimme varmistaa, että heillä on turvallista. Ei ole aivan arkipäivää, että lakialoite kerää nimiä kaikista eduskuntapuolueista, eikä ole aivan tyypillistä, että lakialoite saa yli puolen eduskunnan tuen. Tämä sai, ja olen ihan aidosti ja vilpittömästi kiitollinen, että pystyimme yhdistämään voimamme, poistumaan niistä puoluepoteroista. Te ette antaneet sen vaikuttaa, kuka aloitteen on tehnyt, vaan niin moni allekirjoitti sen lasten takia — ei meidän takia vaan lasten takia.
Uskon, että jos väkivallan tekijä tietäisi, että hänet saatetaan tuomita myös oman lapsensa pahoinpitelystä silloinkin, kun väkivalta ei kohdistu suoraan lapseen vaan vaikka toiseen vanhempaan, niin saattaisi olla hetkiä, joissa se väkivallanteko jäisi tekemättä. Ehkä näin ei ole, mutta jos on ja jos pystymme estämään yhdenkin väkivallanteon, luomaan sellaisen pidäkkeen rikoslakiin, että sillä on vaikutusta, niin se merkitsisi, ja ylipäätään, että saisimme lapsille sen oikeuden, jonka he ansaitsevat.
Toivon, että tämä on jatkossakin eduskunnan yhteinen asia ja että voimme jatkaa sen edistämistä yli puoluerajojen, yli hallitus- ja oppositiorajojen, ei itsemme vaan lasten vuoksi.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
:Kiitoksia. — Edustaja Hänninen, poissa. — Edustaja Rasinkangas.