Arvoisa puhemies! Julkisuudessa on tosiaan kerrottu, että täällä SDP:n, vihreiden ja kokoomuksen johtamalla pääkaupunkiseudulla on ollut — ellei nyt ihan selkeitä sopimuksia — ainakin jonkinlaisia välipuheita kaupunkien päättäjien välillä siitä, että lastentarhanopettajat ilmeisen tietoisesti pidetään palkkakuopassa. Keskustan mielestä tällainen palkkakartellipuuhastelu ei ole millään muotoa hyväksyttävää, etenkään kun elinkustannukset nimenomaan täällä pääkaupunkiseudulla jo ennestään hipovat taivaita. [Li Andersson: Mites ne lomarahat sitten?] Haluan tietää, miten hallitus suhtautuu tällaisiin erittäin huolestuttaviin uutisiin. 

Arvoisa puhemies! Oikeastaan tähän kysymykseen taisinkin jo vastata. Eli olen jo eilen viestinyt, että kuntien tulee nyt vastata tähän kysymykseen eli selvittää, mikä on totuus tässä lastentarhanopettajien palkkauskysymyksessä. Ja meidän kaikkien vastuu yhteisesti täällä on huolehtia siitä, että varhaiskasvatuksen ammattilaisia arvostetaan ja että sen merkitys tunnistetaan yhteiskunnassa kaikilla sektoreilla. Uusi varhaiskasvatuslaki on tällä hetkellä lausuntokierroksella. Se on yksi paikka meille täällä osoittaa sitä arvostusta ja panostaa nimenomaan tulevaisuuden varhaiskasvatushenkilöstön osaamiseen ja koulutustasoon. 

Uudessa varhaiskasvatuslaissa myöskin tuodaan sinne aivan keskiöön lapsen oikeudet ja edut eli lapsen edun ensisijaisuus kaikissa varhaiskasvatukseen liittyvissä kysymyksissä. Tämän vuoden alusta varhaiskasvatusmaksuja on alennettu. Yhä useampi lapsi pääsee varhaiskasvatuksen piiriin, 6 700 perhettä lisää maksuttoman varhaiskasvatuksen piiriin, [Puhemies koputtaa] ja tällä hetkellä juuri odotamme ministeriöön vastauksia kunnilta, mitkä kunnista haluavat lähteä mukaan kokeilemaan 5-vuotiaiden maksutonta varhaiskasvatusta ensi syksystä alkaen. [Sari Sarkomaa: Helsinki on mukana!] 

Arvoisa puhemies! On mielenkiintoista, että keskustan piiristä tulee nyt huolta siitä, mitkä ovat julkiset palkat muun muassa lastentarhanopettajien osalta — puolueesta, joka kovasti on hehkuttanut tämän kikyn elikkä kiristys- ja kyykytyssopimuksen puolesta, joka johti nimenomaan julkisen puolen pienipalkkaisten, arvokasta, raskasta työtä tekevien ansioiden leikkaamiseen lomarahojen leikkauksen muodossa. 

Mutta tähän liittyy myös toinen asia, joka on ollut hallituksessa myöskin erittäin paljon esillä ja jota he ovat korostaneet. Se on tämä niin sanottu Suomen malli elikkä se, että palkanmuodostus Suomessa jatkossa kehittyisi erityisesti niin, että vientialat määräisivät palkkalinjan, palkkakaton — onko se sitten kartelli, vai mikä se on? — ja että mitkään muut alat eivät pääsisi ylittämään tätä tasoa. [Eero Heinäluoma: Eivätkä naiset!] Kysyisin tasa-arvoasioista vastaavalta ministeriltä: miten on mahdollista tässä mallissa turvata esimerkiksi julkisten alojen pienipalkkaisten naisten palkkakehitys, jotta he saisivat tasa-arvoeriä ja sitä kautta kiinni avoimen sektorin miesvaltaisten vientialojen palkkakehitystä? 

Arvoisa puhemies! Ensin tästä niin sanotusta Suomen mallista. Se on minusta ollut erinomainen tavoite, eli haetaan sitä kansantalouden kilpailukykyä ja palkanmaksuvaraa. Nythän sitä ei syntynyt sopimuksena, mutta käytännössä itseohjautuvasti työmarkkinoilla on päädytty Suomen mallin kaltaiseen ratkaisuun, jossa vientialat määrittelevät käytännössä sitä raamia. 

Mutta sitten sen jälkeen näihin tasa-arvokysymyksiin: Niihin pitää löytyä ratkaisuja liittokohtaisissa kierroksissa, siellä pitää ratkoa. Esimerkiksi kunta-alan sopimusneuvotteluissa pitää löytää tasa-arvoa edistäviä ratkaisuja. Ne ovat työmarkkinoiden asioita, niitä ei päätetä täällä. Minä uskon, että SDP:n eduskuntaryhmässä on runsaasti osaamista tältä alalta. Näinhän se on.