Arvoisa puhemies! Me too ‑kampanja käynnisti laajan keskustelun seksuaalisesta häirinnästä. Olemme tämän jälkeen saaneet lähes viikoittain kuulla ja lukea seksuaalisen häirinnän, ahdistelun ja hyväksikäytön tapauksia eri puolilta suomalaista yhteiskuntaa. Erityisen järkyttäviä ovat olleet ne tapaukset, joiden kohteeksi ovat joutuneet lapset tai nuoret. Osa häirintätapauksista on jatkunut vuosikymmeniä, mutta tilanteista on vaiettu tai ne on pyritty painamaan villaisella. Tuoreimman kouluterveyskyselyn mukaan lähes kolmannes toisella asteella opiskelevista tytöistä on kokenut seksuaalista häirintää. 

Jokainen häirintätapaus on liikaa. Koulujen ja oppilaitosten pitää olla ympäristö, jossa lapset ja nuoret voivat kokea olevansa turvassa. Haluankin kysyä opetusministeriltä: mihin toimiin hallitus on ryhtynyt seksuaalisen häirinnän ehkäisemiseksi kouluissa ja oppilaitoksissa? 

Arvoisa puhemies! Lukuisiin eri toimiin. On ollut syvästi järkyttävää lukea viime aikoina uutisointia lasten ja nuorten kokemuksista seksuaalisesta häirinnästä kouluissa ja koulujen ulkopuolella, ja kouluterveyskyselyt paljastavat sen, että tämä ongelma on vakava ja olemassa edelleen. Siitä syystä opetus- ja kulttuuriministeriö on ryhtynyt moniin toimiin, joista kaksi tärkeää tällä viikolla julkistettiin: Opas kouluille ja oppilaitoksille seksuaalisen häirinnän ja hyväksikäytön ennaltaehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi, eli selkeät ohjeet ja pelisäännöt kouluille ja oppilaitoksille siitä, miten toimitaan ja miten ennaltaehkäistään. Tämä on ollut hyvin toivottu koulumaailmassa, eikä tämän jälkeen ole kenellekään enää epäselvää se, että tähän puuttuminen on jokaisen aikuisen vastuu niin koulussa kuin muuallakin yhteiskunnassa. Toinen iso kokonaisuus, joka liittyy tähän, on laaja turvallisuuskulttuurin kehittämis- ja toimintaohjelma Suomen kouluille ja oppilaitoksille kaikilla koulutusasteilla, [Puhemies koputtaa] ja sillä osaltaan lisätään muun muassa koulutusta koulujen johdolle näissä kysymyksissä. 

Arvoisa puhemies! Painottaisin vielä tähän vähän laajemminkin, että nyt on syytä kaikissa organisaatioissa tehdä samat toimenpiteet, joita opetusministeri tässä mainitsi. Ei riitä se, että kouluissa tehdään toimenpiteitä, koska nyt täytyy kaikilla työpaikoilla, harrastejärjestöissä, urheiluseuroissa, kaikissa yhteisöissä esimerkillisesti toimia, rakentaa näkyvät, selkeät ohjeet, miten toimitaan niissä tapauksissa, joissa miestä tai naista, tyttöä tai poikaa häiritään seksuaalisesti tai aiheutetaan muuta itsemääräämisoikeuden loukkausta. 

Miten tämä asia selvitetään? Niin toki, että ihmisten syyttömyysolettamasta lähtökohtaisesti pidetään kiinni mutta asia tulee perusteellisesti selvitettyä matalalla kynnyksellä niin, että ihmiset uskaltavat ilmoittaa näistä tapauksista. Tässä on nyt erityisesti esimiesasemassa toimivilla henkilöillä suurin vastuu näissä organisaatioissa. Toivon, että jokainen esimies käy peilin edessä katsomassa, onko tehnyt riittävästi tämän eteen.