Arvoisa puhemies! Myös metsät — yksi tärkeistä huoltovarmuutemme peruspilareista — keskusteluttavat jälleen vilkkaasti, eikä ihme. Se, mikä metsien ja maankäyttösektorin rooli on päästölaskelmissa missäkin maassa, tuntuu nyt vaihtelevan suuresti. Suomi ei saa eikä voi ampua itseään jalkaan muista EU-maista, kuten Ruotsista, täysin poikkeavilla laskentaperusteilla. Poikkeaviin laskelmiin perustuen ei voida tehdä päätöksiä, jotka tulisivat ainoastaan todella kalliiksi niin suomalaisille kuin koko maan kilpailukyvylle sekä riskeeraisivat suomalaisen tavan hoitaa metsiä kestävästi ja vastuullisesti. Kestävä metsänhoito on avain, jolla metsät kasvavat ja toimivat myös hiilinieluina. 

Arvoisa puhemies! Hyvä ministeri Essayah, kestävä metsänhoito ja metsäteollisuus ovat maamme kivijalkoja. Ja eikö ole näin, että tämä hallitus tekee kaikkensa, jottei tätä kivijalkaa pääse enää kukaan murentamaan?  

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Kysyjä on todellakin aivan oikeassa siinä, että metsäteollisuus ja metsät ylipäätänsä ovat meidän Suomen taloudessa hyvin merkittävä kivijalka. Mitä tulee näihin erilaisiin laskelmiin, mistä nyt viime aikoina on käyty vilkasta keskustelua, niin on todettava, että edelleenkin meillä nuori kasvava metsä sitoo hiiltä, mutta myöskin uusimmat tutkimustulokset osoittavat sen, että maaperäpäästöt ovat kasvaneet. Tämä on asia, joka tapahtuu joka puolella EU:ta. Ja oikeastaan nämä viimeaikaiset tutkimukset alleviivaavat sitä, että meillä tämä ilmastopolitiikka, jota on lähdetty rakentamaan nielujen varaan, on ollut siinä mielessä virhe. Eli jos me haluamme päästä eroon päästöistä, meidän pitää pystyä pääsemään eroon fossiilisista.  

Valitettavasti edellinen hallitus meni sitouttamaan Suomen tässä ilmastopolitiikassa nimenomaan nielujen varaan. Me huomaamme sen, että se ei ole kestävä tapa. Mutta hallitus on kuitenkin joka tapauksessa lisäämässä metsien kasvua. [Eduskunnasta: Kokoomus oli silloin eri mieltä!] Meillä on metsien kasvun toimenpidepaketti, jolla me tulemme nimenomaisesti vaikuttamaan siihen, että edelleen tulevaisuudessakin meillä Suomessa on hyvää metsänhoitoa ja metsät kasvavat. [Puhemies koputtaa] Sen lisäksi olemme myöskin tuomassa metsävähennyksen, jonka avulla [Puhemies koputtaa] pidämme huolta siitä, että meillä on metsäteollisuudelle puuta käytössä.  

Arvoisa herra puhemies! Kyllä minä huolestuin tuosta ministeri Rydmanin vastauksesta, siitä, että nyt ollaan todellakin pienentämässä näitä viljan varmuusvarastoja ainoastaan kuuteen kuukauteen — tässä maailmantilanteessa. Tässä maailmantilanteessa, mikä Euroopassa on — sota, kaapelirikkoja, jatkuvaa epäselvyyttä, vaikuttamista, hybriditilanteita — meidän pitää varautua nyt tulevaisuuteen. 

Me olemme olleet mallimaa, meitä kopioidaan huoltovarmuusasioissa. Me olemme tätä itsekin tuoneet voimakkaasti esiin. Mutta pitää kysyä, arvoisa hallitus: elämmekö me itse niin kuin me opetamme? Kysynkin vielä kerran huoltovarmuudesta ja varmuusvarastoista, koska vastuu on teidän, arvoisa hallitus: oletteko sitoutuneet vahvistamaan Suomen huoltovarmuutta ja varmistamaan riittävät yhdeksän kuukauden huoltovarmuusvarastot viljan varastoinnissa? 

Arvoisa herra puhemies! Huoltovarmuuden arviointi on jatkuvaa työtä, mitä tehdään koko ajan. Kaikessa toiminnassa, myös huoltovarmuudessa, on käytössä aina rajalliset resurssit, ja ne rajalliset resurssit pitää käyttää mahdollisimman tehokkaasti kulloistenkin riskien mukaan. 

Yleisesti ottaen Suomessa on ollut nimenomaisesti viljan varmuusvarastointiin käytössä se kuuden kuukauden minimivaatimus. Näin oli ennen koronaa, mutta korona-aikana, kun ennen kaikkea se näköpiirissä ollut merkittävin huoltovarmuuskysymys oli nimenomaisesti epäselvyys toimitusketjuista, se nostettiin yhdeksään kuukauteen minimissään. [Mikko Savola: Siellä se olisi syytä pitää!] Nyt me elämme hieman toisenlaisessa ympäristössä, jossa ensisijaiset huoltovarmuuteen liittyvät kysymykset ovat toisenlaisia kuin pandemian aikaan, jolloin on arvioitu, että meidän on nimenomaisesti huoltovarmuuden näkökulmasta syytä priorisoida asioita eräissä muissa asioissa, ja tämä on juuri sitä huoltovarmuuden päivittäistä arviointia. 

Tällä hetkellä minimitaso on taas se kuusi kuukautta. Jos jossakin vaiheessa arvioimme, [Puhemies koputtaa] että tarvitaan laajempaa varmuusvarastointia, silloin sitä päivitetään ylöspäin. [Anne Kalmari: Jos ei ole ruokaa, tulee nälkä!]