Arvoisa puhemies! Todella nyt on käsittelyssä kansainvälinen verosopimus, joka Suomella on useiden maiden kanssa. Tässä kyseisessä kokonaisuudessa nyt sitten päivitetään tätä nykyisin voimassa olevaa verosopimusta Ranskan kanssa, joka on muistaakseni on tuolta 70-luvulta. Tätähän on yritetty jo useampi kerta aikaisemminkin, ja vihdoin olemme tässä. Saattaa olla niin, että tämä kuulostaa kohtuullisen hallintojargonilta, kun puhutaan näistä kansainvälisistä verosopimuksista, mutta näillähän on keskeisiä tavoitteita, joita me edistämme. 

Ensimmäinen on totta kai se, mikä monesti näkyy veronmaksajalla. Elikkä näillä verosopimuksilla totta kai ehkäistään kaksinkertaisen verotuksen mahdollisuus. Eli se, että jos henkilö vaihtaa asuinpaikkaansa jossakin vaiheessa elämää, niin molemmat valtiot — siis se valtio, josta mahdollisesti tuloja tulee, ja se valtio, missä asuu — eivät verota. Mutta sitten yhteiskunnan näkökulmasta toinen keskeinen päämäärä näillä verosopimuksillahan on nimenomaan se, että näiden avulla me pyrimme ehkäisemään verovälttelyä, veronkiertoa ja haitallista toimintaa, joka nimenomaan näkyisi siinä, että yhteiskunnalta jäisivät saamatta ne verotulot, jotka yhteiskunnalle kuuluvat. 

Arvoisa puhemies! On valitettavasti niin, että aina on heitä, jotka pyrkivät välttelemään veroja esimerkiksi siten, että muuttavat vaikka valtiosta toiseen, ja sen takia kansallisvaltiot tarvitsevat näitä verosopimuksia keskenään, jotta tällaista negatiivista käytöstä voidaan välttää. 

Arvoisa puhemies! Niitä keskeisiä muutoksia, joita tällä uudella sopimuksella nimenomaan Suomen näkökulmasta tapahtuu, on oikeastaan kaksi. Elikkä Suomen niin sanotusti verotuksellinen saanto tällä sopimuksella paranee kahdessa asiassa. Ensimmäinen liittyy tänne pääomatulojen puolelle, jolloin nimenomaan esimerkiksi nämä portfolio-osingot tulevat lähdeveron piiriin, elikkä Suomi pystyy näitä tuloja myös verottamaan huomattavasti paremmin kuin aikaisemmin, ja toinen liittyy sitten eläkkeiden verotukseen. Elikkä niissäkin eläkkeissä, joita Suomesta maksetaan, tämän sopimuksen mukaisesti Suomen saanto paranee. Näiltä osin voi arvioida, että tämän sopimuksen vaikutus Suomen julkiselle taloudelle on positiivinen. 

Arvoisa puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron oikeastaan sen takia, että monesti näkyy varsinkin julkisessa keskustelussa puheenvuoroja, joissa henkilöt, jotka ovat Suomessa olleet kohtuullisen näkyvässä ja isossa roolissa, muun muassa elinkeinoelämässä yritysjohtajina, eläkkeelle siirryttyään vaihtavatkin asuinpaikkaansa. Yleensä se osoite saattaa löytyä esimerkiksi Sveitsistä tai Portugalista tai niin edelleen. Nämä ovat juuri niitä henkilöitä, joilla, kun tämän muutoksen tekevät, yhtenä motiivina totta kai on luultavasti se, että he vaihtavat asuinpaikkaansa sellaisen valtioon, jossa on matalampi verotus. Yleensä nämä samat henkilöt ovat kuitenkin olleet heitä, jotka aina kyllä täällä kotimaassa toimien ovat olleet sitä mieltä, että esimerkiksi suomalainen palkansaaja [Puhemies koputtaa] saa liikaa palkkaa. Senpä takia on tärkeää, että myös tällaisten henkilöiden [Puhemies koputtaa] osalta me tarvitsemme näitä kansainvälisiä verosopimuksia, jotta verotus olisi oikeudenmukaista myös kansainvälisesti. 

Kunnioitettu puhemies! Niin kuin äsken tuli todettua, kysymyksessä on siis Suomen ja Ranskan välinen sopimus ja sen uudistaminen, se on vuodelta 70. Tätä on koetettu uudistaa jo 80-luvulla ja uudelleen 90-luvulla, mutta se ei ole onnistunut, koska silloin on ollut eläketulon jaon suhteen joitakin ongelmia näkemyksissä. Mutta nyt aiotaan siis uudistaa OECD:n mallisopimuksen mukaisesti, joka on vuodelta 2017 tämä sopimusmallipohja. 

Todellakin, se entinen sopimus on vanhentunut huomattavasti, ja keskeisiä muutoksia on eläkkeiden, osinkotulon, kiinteän toimipaikan osalta, sekä sitten luovutaan vapautusmenettelystä ja otetaan käyttöön hyvitysmenetelmä. 

Arvoisa herra puhemies! Tarkistin tuossa äkkiä, kun se nykyisin on teknisesti niin helppoa, mikä on keskituloisen palkansaajan veroprosentti Ranskassa ja mikä se on Suomessa. Aivan mediaanipalkkaan ei osunut se taulukko: siellä on 49 000 euroa vuodessa, ja Suomessa veroprosentti on 31,3, Ranskassa siinä kohtaa 31,6. 

Kokonaisveroaste on sitten eri asia, niin kuin tiedämme, koska eihän ansiotuloverotus ole Suomessakaan kuin noin kolmasosa kaikista verotuloista tällä hetkellä, ja Ranska jää hieman alle Suomen tason kokonaisveroasteessa suhteutettuna bruttokansantuotteeseen. 

Sitä olen usein ihmetellyt, ja ehkä siihen joskus tämän parlamenttikauteni aikana selvyyden saankin, että kun me olemme suhteellisen korkean verotuksen maa Suomessa, niin meillä kuitenkin terveydenhuoltoon on käytettävissä vähemmän rahaa kuin meihin verrattavissa muissa maissa — 9,5 prosenttia bruttokansantuotteesta, kun se Ranskassa on esimerkiksi yli 11 prosenttia — ja perusterveydenhuolto on ihan eri tasolla saatavuuden suhteen kuin Suomessa. 

Olemme televisiosta myös nähneet mielenosoituksia, kun ranskalaiset ovat vastustaneet eläkeiän nostoa, ja keskimääräinen eläköitymisikä Ranskassa on huomattavasti alle Suomen. Joitain mielenkiintoisia eroja eri maiden välillä on, joita olisi varmasti syytä tutkia lisää.