Arvoisa puhemies! Tuolta salin vasemmalta puolelta tulee varsin taajaan syytöksiä siitä, että tämä hallitus toimii vastuuttomasti eikä se ole tekemisissä todellisuuden kanssa. Minä pikkasen haastan tätä ajatusta ja tämmöistä väitettä. Kyllä se niin on, että ensinnäkin silkkaa realismia, minkä kanssa tämä hallitus joutuu toimimaan, on se, että meillä ensinnäkin julkisen velan taso suhteessa bruttokansantuotteeseen on ylittänyt yhteisesti sovitut rajat jo aikaa sitten. Tästä varoiteltiin jo silloin viime kaudella heti ensimmäisenä vuotena, että sitä rajaa lähestytään ja nyt on tehtävä erityisen vahvasti toimenpiteitä, että saadaan velkaantuminen taittumaan, mutta mitään ei tapahtunut, ja oikeastaan velkaantuminen siitä vain kiihtyi. Se yhteisesti sovittu EU:n velkaantumisraja, velkaraja suhteessa bkt:hen, on 60 prosenttia, ja nythän se huitelee siellä yli 80 prosentissa. Samanaikaisesti se, mikä on vielä huolestuttavampaa, on se, että meidän perusjäämä on negatiivinen, ja se ei missään nimessä saisi olla näin paljon negatiivinen, mitä se on, negatiivinen ollenkaan. Ja noilla oliiviöljymaillakin, mitkä ovat suhteellisen lahjakkaita velkaantumisessa, on perusjäämä positiivinen. Heille jää viivan alle tulosta, jolla he voivat sitten taloutta pyörittää ja jopa niitä velkojakin maksaa.
Samaan aikaan meidän talous ei ole kasvanut 18 vuoteen. Tämä yhtälö tässä näine kestävyysvajeineen tekee sen, että tämä tehtävä, minkä tämä hallitus on nyt joutunut hoitamaan, on valtavan iso ja se on vastuullinen kuin mikä, sen vastuullisempaa ei voikaan olla. Juuri niitä toimenpiteitähän, mitä tässä nyt esimerkiksi edustaja Hoskonenkin äsken juuri peräänkuulutti, nimenomaan on täällä peräänkuulutettu jo pitemmän aikaa, sitä, että ne muutokset on tehtävä, mitkä muut Pohjoismaat ovat tehneet jo vuosikymmeniä sitten, mutta niitä ei ole tehty, ja nyt ne on pakko tehdä. Ne on yksinkertaisesti pakko tehdä, ja niitä on tehty.
Se on vaan niin, että paras turva, paras tae kriisin varalle, on vahva julkinen talous, ja Suomen talous ei ole vahva eikä se ole vakaa. Sen takia tämmöisessä todellisuudessa, missä tämä hallitus elää, se on erittäin vaikea tilanne. Ja kun tulee multikriisiä multikriisin päälle, niin se kriisinkestävyys, mitä tämä maa nyt edustaa, ei ole sillä tasolla, millä sen pitäisi olla. Se on vaan näin.
Sitten vielä haluaisin muistuttaa, että ne ylitykset, mitkä nyt tapahtuvat näissä yhteisesti sovituissa rajoissa, eivät saa olla kuin vähäisiä ja ne eivät saa olla kuin väliaikaisia, ja ne eivät ole sitä kumpaakaan. Elikkä meitä koko ajan uhkaa alijäämämenettely näissä asioissa, ja jo se pelkästään asettaa meidät sellaiseen asemaan, että joudumme toimimaan todella vastuullisesti ja todella vahvasti kiinni siinä vallitsevassa todellisuudessa, missä me elämme. Emme elä missään vaihtoehtoisessa todellisuudessa.
Tämä päivä on ollut erityisen hieno ja merkityksellinen päivä tässä salissa, koska täällä vieraili presidentti Zelenskyi. Muistan hyvin, kun hän piti puheen tälle salille melko tarkkaan kolme vuotta sitten noitten näyttöjen kautta. Silloin hän muistutti meitä siitä, että sama maa, mikä on hyökännyt heitä vastaan, on hyökännyt myös meitä vastaan. Ja ikävä kyllä me tarvitsemme edelleenkin niitä muistutuksia siitä, että tämäkin on ollut totta ja tämä voisi olla totta, jos me emme tee oikeita asioita ja jos me emme pidä huolta meidän taloudestamme, meidän turvallisuudestamme. Siksikin olen vähän sitä mieltä, että liian monella on vielä tässä vaiheessa hieman vaikeuksia ymmärtää, mikä se todellisuus on, missä me elämme, ja millä tavalla tässä nyt sitä vastuullista toimintaa oikein harjoitetaan.
No, kun olimme Pohjoismaiden neuvostossa viimeisimmässä teemaistunnossa Reykjavíkissa, presidentti Zelenskyi vieraili myös siellä. Hän nosti esille Venäjän harrastaman todella, todella röyhkeän, säälimättömän sotarikoksen, ja se on lasten kaappaamiset. Niitä on tapahtunut tähän mennessä useita kymmeniätuhansia. Myöskin se on sitä todellisuutta, todellakin raakaa todellisuutta, missä tässä eletään. Seuraava Pohjoismaiden neuvoston kokous oli Kööpenhaminassa, ja siellä meillä oli mahdollisuus tavata ukrainalaisia sotilaita, jotka ovat olleet kaksi ja puoli vuotta sotavankeina Venäjällä. Nämä sotilaat olivat samanikäisiä kuin minun lapseni. Heidän kertomuksensa niistä olosuhteista, missä he joutuivat olemaan, olivat todella järkyttäviä: jatkuvaa hyvin, hyvin raakaa kiduttamista, pahoinpitelyä, epäinhimillisiä olosuhteita, nälkää, ei juomaa. Todella erikoinen tilanne, kun todellakin ymmärretään ja ollaan siinä todellisuudessa, että eletään vuotta 2025 ja Euroopassa. Tällaiset sotarikokset ovat edelleen mahdollisia, ja niitä tapahtuu juuri tällä hetkellä, kun me täällä istumme.
Nyt se todellisuus, mikä nyt tämän lisätalousarvion kautta tulee, on se, että me näytämme mallia siinä, millä tavalla Ukrainan rinnalla seisotaan, millä tavalla tätä sotaa soditaan yhdessä, samassa rintamassa. Tuo 660 miljoonaa tilausvaltuuksia on merkittävä asia myös suomalaiselle teollisuudelle, koska ne ovat tilausvaltuuksia. Ne eivät ole enää mitään varaston tyhjentämisiä vaan tilauksia suomalaiselle puolustusvälineteollisuudelle, joka tuo sitä kasvua, joka tuo työtä, joka tuo innovaatioita, investointeja. Ja tässä on jo yksi hyvin merkittävä asia [Puhemies koputtaa] tässä lisätalousarviossa, joka tuo myös sitä kasvua, jota väitettiin tästä puuttuvan.
Sanon vielä sen, arvoisa puhemies, että presidentti Zelenskyi sanoi silloin 22 [Puhemies koputtaa] tässä salissa, että Suomi on sodanvastaisen koalition moraalinen johtaja, ja näin se muuten on, ja näin sen pitää ollakin. — Kiitos.
Puhemies Jussi Halla-aho
:Kiitoksia. — Puhemiesneuvoston suositus todella on, että puheenvuorot kestävät enintään viisi minuuttia. — Edustaja Rasinkangas, olkaa hyvä.