Arvoisa rouva puhemies! Tämä kriisi vaatii meiltä kaikilta ihmisiltä paljon. Arjen rakennuspalikat menevät uusiksi, kun lapsi siirtyy etäkouluun, kun perheen lomat täytyy perua kerta toisensa jälkeen eikä mieluisan harrastuksen pariin pääse kohtaamaan ystäviä. Toimeentulon huolet koskettavat monia, kun lomautukset jatkuvat ja omat työllisyysnäkymät ovat epävarmat. 

Toivon, että kiinnittäisimme katseet kuitenkin enemmän niihin ihmisiin, joiden oma ääni ei tämänkään kriisin keskellä kanna lehtien palstoille ja tv-uutisiin. Kannan huolta yksinhuoltajista, jotka ovat joutuneet kovan paineen alle. Etätyön ja etäkoulun yhdistelmä on erityisen haastava yhden vanhemman perheille. Suomessa on myös 1,2 miljoonaa yksin asuvaa, ja esimerkiksi pääkaupunkiseudulla puolet kotitalouksista on yhden hengen talouksia. Kysynkin ministeri Kiurulta: miten huolehditaan siitä, etteivät yksin asuvat ja yhden vanhemman perheet jää koronarajoitusten myötä tukiverkkojen ulkopuolelle?  

Arvoisa puhemies! Me emme ole ottaneet valmiuslain mahdollistamia valtuuksia käyttöön sen osalta, että sosiaalipalveluissa voisi tinkiä palveluiden tarpeesta tai laadusta, ja minusta on tärkeää, että me pidämme tässäkin kriisissä huolta siitä, että kunnilla on velvollisuus nämä palvelut myös saatavuuden näkökulmasta turvata. 

Esititte hyviä huolia, aivan oikeasuhtaisia huolia siitä, että tämä on haastavaa aikaa erityisesti yksinhuoltajille, joilla ei ole aina välttämättä edes jakaa vastuuta vanhemmuudesta laajemmalle porukalle. Myös näiden liikkumisvapauden rajoitusten näkökulmasta on tärkeätä, että hoiva- ja huoltovastuu voidaan turvata myös näinä aikoina. Lisäksi on tärkeää, että kunnat on sitoutettu siihen, että palveluita pitää saada, ja siksi merkittävillä summilla on tuettu myös sitä, että lasten ja nuorten mutta myöskin ikäihmisten osalta näitä palveluita kunnilla on velvollisuus antaa, jotta ihmiset pärjäävät tämän raskaan ajan yli.