Arvoisa herra puhemies! Lakiesityksessä ehdotetaan kumottavaksi pakkohuutokaupalla myytävien kiinteistöjen lunastamisesta valtiolle annettu laki. Nykyinen laki on säädetty 1938 ja senaikaisten tarpeiden pohjalta. Maailma on muuttunut ja ihmisten tarpeet samalla tavalla. 

Nykyisin sosiaalilainsäädäntö on kehittynyt niin, ettei enää ole tarvetta turvata perheen asuntoa ja asumista tukeutumalla lunastuslain säädöksiin. Myöskään valtiolla ei ole enää tarvetta lunastaa maa- ja metsätalousmaita pakkohuutokaupalla. Ulosottoviranomaiset tekivät vuosina 2013 ja 2014 ely-keskuksille 294 lunastuslain mukaista ilmoitusta kiinteistöjen pakkohuutokaupoista. Yksikään näistä ilmoituksista ei johtanut toimenpiteisiin. Lainsäädöksiä on sovellettu pakkohuutokaupassa edellisen kerran 1980‑ ja 1990‑luvuilla. Tämä jos mikä kertoo selvästi, että laki on jäänyt ajastaan jälkeen ja on sen takia tarpeen kumota. Lain kumoaminen vähentäisi oleellisesti kiinteistöjen pakkohuutokauppoihin liittyvää tarpeetonta hallintotyötä, koska ulosottoviranomaisten ei enää tarvitsisi tehdä ely-keskuksiin ilmoituksia lain soveltamisalaan kuuluvista kiinteistöjen pakkohuutokaupoista. Tämä vähentää turhaa työtä ja byrokratiaa ja on jälleen kerran hallituksen norminpurkuohjelman mukainen kannatettava aate. 

Arvoisa herra puhemies! Kannatan lakiesityksen hyväksymistä. 

Arvoisa herra puhemies! Tällä hallituksen esityksellä toteutetaan jälleen yhdellä pienellä askeleella hallituksen kärkihankkeeksikin nostamaa sujuvamman sääntelyn ja normien purun tavoitetta. Esityksessä esitetään kumottavaksi, kuten edustaja Hongisto sanoi, vuonna 1938 säädetty laki pakkohuutokaupalla myytävien kiinteistöjen lunastamisesta valtiolle. 

Lunastamislaki on vanhentunut, ja sen sisältö on ristiriidassa Euroopan unionin valtiontukisäännösten kanssa. Silti tämän lain voimassaolosta on aiheutunut veronmaksajille kustannuksia. Sen puitteissa on kiinteistöjen pakkohuutokauppojen yhteydessä tehty tarpeetonta hallintotyötä, koska kiinteistöjä ei käytännössä lunasteta. Vaikka lukumääräisesti tämän lain määräämiä kiinteistöilmoituksia on tehty vain noin 160—170 kappaletta vuodessa, on se kuitenkin syönyt omalta osaltaan muutoinkin ohuelti toimivan ulosottotoimen resursseja. Jatkossa tämäkin työpanos voidaan käyttää muihin työtehtäviin. Sujuvampi sääntely todellakin näkyy parempana julkisena taloutena ja suomalaisten helpompana arkena. 

Arvoisa puhemies! Silti tehtävää norminpurkusektorilla edelleen riittää. Ikävä kyllä vastaavia vanhentuneita säädöksiä meillä on lainsäädännössä lukuisia. Paras ja usein käytetty esimerkki on 1700‑luvulta peräisin oleva rakennuskaari, jonka 12 luvussa määritellään muun muassa siitä, miten sikoja voidaan laskea terhometsään. Arvoisa puhemies, kuulitte oikein: siis miten sikoja voidaan laskea terhometsään. 

Vaikka suoranaisia kustannuksia tästä säädöksestä ei veronmaksajalle koidukaan, olisi hyvä, jos tämänkaltaiset säädökset voitaisiin poistaa tai muokata paremman lainsäädännön luomiseksi suomalaisille. Tämän hallituksen aikana on jo kaadettu kauppoja ja parturi-kampaamoja kuristanut liikeaikalaki, mutta lisää tarvitaan. Esimerkkejä löytyy paljon. Eduskuntaan tulee kevään aikana tilintarkastuslain uudistus. Sen yhteydessä on tarkkaan huolehdittava, ettei suomalaisille yrityksille säädetä raskaampia vaatimuksia kuin EU-säädökset edellyttävät. Kaavoituksen puolella kaupan suuryksikkösääntelyn laukaisevaa kerrosneliörajaa on korotettava tuntuvasti, jotta kauppakeskusinvestointeja saataisiin lisää. Parhaassa tapauksessa markkinoille saataisiin uusia toimijoita haastamaan nykyistä hyvin keskittynyttä päivittäistavarakauppaa. Myös maatalouden byrokratiassa riittää perattavaa. Esimerkiksi pellon pinta-alaa mittaavien ely-keskusten tarkastajien saadessa muuttumattomasta pinta-alasta eri mittaustuloksen viljelijää rankaistaan muuttuneesta pinta-alasta tukien menetyksellä. 

Arvoisa puhemies! Hallituspuolueiden ja toivottavasti myös opposition yhteinen tahto on, että tällaiset epäkohdat jatkossa korjattaisiin.