Arvoisa puhemies! Liikunta ja urheilu, sen edistäminen ja ylipäätään siitä huolen pitäminen ovat varmasti aihe, mistä vähän äskeiseen keskusteluun viitaten löydämme paljon yhteistä. Uskon, että sitä löytyy nytkin, eli lakialoite urheilun ja liikunnan edistämiseen tehdyn lahjoituksen verovähennysoikeudesta on varmasti meidän monen mielestä sellainen, joka luo hyvää kokonaisuuteen ja vastaa ehkä siihen kysymykseen, mitä me usein kysymme päättäjinä, että miten me saadaan yksityinen sektori mukaan, miten me saadaan enemmän yksityistä tukea urheiluun, liikuntaan, lasten harrastamiseen ja niin edelleen. Niin kuin me hyvin tiedämme, nyt moni, moni, moni on tiukilla, moni perhe miettii, voiko jatkaa urheilua, voiko ostaa välineitä, ja etenkin huippu-urheilussa jos missä jokainen yksityiskohta pitää olla viilattuna, jos halutaan maailman huipulle, ja sitä ei nyt vaan voi tehdä, jollei siihen ole taloudellista tukea. 

Haluan tässä vaiheessa kiittää myös suomalaisia säätiöitä aktiivisuudesta, yhteydenpidosta ja rakentavasta otteesta tähän yhteiskuntavastuun kantamiseen siinä tilanteessa, kun suomalaisen liikunnan ja urheilun rahoitus, niin kuin me kaikki tiedämme, on äärimmäisen isossa muutoksessa ja vaikeuksissa. Tämä ei ole kritiikkiä pelkästään hallitukselle vaan ihan tälle meidän yhteiskunnan tilanteelle. Myös kunnissa tällä hetkellä painitaan sen kanssa, onko meillä rahaa investoida urheiluolosuhteisiin ja onko meillä rahaa tukea seuroja ja sitä toimintaa. 

Arvoisa puhemies! Tässä lakiehdotuksessa esitetään, että lainkohtaan lisättäisiin rahalahjoituksen verotuksessa vähentämiseen oikeuttavaksi tarkoitukseksi myös urheilun ja liikunnan edistäminen. Muuttamalla ja selkeyttämällä tuloverolain 57 §:ää ja, kuten sanoin, sisällyttämällä siihen urheilu ja liikunta me lisäämme etenkin suomalaisten pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuuksia ja halukkuutta lahjoittaa hyvään. Tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä tuhat suomalaista yritystä lahjoittaa 50 000 euroa liikuntaan ja urheiluun, mikä tarkoittaisi noin 50 miljoonan lisärahoitusta vuositasolla. Arviolta puolet jaettaisiin lasten ja nuorten hyväksi ja toinen puoli huippu-urheiluun. Samalla tietenkin tavoitellaan myös suomalaisen urheilun ja liikunnan kulttuuriperinnön säilyttämistä luomalla toimintaedellytyksiä niille lajeille, jotka nyt ovat vaarassa pahasti näivettyä, jopa kadota. 

Arvoisa puhemies! Tavoitteena on, että tuloverolain 57 §:n soveltamisalaan voisivat kuulua jatkossa myös ainakin keskeiset urheilun ja liikunnan tukemiseen keskittyvät säätiöt, kuten esimerkiksi Urheiluopistosäätiö, URA-säätiö, Urlus-Säätiö, Läpimurtosäätiö ja Olympiarahasto, erikseen sovittavien ehtojen ja pelisääntöjen täyttyessä. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että jokainen edellä mainittu taho voisi tämän jälkeen hakea nimeämispäätöstä itsenäisesti verottajalta normikäytännön mukaisesti. 

Mitkä olisivat sitten fiskaaliset vaikutukset valtion tulokertymään? Ne jäisivät todennäköisesti hyvin pieniksi, esimerkin kautta jos sanon, koska mikäli tuhat yritystä lahjoittaisi, sijoittaisi ja tekisi sen vuositasolla edellä kuvatulla maksimimäärällä, se tarkoittaisi vuosittain sen 50 miljoonaa lisää urheilulle ja liikunnalle ja näillä oletuksilla valtion menetykset saamatta jääneinä verotuloina olisivat 20 prosenttia — mikä on siis yhteisöveron määrä — lahjoitusten kokonaissummasta eli 10 miljoonaa euroa. Ja esimerkin kautta: se on vain puolet esimerkiksi siitä, mitä Olympiarahastolle ajateltiin valtion panostuksena budjettivaroista, eli se 20 miljoonaa euroa, ja tässäkin oli ehtona se, että saataisiin vastaava määrä yksityistä rahoitusta. 

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Kyllä tässä on tavoitteena lähettää nyt se vahva viesti toimijoille, yrityksille, pk-sektorille, pörssiyhtiöille, että nyt on momentum kantaa yhteiskuntavastuuta mutta samalla momentum lähettää myös valtiovarainministerille mielestämme järkevä ajatus siitä, miten aito win-win-tilanne tehdään, eli nostamme suomalaisen liikunnan ja urheilun rahoitusta mutta samalla emme kuitenkaan tee sitä leikkaamalla sitä niin tärkeää veropohjaa, mistä toki haluamme pitää kiinni. Mutta itsestään se ei synny. Pitää panostaa varainkeruuseen, pitää tehdä tätä työtä, joten toivottavasti tämä on se iso askel eteenpäin. — Kiitos, arvoisa puhemies. 

Arvoisa puhemies! Tuloverolain 57 §:ssä säädetään mahdollisuudesta vähentää verotuksessa enintään 50 000:n suuruinen lahjoitus, joka on tehty tiedettä, taidetta tai suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttämistä edistävään tarkoitukseen Verohallinnon hyväksymälle yhteisölle. Lakiehdotuksessa esitetään, että lainkohtaan lisättäisiin rahalahjoituksen verotuksessa vähentämiseen oikeuttavaksi tarkoitukseksi myös urheilun tai liikunnan edistäminen, ja tästä kiitos edustaja Skinnarille. Tämä on tärkeä lakialoite. Tässä toteaisin, että myös lajien monipuolinen kirjo tulisi säilyttää Suomessa: ei periaatteessa vain ne suosikkilajit, vaan moni on kiinnostunut monesta sellaisesta lajista, jonka olemassaolo ei ole kuitenkaan mitenkään itsestäänselvä. 

Arvoisa puhemies! Panostaminen liikuntaan ja sitä kautta kansanterveyteen kannattaa aina. Olen pitänyt tätä aihetta esillä koko kansanedustajaurani ajan, sillä kehitys on ollut huolestuttava jo pitkään joka ikäluokassa. Myös lapset ja nuoret liikkuvat jatkuvasti yhä vähemmän johtuen osittain eri älylaitteiden vaikutuksesta. Lasten ja nuorten liikuntaan panostaminen on suora ja varmasti tuottava sijoitus tulevaisuuteen. Mitä paremmin lapset ja nuoret oppivat liikunnallisen elämäntavan, sitä terveellisempää ja mielekkäämpää heidän elämästään tulee. Tämä johtaa siihen, että väestö on terveempää ja että sosiaali‑ ja terveysalan kustannukset ovat matalampia. Tämä me kyllä tiedetään, mutta meidän pitäisi se myös sisäistää. 

Toimintaympäristön muututtua ja veikkausrahoituksen ollessa murroksessa olisi hyvin tärkeää edesauttaa liikunnan ja urheilun rahoitusta esimerkiksi tämän lakialoitteen kaltaisella toimella. Suomalainen liikunta ja urheilu tarvitsevat tukea sekä junioriurheilun että huippu-urheilun osalta. Huippu-urheilijat ovat tärkeitä esikuvia nuorille ja innoittavat heitä aloittamaan liikunnallisia harrastuksia. Omasta lapsuudestani ja nuoruudestani muistan Pauli Nevalan, Kaarlo ”Kulta-Kalle” Kangasniemen, Eero Mäntyrannan, Veikko Kankkosen, Pauli Nevalan ja tietysti velipekkaketolat ja lallipartiset ja rallimiehet — näitä voisi luetella vaikka kuinka paljon. 70-luvulla ja sitten, kun alkoi 80-luku, yleisurheilijat olivat aivan huippuja. [Timo Heinonen: Me muistamme Kike Elomaan!] Muistamme tietysti virénit ja vasalat sun muut. Erittäin tärkeitä esikuvia. Ja jos mietitään vielä sitä, että minulla oli oma veli kymmenottelija ja edusti Suomea maaottelussa, niin hän oli minun esikuvani, seitsemän vuotta vanhempi minua. Kyllä sekin oli yksi osatekijä, mikä vei sinne urheiluharrastukseen. Puhumattakaan meidän musiikintekijöistä, artisteista, esiintyjistä tänä päivänä. Ei sitä ryypätä enää niin kuin ennen vanhaan, vaan pitää olla hyvässä kunnossa, ja se näkyy. Hyviä esikuvia näin ollen. 

Olemme kuitenkin todella vaikeassa taloustilanteessa tällä hetkellä, ja talous on saatava tasapainoon. Mutta samalla meidän tulee miettiä, miten voitaisiin ennaltaehkäistä monia toimia, joihin ei pystytä jostain syystä vaikuttamaan, ja silloin ne ongelmat kasvavat näissä vielä suuremmiksi. Liikunta on yksi juttu, yksi hyvin tärkeä osa-alue, tässä, miten me säästämme tulevaisuudessa, kun siihen panostetaan. Mutta eihän se ole ainoastaan rahasta kiinni vaan siitä, että ylös, ulos ja lenkille, näinhän se on. — Kiitos. 

Arvoisa puhemies! Nyt on tosissaan edustaja Skinnarin vuoro yrittää tehdä jotain sen eteen, että liikunnan ja urheilun rahoitusta voitaisiin tulevaisuudessa vahvistaa. Hyvä niin, tämä lakialoite on kannatettava. Tämä tarve rahoituksen vahvistamiselle on ilmeinen, eikä ikävä kyllä sellaista todellista tahtoa tai suunnanmuutosta asian korjaamiselle ole löytynyt, vaan päinvastoin. Samaan aikaan kun me taivastelemme täällä kilpaa kovaan ääneen liikkumattomuuden miljardikustannuksia, on liikunnan rahoitus entisestään vähenemässä. Tuntuu, että kun toinen käsi kirjoittaa hienoja kirjauksia asian tiimoilta, niin samaan aikaan toinen leikkaa niiden toteutumisen mahdollisuuksia. Tämä koskee myös kuntia, kuten edustaja Skinnari sanoi, ja liittyy paljolti tähän taloudelliseen tilanteeseen. 

Tässä lakialoitteessa pyritään tosiaan siihen, että yritysten edellytyksiä tukea suomalaista liikuntaa ja urheilua parannettaisiin lahjoitusten muodossa. Kannusteiden luominen yritysten yhteiskuntavastuulliselle toiminnalle on kaikin puolin oikean suuntaista ja monella tapaa nykypäivän sponsorointia, jossa euroille etsitään muutakin katetta kuin mainoskylttiä urheilutapahtuman yhteydessä. 

On kuitenkin käytävä myös rehellinen keskustelu sen suhteen, onko yksityisten tahojen rooli tulevaisuudessa sitten subventoida väheneviä julkisia panostuksia urheilun ja liikunnan saralla. Keskustelua olisi käytävä myös siitä, mikä on julkisen tuen, valtion ja kuntien rooli tässä rahoituksessa, ja ennen kaikkea, miten me sitä tulevaisuudessa kohdistamme. On myös hyvä muistaa, että kyllä yksityinen raha näyttelee jo nyt valtavaa roolia tällä liikunnan ja urheilun sektorilla, kun puhutaan vaikka sponsoroinnista tai liikuntaharrastamisen kustannuksista. 

Arvoisa puhemies! Aina välillä unohtuu, että tämän keskustelun luoman janan päissä on kaksi käsitettä, jotka kyllä yhdistyvät monelta osin, eli liikunta ja huippu-urheilu. Helpompi näistä aiheista on huippu-urheilu, jossa tulokset löytyvät tulostaululta kamppailun ja kisailun päätteeksi. Liikunta taas läpileikkaa koko yhteiskunnan, pitää sisällään arjen aktiivisuuden, kansanterveyden tilan, ja tämän puolen menestystä on vaikeampi aina arvioida. Näiden kahden käsitteen välimaastoon asettuvat sitten esimerkiksi lasten ja nuorten harrastustoiminnan monet muodot, polut huippu-urheiluun ja niin edelleen. 

Iso haaste piilee siinä, miten molemmat päät pidetään elinvoimaisena ja resursoituna. Tämän kannatettavan lakialoitteen ajatus kattaisi varmasti joitain kohtia tällä janalla, mutta isoa kuvaa ei sekään korjaa. Jos me poliitikot esimerkiksi haluamme ottaa jatkossakin selfieitä ja yhteiskuvia arvokisoissa menestyksen keskellä, niin juuri ruohonjuuritason liikunnan ja toiminnan tukeminen on elinehto tälle some-näkyvyydelle. Erityisesti lasten ja nuorten harrastamisen mahdollistaminen laaja-alaisesti on avainasemassa tässä. Kyseiseen osa-alueeseen kohdistuville euroille saamme toki paljon isompaakin menestystä kuin arvokisamitaleja: pitkäjänteistä hyvinvointia. Siksi sitä on subventoitava myös jatkossa julkisella rahalla. 

Arvoisa puhemies! Toivonkin, että tämän aloitteen myötä avaisimme keskustelun, jossa pureuduttaisiin siihen, miksi lasten ja nuorten harrastaminen polarisoituu kovaa vauhtia ja miten meidän pitäisi siihen maan ylimpinä päättäjinä reagoida. On suuri yhteiskunnallinen haaste, jos pienituloisten perheiden lapset jäävät vaille harrastamisen mahdollisuuksia taloudellisista syistä. Ja itse asiassa tämä haaste on joltain osin saavuttanut tietyissä lajeissa jo keskituloisetkin. Näin ei ole aina ollut. Tällä mekanismilla lasten ja nuorten keskuudessa jää valtava määrä potentiaalia, itsensä toteuttamista sekä rajojen löytämistä käyttämättä. Haluan painottaa, ettei ongelma ole ainoastaan liikuntasektorilla vaan myös muun harrastamisen puolella, esimerkiksi taiteen saralla. 

Arvoisa puhemies! Liikunnan rahoituksesta vielä sellainen huomio, että monen urheiluseuran tukirahastot jakavat jo nyt isoja summia perheille lasten harrastamisen mahdollistamiseksi ja kaikille ei niistä silti riitä. Tosiasia on se, että tällaisten tukirahastojen tarve tulee kuitenkin vain kasvamaan nykyilmastossa, kun monen toimeentulo heikkenee ja esimerkiksi arvonlisäveron nosto kasvattaa harrastamisen kustannuksia, valitettavasti. Tämä kehityskulku on yhteiskunnan näkökulmasta täysin kestämätön, ja lahjoitusten lisäksi tarvitaan myös julkisen puolen eli meidän toimia asian muuttamiseksi. — Kiitos. 

Arvoisa herra puhemies! Hyvät edustajakollegat ja muut täysistuntoa seuraavat! Kiitos edustaja Ville Skinnarille tästä lakialoitteesta, tämä on erittäin tervetullut. Kiitos myös hyvistä puheenvuoroista tässä edellä, missä hyvällä tavalla kuvattiin, mikä on liikunnan merkitys mutta mikä on myös urheilun ja huippu-urheilun merkitys kaiken kaikkiaan meidän yhteiskunnallemme. 

Tässä lakialoitteessa siis säädettäisiin mahdollisuudesta vähentää verotuksessa enintään tuo tuttu 50 000 euron suuruinen lahjoitus, joka on siis aiemmin voitu tehdä tiedettä, taidetta tai suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttämistä edistävään tarkoitukseen. Nyt tämän lakialoitteen myötä tämä mahdollisuus laajennettaisiin koskemaan myös urheilun ja liikunnan edistämistä. Tämä on ollut esillä monissa keskusteluissa, ja tämä on erittäin tervetullut esitys. Voisi kysyä, kuka tätä vastustaa. Toivottavasti ei kukaan, ja toivottavasti tämä nyt lopulta saadaan toteutettua, sillä nämä haasteet, mitä edelläkin kuvattiin, ovat meidän kaikkien yhteisiä. 

Tuossa äsken kuuntelin, kun edellisessä keskustelussa edustaja Puiston johdolla käytiin kovin kehuvaa ja yksituumaista keskustelua ja tuotiin esille, että on asioita, jotka yhdistävät meitä poliitikkoja — toivotaan, että urheilu on jatkossakin sellainen. Meillä on isoja haasteita valtiontalouden kanssa, se on rehellisesti tunnistettava ja tunnustettava. Se tulee näkymään kyllä kaikessa toiminnassa. Valitettavasti ei siltä tule säästymään varmastikaan juuri mikään sektori, kun taloutta on nyt väistämättä laitettava kuntoon. Sen takia tämäntyyppiset avaukset, mitä edustaja Skinnari tässä nyt lakialoitteen muotoon tuo, ovat enemmän kuin tervetulleita. Ei tietenkään voi eikä pidäkään olla niin, että meidän yhteiskunta lähtisi elämään pelkästään sponsoroinnin tai lahjoitusten tai näiden varassa, mutta tässä on kuitenkin hieno idea, millä tavalla voitaisiin laajentaa tätä hyvää toimintaa myös urheilun ja liikunnan puolelle. 

Aloitteessa tuodaan esille nämä meidän toimijat, jotka tätä mahdollisesti voisivat käyttää: Urheiluopistosäätiö, URA-säätiö, Urlus-Säätiö, Läpimurtosäätiö ja Olympiarahasto. Niin kuin esille on tuotu, tähän Olympiarahastoonhan on valtio jo sitoutunut sijoittamaan rahaa, jos sinne saadaan vastaavasti sitten yksityiseltä puolelta tai yrityksiltä kerättyä rahaa. Kun tässä asian hyvin tunteva edustaja Skinnari on käynyt myös tämän taloudellisia vaikutuksia läpi, niin tämän vaikutukset valtion tulokertymään jäisivät todennäköisesti varsin pieniksi, ja vaikka niitä jonkin verran olisi, niin uskallan itse sanoa, että hyödyt olisivat moninkertaiset. 

Toivon, että tämä lakialoite saa nyt myönteisen, hyvän vastaanoton ja valiokunnassa se käydään läpi eikä pelkästään siitä tulokulmasta, vähentääkö se nyt fiskaalisesti jonkun verran, vaan nyt pitää myös pystyä katsomaan sitä, minkälaista vipuvartta tällä on mahdollisuus saada. Kun tämä mahdollisuus on jo aiemmin annettu tänne tieteelle ja tälle puolelle, niin jollain tavalla ajattelen, että myös yhdenvertaisuuden ja tasapuolisen kohtelun näkökulmasta se on järkevää kohdistaa myös koskemaan urheilua ja huippu-urheilua mutta myös liikuntaa. Vahva tuki tälle edustaja Skinnarin tekemälle lakialoitteelle. 

Kun tuo edustaja Elomaa tuossa luetteli näitä, keitä kaikkia hän on ihannoinut nuoruudessaan, niin kyllä me muistamme myös huippu-urheilija Ritva Elomaankin. 

Arvoisa puhemies! Tämä käsittelyssä oleva edustaja Skinnarin tekemä lakialoite tulee tärkeään paikkaan, kun mietitään suomalaisen liikunnan rahoittamisen tilaa ja tulevaisuutta. Liikunnan resursseja ollaan seuraavien vuosien aikana leikkaamassa useita kymmeniä miljoonia Orpon hallituksen toimesta, ja kun tiedämme, etteivät ne liikunnan resurssit muutenkaan ole olleet riittävät, niin voidaan olla liikunnan tulevaisuudesta ja sen rahoituksesta hyvin huolissaan. 

Veikkauksen tuloutuksen muutokset ja koko rahapelijärjestelmän uusiminen tulee vaikuttamaan juuri liikunnan rahoitukseen, ja itse näen kyllä merkittäviä epävarmuuksia ja tummia pilviä sen suhteen, miten liikunnan rahoitus tulee tulevaisuudessa turvattua. Siksi pidänkin erittäin tärkeänä, että tämänkaltainen — mikä on tämä lakiesitys, jonka Skinnari on tehnyt ja moni kansanedustaja on allekirjoittanut ja kannattanut — etenisi. Tämä olisi yksi askel parempaan suuntaan ja mahdollistaisi lisää resursseja urheilun ja liikunnan tukemiseen, kun tietyt yhteisöt ja yritykset voisivat saada liikuntaa edistäessään verovähennysoikeuden samoilla ehdoilla kuin nyt tieteeseen ja taiteeseen se on mahdollistettu tässä laissa. 

Jos näitä uusia väyliä liikunnan rahoitukseen ei avata ja keksitä, niin on selvää, että leikkaukset, joita tehdään, tulevat uhkaamaan muun muassa meidän seura‑ ja järjestökentän toimintaa radikaalisti ja pitkäaikaisesti. Se näkyy silloin nimenomaan siinä tärkeässä ruohonjuuri‑ ja kenttätason työssä, jota seuroissa tehdään ja jossa tällä hetkellä mahdollistetaan terveyttä ja hyvinvointia lisäävää toimintaa valtavalle määrälle lapsia, nuoria mutta myös vanhempia ihmisiä. Ja se joukko ei ole pieni, nimittäin Suomen suurimpaan kansanliikkeeseen kuuluu ja osallistuu noin 1,8 miljoonaa suomalaista. 

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan valtion liikuntatoimen määrärahoista, niin niillähän rahoitetaan liikunta‑ ja urheilukulttuurin keskeisiä toimintoja, kuten liikuntapaikkarakentamista, kansalaistoimintaa, liikunnan koulutusta ja tutkimusta, tapahtumia ja erilaisia kehittämishankkeita, paljon hyvinvointia edistävää toimintaa. Liikuntabudjetti on vakiintunut tuonne 150—160 miljoonan euron paikkeille. Näillä samansuuruisilla resursseilla on Suomessa menty jo monia vuosia, vaikka muut kustannukset ovat nousseet. Joten kun liikunnan rahoitus on pysynyt noilla tasoilla, on sen suhteellinen osuus jatkuvasti pienentynyt, ja tämän lisäksi nyt uhkaavat leikkaukset. Liikunnan rahoituksen tulevaisuus näyttää siis hyvin epävarmalta, joten on siis tärkeää, että tämänkaltainen käsittelyssä oleva lakialoite etenee. Olen myös sitä mieltä, että myös tämä liikunnan rahoituksen pitkäaikainen jälkeenjääneisyys pitää pysäyttää, ja olenkin tehnyt lakialoitteen liikunnan rahoituksen sitomisesta kustannusindeksiin, kuten on tehty muutaman kansallisen kulttuurilaitoksen osalta viime kaudella. 

Arvoisa puhemies! Liikkumattomuus maksaa suomalaiselle yhteiskunnalle 4,7 miljardia euroa. Liikunnalla ja liikkumisella ja fyysisellä kunnolla on tärkeä merkitys väestön hyvinvoinnille, terveydelle ja toimintakyvylle. Liikunta tukee lukuisin tavoin sekä fyysistä että psyykkistä terveyttä, ja säännöllisen liikkumisen on todettu auttavan myös useiden sairauksien ehkäisyssä. Mielenterveysongelmat ovat tällä hetkellä suurin työkyvyttömyyttä aiheuttava syy, ja oppilaiden mielenterveysongelmat ovat nousseet viime vuosina merkittävästi. Näihin voidaan vaikuttaa myös liikunnalla. Australialainen tutkimus vahvisti liikunnan merkitystä todeten, että liikunnan vaikutus masennukseen on dramaattinen ja liikunta pitää ottaa ensisijaisten hoitomuotojen joukkoon. 

Arvoisa puhemies! Arvoisa hallitus! Liikuntaan siis kannattaa sijoittaa. Toivon tälle edustaja Skinnarin aloitteelle myötäistä puhuria. — Kiitos. 

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin pitää kiittää edustaja Skinnaria tästä lakialoitteesta. Kaikki tämäntyyppiset innovatiiviset ajatukset ja aloitteet siitä, kuinka saataisiin kanavoitua enemmän rahaa suomalaiselle liikunnalle ja urheilulle, ovat tarpeellisia. 

Ehkä muutama korjaus tässä edellisiin puheenvuoroihin, jotka olivat muuten äärimmäisen hyviä, mutta niistä leikkauksista, joita tällä hetkellä tehdään, niin täytyy aina muistaa, että siellä on myös se Suomi liikkeelle ‑ohjelma, joka tuo sinne 20 miljoonaa vuosittain, joten vuonna 24 itse asiassa liikuntaan menee enemmän rahaa, mutta kyllä, siellä on seuraavina vuosina tulossa leikkauksia. Itse pelkään, että kyllä tämä seuraavakin kierros tulee nyt sitten vähän joka puolelle osumaan, ja en usko, että liikunta ja urheilu myöskään selviäisivät kuivin jaloin tästä kolmen miljardin sopeuttamisesta, mikä nyt on tulossa. 

Se, että tämä 50 000 euroa nyt menisi jatkossa myös liikunnalle ja urheilulle näihin tiettyihin kohteisiin, olisi kannatettavaa. 

Ainoa, mikä tässä nyt tietenkin hiukan huolettaa, on se, miten tämän kymmenen miljoonan fiskaalisen tavoitteen kanssa nyt tehdään, koska tälläkin hetkellä siellä varmasti eräs työryhmä käy läpi, että mistä rahaa tällä hetkellä pystyttäisiin leikkaamaan, eli kuinka sitten nyt nämä tietyllä lailla dynaamiset vaikutukset tässä kompensoisivat tätä. Se on aina semmoinen taistelu, että miten siinä sitten pärjätään. 

Arvoisa puhemies! Se, miksi kirjoitin tämän lakialoitteen alle, oli juuri sen takia, että tässä meidän hallitusohjelmassakin oli tämmöinen kirjaus: ”Selvitetään ja arvioidaan mahdollisuuksia liikunnan tukemiseen verotuksen keinoin.” Tämä on juuri sellainen tuki, joten toivon, että tätä käsitellään valiokunnassa nyt sitten pieteetillä, koska varmasti me joudumme nyt tällä hallituskaudella kehittämään jonkuntyyppistä järjestelmää siihen, että liikunnalle ja urheilulle tulisi enemmän rahaa. 

Itse en näe tulevaisuutta ihan niin uhkaisena kuin täällä muutama edustaja, koska onhan meille tulossa myös rahapeliuudistus, joka toivottavasti kanavoi myös sitten rahaa niin urheilutapahtumiin kuin tietyille lajiliitoille, tietyille urheilijoille. Kyllä sieltä varmasti rahaa on tulossakin, mutta toisaalta se ei kohdistu kauhean moneen liittoon tai urheilijaan, joten kaikki nämä kanavat, joissa voitaisiin sitten myös ehkä saada sinne ihan ruohonjuuritasolle rahaa, ovat kannatettavia. 

Arvoisa puhemies! Kiitos arvoisille kollegoille. Keskustelu on ollut laadukasta ja minun mielestäni äärimmäisen ajankohtaista. Ehkä nyt muutama huomio tähän: 

Itse pohdin tätä tuloverolain 57 §:ää ja sen historiaa, että minkä takia sieltä ylipäätään puuttuvat sanat ”urheilu” ja ”liikunta”. Täytyy varmasti mennä aika pitkälle, vuosikymmeniä taaksepäin, kun meillä on kuitenkin ollut järjestelmä, joka on tukenut liikuntaa ja urheilua. Mutta kuten tässä kollegat totesivat ja itsekin totesin, niin nyt me olemme uudessa tilanteessa. Kyllähän tässä on kysymys myös tasa-arvosta kulttuurin ja taiteen osalta, jotka sinänsä ihan syystä saavat ja pitääkin saada merkittävää tukea suomalaisilta säätiöiltä — ei heilläkään helppoa ole. Ei kenelläkään ole helppoa, mutta sitä tässä nyt haetaan, että urheilu ja liikunta nousevat tässä samalle viivalle. 

Edustaja Wallinheimo aivan oikein puhui siitä, miten valtiovarainministeriö sitten näkee tällaisen aloitteen, mitä siellä vero-osastolla tuumataan tilanteessa, jossa halutaan kuitenkin pitää kynsin ja hampain kiinni kaikista verotuloista. Itse käytin tässä esimerkkinä tätä Olympiarahastoon allokoitua 20 miljoonan kokonaispottia, joka on siis sinänsä jo, voi sanoa, ”sovittua rahaa”, ja kun tässä se fiskaalinen eli verotuksellinen miinus olisi 10 miljoonaa, niin voi sanoa näin laskennallisesti, että olisimme 10 miljoonaa plussalla. Toivottavasti tämä kannustaa valtiovarainministeriön vero-osastoa katsomaan niitä edustaja Heinosenkin mainitsemia epäsuoria vaikutuksia suomalaiseen liikuntaan, urheiluun ja huippu-urheiluun, koska niitähän me haluamme, ja me tiedämme tässä salissa, että niitä me tarvitsemme. — Kiitokset. 

Arvoisa puhemies! Juuri näin, kuten edustaja Skinnari edellä mainitsi: itse näen tämän 10 miljoonan vaikutuksen investointina, joka kannattaa tehdä, ja joskus pitää, hyvä hallitus, vähän pelatakin. 

Toinen seikka: Edustaja Wallinheimo luetteli tässä esimerkiksi Suomi liikkeelle ‑ohjelman, ja kyllä, tämä 20 miljoonan euron lisäys on totta kai iso panostus. Ehkä se, mikä puhuu lahjoitusten sijasta tämän julkisen rahan tärkeydestä, on ennakoitavuus. Kun puhutaan kehittämisestä, niin kun siirrymme suuntaan, jossa olemme epävarmojen lahjoitusten varassa, se ongelma kohdistuu sitten siihen, että se kehittämistyö on aina vähän kysymysmerkin alla, kuinka paljon uskalletaan panostaa. Sen takia ehkä oleellisin seikka olisi nyt, että saisimme rakennettua sellaisen suunnan, jossa liikunnan rahoitus saisi jotkut tiukat raamit, joita myös sitten tulevat hallitukset pystyisivät noudattamaan, eikä niin, että hallituksen mukaan rahoitus muuttaa hieman muotoaan ja sitten summat heittelevät siellä 10—15 miljoonalla. 

Edustaja Wallinheimo mainitsi myös tämän rahapeliuudistuksen, ja kyllä, se on minun mielestäni juuri näin, että olisi tärkeää pohtia sitä, miten niitä tuottoja saataisiin kanavoitua urheiluun ja lajiliitoille — se on sitten lajiliittojen asia, miten sitä rahaa käytetään — pidän sitä oleellisena seikkana. Pitäisikö siinä olla joku systeemi, vai suosiiko se sitten suosituimpia lajeja liikaa, se, että se menisi sen mukaan, että kun pelaat jalkapalloa, siitä joku prosentuaalinen määrä menisi sitten jalkapallon hyväksi? 

Kuten sanoin ensimmäisessä puheessa, niin nämä ovat kaksi eri asiaa, huippu-urheilu ja liikunta, ja sitten siihen välimaastoon tulee harrastaminen, joka mahdollistaa tien sinne huipulle. Kyllä näkisin sen, että meidän pitäisi myös jatkossa löytää jonkun sortin kannuste sille, että nämä meille niin tärkeät urheiluseurat, liikuntaseurat kykenisivät järjestämään myös laadukasta toimintaa mutta ennen kaikkea laajoja massoja liikuttavaa, vastuullista matalan kynnyksen toimintaa. Kun puhutaan liikunnan rahoituksesta, rahan kohdentamisesta, niin sanoisin, että tässä olisi yksi sellainen painava kohde, mihin ihan julkisistakin rahoista olisi syytä saada kanavoitua enemmän: kannustaa näitä seuroja tekemään sitä työtä, joka sitten on yhteydessä edustaja Asellin mainitsemiin yhteiskunnallisiin haasteisiin ja liikkumattomuuden kustannuksiin kokonaisvaltaisesti. — Kiitos. 

Kiitos, arvoisa puhemies! Edelleen siis kannatan tätä lakialoitetta. 

Tässä on ehkä tietty rakenteellinen ongelma muutamissa puheenvuoroissa. Kun vuonna 24 liikuntarahat ovat menneet yleiskatteelliseen budjettiin, niin täällä pidettiin puheenvuoroja, joissa haluttaisiin tietyllä lailla varmistaa se noin 150 miljoonaa ja siihen tehdä ehkä indeksikorotukset päälle. Tällaista järjestelmäähän on hyvin harvoin kuitenkaan budjetissa olemassa. Jos meillä nyt yhtäkkiä sitten vaikka olisikin liikuntaan tämmöinen korvamerkitty määrä ja puolustusmenoissa ei olisi minkäänlaista korvamerkintää, niin jotenkin se ehkä tuntuu hieman kaukaiselta ajatukselta. 

Mutta samaan hengenvetoon täytyy sanoa, että sehän on meistä poliitikoista nyt kiinni sitten, kuinka näitä siellä suojellaan. [Vasemmalta: Kyllä!] Tietenkin meiltä on löydyttävä jokaisesta puolueesta, jokaisesta ryhmästä edustajia, jotka sitten katsovat liikunnankin määrärahan perään, jotta se ei tipu jatkossa liikaa. Mutta edelleen olen sitä mieltä, että me tarvitaan muitakin innovatiivisia keinoja, ja tämä edustaja Skinnarin lakialoite on siinä äärimmäisen hyvä.