Arvoisa rouva puhemies! Hyvät edustajakollegat ja muut paikallaolijat! Suomen ensimmäinen kirjasto perustettiin jo 1700‑luvun lopulla Vaasaan, 1794. Tänä päivänä Suomessa toimii yleisiä kirjastoja vajaa 900, ja kirjastot muuttuvat koko ajan. Osa on varmaan jo montakin kertaa niille ollut antamassa kuolemantuomiota, että kirjastot hukkuvat, kun kirjat vähenevät tai siirtyvät tabletteihin tai muuten, mutta toisaalta tiedon määrä on valtavasti kasvanut ja tämä on osaltaan myös uudistanut kirjastoja.
Haluan alkuun antaa kiitosta Eduskunnan kirjaston hallitukselle ja sen puheenjohtajalle, edustaja Pauli Kiurulle ja Eduskunnan kirjaston johtajalle Erika Bergströmille hyvästä työstä, mutta myös henkilökunnalle. Aikoinaan kun nuorena kansanedustajana eduskunnassa aloitin, yksi tehtävä, johon minut laitettiin, oli kirjaston hallitus. Se oli mieluisa paikka opettajana mutta myös kirjastojen ystävänä ja kirjastojen aktiivisena käyttäjänä jo lapsesta asti. Silloin tutuksi tuli talon aivan erinomainen henkilökunta, ja katsoin tyytyväisyydellä, kuinka viime vuonna eli sinä vuonna, mitä tässä kertomuksessa käsitellään, kirjaston pitkäaikainen kirjastonjohtaja Sari Pajula sai hopeisen Schauman-mitalin. Hän teki erinomaista työtä kirjaston pitkäaikaisena johtajana — hänelle nyt hyviä eläkepäiviä, voimia ja jaksamista! Kirjastolla on erinomainen uusi johtaja ja hyvä, palveleva henkilökunta.
Haluan alleviivata sitä, että tämä kirjasto, vaikka onkin nimeltään Eduskunnan kirjasto, ei ole millään tavalla pelkästään meidän kansanedustajien käytössä, eli tätä ei kannata sopeutumiseläkkeiden jälkeen ryhtyä lopettamaan vain sen takia, että kansanedustajilla on oma kirjastokin, sillä tämä kirjasto on avoin kaikille. Tämä on erinomainen kirjasto, ja monena aamuna, monena päivänä tänne kirjastoon tulee nuoria tekemään esimerkiksi tutkimustyötä, ja — nyt annetaan vinkki niille, jotka kuuntelevat eduskunnan keskusteluja — aika usein niitä tenttikirjoja, jotka muista kirjastoista ovat menneet, Eduskunnan kirjastosta löytyy, eli kannattaa myös siinä mielessä tätä kirjastoa käyttää.
Tuossa totesin, että aika moni on ollut monta kertaa jo kirjastoihin laittamassa lappuja luukulle, että kirjat vähenevät, kirjastoja ei tarvita, ja itse asiassa vähän surullisenakin olen eduskunnassakin kuunnellut tiettyjä hallinnon puheenvuoroja, joissa osa on jo suunnitellut muuta toimintaa kirjaston tilalle. Tällaiselle paikalle on tulevaisuudessakin ehdottomasti tilausta ja tarvetta, ja nyt tyytyväisyydellä laitan merkille sen, että kirjaston kävijämäärä on nyt jälleen kääntynyt nousuun. Myös uusia asiakkaita on rekisteröity lisää Eduskunnan kirjastolle, eniten vuoden 2010 jälkeen, ja samalla myös aktiivisten lainaajien määrä on edellisvuodesta noussut. Eli voi todeta, että eivät kirjastot mihinkään kuolekaan vaan tulevat uudistumaan ja elävät sitä kautta toivottavasti myös uutta nousukautta. Myös kaukopalvelujen kysyntä on noussut huomattavasti, kasvua on edelliseen vuoteen peräti 12 prosenttia, ja myös kirjaston kaikkien tietopalvelutoimeksiantojen määrä oli kasvussa edellisestä vuodesta, siinäkin 12 prosentin kasvu. Nämä ovat poikkeuksellisia lukuja, ja itse asiassa nyt näyttää siltä, että se muutos, mikä Eduskunnan kirjaston luvuissa näkyi, johtui hyvin pitkälle siitä, että kirjasto oli muistaakseni noin vuoden, vai reilunkin, kiinni remontin takia. Se tietysti varmasti osittain vaikutti siihen, asiakaskunta etsi sitten muita kirjastoja käyttöönsä, mutta näin pieni tuokio meni siinä, että Eduskunnan kirjasto uudelleen löydettiin.
Erityisesti haluan kiitosta antaa vielä Veteraanikansanedustajien muistitietoarkiston työstä, jota myös itse olin silloin Eduskunnan kirjastossa esillä pitämässä. Silloin eivät nuoren kansanedustajan voimat riittäneet siihen, mihin triatlonisti — vaikea sana, vähän kuin Zyskowicz, mutta pöytäkirjaan se tulee oikein — edustaja Kiuru pystyi. Eli nyt myös istuvia kansanedustajia on haastateltu tässä muistitietotyössä, ja oli mukava kuulla, että edustaja Kanerva, joka on ollut kansanedustajana yli 15 000 päivää, on ollut ensimmäinen näistä istuvista kansanedustajista, joita on haastateltu. Tuo keskiarvo on ollut tuo noin 6 tuntia, ja Kanerva edellä kertoi, että häntä on haastateltu nyt jo 8 tuntia ja ollaan vasta 90‑luvulla, eli tulee erittäin mielenkiintoinen, iso materiaali tulevaisuuteen tutkijoiden käyttöön. Tämä on ollut erittäin tärkeää, että myös istuvia kansanedustajia haastatellaan, sillä tuntuu, että kun toiset ovat täällä vuosikymmenestä toiseen — hyvä niin — niin silloin on arvokasta, että näiden konkareiden ajatuksia saadaan myös tähän tärkeään tutkijoiden tietokantaan. Toivon, että edustaja Tuomioja, edustaja Sirkka-Liisa Anttila, edustaja Zyskowicz, edustaja Kääriäinen, tietysti puhemies Pekkarista unohtamatta, ja myös monet muut tulevat tähän haastattelukiertoon mahdollisimman nopeasti. Näitä haastatteluja on jo nyt käytetty, ja kaiken kaikkiaan yli 400 haastattelua on jo purettu tutkijoiden käyttöön. Tämä on arvokas juttu.
Haluan loppuun vielä, arvoisa puhemies, kannustaa kaikkia, niin edustajia ja eduskunnan väkeä kuin myös talon ulkopuolisia ihmisiä, käymään myös näissä eduskunnan hienoissa näyttelyissä ja antaa kiitosta myös niistä. Viime vuonna, kun Suomi täytti 100 vuotta, Eduskunnan kirjastolla oli seitsemän isoa näyttelyä. Esimerkiksi ”100visio — nuorten uusi itsenäisyysjulistus” ‑näyttely oli mielenkiintoinen, kuten myös ”Terveisiä eduskunnasta”. Tällaisia erilaisia hienoja kokoelmia on esillä siellä, kuten myös viime vuonna Miina Sillanpään 150‑vuotisnäyttely Forssan museolta.
Arvoisa puhemies! Minä toivotan Eduskunnan kirjastolle hyvää alkanutta toimintavuotta ja kasvua ja menestystä tulevaisuudessakin.