Arvoisa puhemies! Esittelen tässä sosiaali‑ ja terveysvaliokunnan mietinnön koskien hallituksen esitystä eduskunnalle laiksi tartuntatautilain 58 a ja 58 b §:ien muuttamisesta.
Arvoisa puhemies! Ravitsemisliikkeiden toimintaa rajoitetaan voimakkaasti poikkeus-olojen aikana. Useilla alueilla on voimassa ravitsemisliikkeiden sulku, ja muilla alueilla ravitsemisliikkeiden toimintaa rajoitetaan tartuntatautilain sääntelyllä sekä sen nojalla annetulla valtioneuvoston asetuksella. Ravitsemisliikkeille voidaan tartuntatautilain nojalla asettaa tilapäisiä rajoituksia ja velvoitteita liittyen niiden aukioloon, anniskeluoikeuksiin, asiakaspaikkojen käyttöasteeseen ja toiminnan järjestämiseen koronavirustartuntojen leviämisen estämiseksi.
Nyt ehdotetulla esityksellä on tarkoitus varautua sulkutilan jälkeiseen aikaan mahdollistamalla valtioneuvostolle toimivalta antaa epidemiatilanteen niin vaatiessa tiukempia rajoituksia kuin mitä voimassa oleva tartuntatautilaki mahdollistaa.
Perustuslakivaliokunta on covid-19-epidemian torjuntaan liittyviä ravitsemusliikkeiden rajoituksia koskevan sääntelyn yhteydessä edellyttänyt rajoitusten välttämättömyyttä ja oikeasuhtaisuutta. Perustuslakivaliokunta on korostanut, että välttämättömyysedellytyksen tulee säädösperusteisesti ohjata päätöksentekoa alueellisesta soveltamisesta ja ettei rajoituksia voida säätää tai pitää voimassa sellaisilla alueilla, joilla se ei ole tartuntatautitilanteen vuoksi välttämätöntä. Alueellisen eriytymisen lisäksi perustuslakivaliokunta katsoi, että rajoitustoimenpiteistä on säädettävä myös erityyppisten ravitsemusliikkeiden osalta erityisesti siten, että rajoitukset ovat välttämättömiä yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi juuri niissä. Perustuslakivaliokunnan mukaan välttämättömyyttä on siten arvioitava myös alueelliselta ja asialliselta kannalta ja arviossa on otettava huomioon mahdollisimman ajantasainen tilannekuva epidemiassa.
Muutama sana tilannearviosta epidemian suhteen: Koko maan ilmaantuvuus on laskenut viimeisen kahden viikon aikana. Ilmaantuvuus oli 8.—21. maaliskuuta välisenä aikana 174, ja 22. maaliskuuta — 4. huhtikuuta se oli 123. Vaikka uusien tartuntojen kasvu on viimeisten viikkojen osalta taittunut, ei koronavirusepidemia ole valiokunnan saaman selvityksen mukaan toistaiseksi kääntynyt todettavien tapausten tai sairaalahoitoa tarvitsevien sairastumisten suhteen sellaiseen selvään ja riittävään laskuun, jonka perusteella voisi vielä tässä vaiheessa arvioida, että aikuisväestöä koskevia fyysisten kontaktien rajoituksia voisi vähentää. Jos näin tehtäisiin, olisi olemassa korkea todennäköisyys, että epidemia entisestään kiihtyisi johtaen mahdollisesti terveydenhuollon ylikuormittumiseen sekä väestön hengen ja terveyden vaarantumiseen.
Ravitsemusliikkeissä asioiminen on valiokunnan Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta saaman selvityksen mukaan todettu useissa tutkimuksissa merkittäväksi covid-19-tartuntoja levittäväksi toiminnaksi. Euroopan tautienehkäisy‑ ja ‑valvontakeskuksen syyskuussa 2020 keräämien tietojen mukaan yhteensä 25 EU:n jäsenmaata on sulkenut ravitsemusliikkeitä osana covid-19-epidemian torjuntaa. Suomessa ravitsemusliikkeet olivat suljettuina kevään 2020 aikana, ja niiden anniskelu‑ ja aukioloaikoja sekä asiakaspaikkoja on rajoitettu alueellisesti epidemiatilanteen mukaan syksyllä 2020 ja alkuvuodesta 2021. Riski on ollut suurin niissä ravitsemusliikkeissä, joissa alkoholin anniskelu muodostaa suuren osan tuloista, mutta tartuntoja on todettu myös pääasiassa ruokailuun keskittyvissä ravitsemusliikkeissä.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ravitsemusliikkeissä tapahtuneita raportoituja tartuntoja on ollut viikoilla 1—8 yhteensä 515. Tartuntojen lukumäärän jakautumisesta ei kuitenkaan ole toimitettu valiokunnalle tietoa. Kokonaistartuntojen määrä on selvityksen mukaan samalla ajalla yli 21 000. Ravintoloissa todetut tartunnat ovat siten 2,4 prosenttia kaikista tartunnoista. Merkittävää osaa tartuntaketjuista ei ole kuitenkaan pystytty jäljittämään.
Sosiaali‑ ja terveysvaliokunta pitää hallituksen esityksessä tarkoitettua varautumista välttämättömänä epidemian torjunnan näkökulmasta. Valiokunta korostaa, että lakiesityksessä ei säädetä uusia rajoituksia suoraan voimaan, vaan esityksen tarkoituksena on varmistaa, että valtioneuvosto voi epidemiatilanteen niin vaatiessa säätää oikeasuhtaisia ja välttämättömiä rajoituksia, joilla ihmisten välisiä kontakteja vähennetään ravitsemusliikkeiden toiminnan yhteydessä. Ehdotetuilla rajoitusten laajennuksilla on siten tarkoituksena mahdollistaa valtioneuvostolle laajempi toimivalta vähentää sellaisten olosuhteiden syntymistä, joissa riski tartunnoille olisi suuri. Valiokunta pitää siten esitystä epidemian leviämisen estämiseksi perusteltuna ja puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä.
Arvoisa puhemies! Nostan vielä muutamia keskeisiä huomioita tästä aika pitkästäkin valiokunnan mietinnöstä.
Ensimmäinen niistä on se, että valiokunta painottaa, että myös 58 a §:n 3 ja 4 momenttien mahdollistamien tiukempien rajoitusten käyttöönotto edellyttää valtioneuvostolta punnintaa asetuksella annettavan sääntelyn välttämättömyydestä, oikeasuhtaisuudesta ja tarkkarajaisuudesta. Sosiaali‑ ja terveysvaliokunta on todennut jo aiemman ravintolarajoituksia koskevan sääntelyn yhteydessä, että rajoitukset tulee kohdentaa ravitsemusliiketoimintaan vain niillä alueilla ja siltä osin kuin se on välttämätöntä yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi.
Välttämättömyysedellytystä tulee arvioida myös liiketoiminnaltaan erityyppisten ravitsemusliikkeiden osalta erikseen samalla alueella. Valiokunta on lisäksi todennut, että punninta tulee tehdä myös kunkin rajoitustoimen osalta erikseen. Sääntelymallista johtuu siten valtioneuvostolle perusteluvelvollisuus kunkin rajoitustoimen välttämättömyyden alueellisesta sekä ravitsemusliiketyyppikohtaisesta välttämättömyydestä. Tiukempien rajoitusten käyttöönoton mahdollisuus edellyttää hallituksen esityksen mukaan sitä, että sekä valtakunnallisia olosuhteita koskevat edellytykset että alueellisia olosuhteita koskevat edellytykset täyttyvät samanaikaisesti.
Valiokunta toteaa lisäksi, että tason 2 toimenpiteissä on kyse valtioneuvoston suosituksista. Näin ollen ne eivät sellaisinaan voi olla oikeusperuste ravitsemusliikkeiden tiukempien rajoitusten käyttöönotolle, vaan tiukempien rajoitusten tulee perustua edellä todettuihin, eri tavoin eriytettyihin välttämättömyyspunnintoihin sekä 58 a §:n 4 momentin mukaisiin valtakunnallisiin ja alueellisiin edellytyksiin.
Sitten muutama sana mietinnöstä alueellisesta soveltamisalasta. Perustuslakivaliokunnan ja talousvaliokunnan tavoin myös sosiaali‑ ja terveysvaliokunta on jo aiemmin edellyttänyt alueellisen soveltamisalan kohdentamista välttämättömyyspunninnan myötä esimerkiksi maakuntaan, sairaanhoitopiiriin tai kuntaan. Sosiaali‑ ja terveysvaliokunta huomauttaa, että toistaiseksi annetuissa valtioneuvoston asetuksissa on rajoitukset säädetty maakuntakohtaisesti lukuun ottamatta viimeisintä sulkutilan jatkoa koskevaa asetusta, jossa Lapin maakunnan osalta sääntely pohjautuu kuntakohtaiseen arvioon. Jatkossa arvion pitää laajemmin olla perusteltu myös maakuntaa tai sairaanhoitopiiriä hienojakoisemmin.
Vaikka ihmisten välisiä kontakteja tapahtuu kaikenlaisessa ravitsemusliiketoiminnassa, kontaktien luonne ja syntyvät riskit vaihtelevat erilaisissa ravitsemusliikkeissä. Ravitsemusliikkeiden toimintamallissa ratkaisevaa tartuntariskien näkökulmasta on tapahtuvien sosiaalisten lähikontaktien määrä ja luonne. Valiokunnan saamasta selvityksestä ei ilmene tarkemmin, millaisissa ravitsemusliikkeissä tartunnat ovat levinneet. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa on kuitenkin edellytetty, että rajoituksista on säädettävä myös erityyppisten ravitsemusliikkeiden osalta erityisesti siten, että rajoitukset ovat välttämättömiä juuri niissä yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi. Tästä asiasta valiokunnan mietintöön sisältyy myös lausumaehdotus.
Jos puhemies sallii, niin jatkan vielä tässä — aika pitkä tämä valiokunnan mietintö — muutaman kohdan osalta.
Toinen varapuhemies Juho Eerola
:No, puhemies sallii.
Haluan nostaa täältä esille vielä muutaman valiokunnan erikseen nostaman erityisen kysymyksen. Yksi niistä on se, että valiokunta kiinnittää erityistä huomiota siihen, että ruokaravintoloiden sulkeminen ennen kello 21:tä tarkoittaa tosiasiassa useiden ruokaravintoloiden sulkemista. Ruokaravintoloiden osalta sulkemisen asetuksella ennen 21:tä tulee olla erityisen korkean kynnyksen takana. Mikäli epidemiatilanne on niin vaikea, että sulkeminen olisi ruokaravintoloiden osalta välttämätöntä ennen kello 21:tä, tulisi valiokunnan mielestä valtioneuvoston mieluummin harkita ravintoloiden kokonaissulun säätämistä erillisen lain nojalla. Tällöin ravintolat saisivat korvauksen menetyksistään selkeämmällä mekanismilla.
Valiokunta toteaa lisäksi, että valtioneuvostolla on mahdollisuus puuttua taudin leviämiseen myös esimerkiksi asiakaspaikkojen etäisyyksiä koskevien vaatimusten kautta, jolloin asiakaspaikkamäärää koskevat rajoitukset voisivat olla väljemmät. Lievempien rajoitusten käytön tulee olla aina ensisijaista.
Valiokunta ottaa esille myös ravitsemusliikkeiden ulkotilat erikseen ja toteaa, että vaikka tartuntatautilain säännöksissä sisä‑ ja ulkotiloissa ei ole erillistä sääntelyä, eivät lain säännökset edellytä, että asetuksella säädettävien rajoitusten tulisi olla ravitsemusliikkeiden sisä‑ ja ulkotilojen anniskelu‑ ja aukioloaikojen osalta yhtenevät.
Arvoisa puhemies! Haluan tässä lopuksi vielä todeta valiokunnan lausumaehdotukset. Valiokunta ehdottaa kolmea lausumaa.
Ensimmäinen niistä kuuluu seuraavasti: ”Eduskunta edellyttää, että hallitus suhteuttaa lain perusteella annettavissa asetuksissa rajoitukset kunkin alueen vallitsevaan epidemiatilanteeseen ja tarvittaessa rajoitukset tulee asettaa eriytetysti maakuntaa pienemmälle alueelle.”
Toinen lausumaehdotus: ”Eduskunta edellyttää, että hallitus ottaa lain perusteella annettavissa asetuksissa huomioon eri ravintolatyyppien (ravitsemisliikkeet, joiden pääasiallisena ravitsemistoimintana on tarjota maksusta alkoholijuomia, sekä muut ravitsemisliikkeet) sekä sisä‑ ja ulkotilojen erilaiset riskiprofiilit ja vähäriskisempään toimintaan suunnataan kevyempiä aukiolo‑ ja anniskeluaikarajoituksia.”
Kolmas lausumaehdotus valiokunnalla on: ”Eduskunta edellyttää, että rajoituksista aiheutuvia taloudellisia menetyksiä kompensoidaan ravitsemisliikkeille.”
Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietintö ei ollut yksimielinen, vaan siihen on jätetty kaksi eriävää mielipidettä hylkäysesityksineen.
Ensimmäinen varapuhemies Tarja Filatov
:Edustaja Heinonen.