Kiitos, arvoisa herra puhemies! Tämän esityksen tarkoituksena on lisätä syyteneuvottelujen käyttöä. Esitys liittyy hallitusohjelman tavoitteeseen nopeuttaa ja sujuvoittaa oikeusprosesseja. Yhtenä konkreettisena toimenpiteenä hallitusohjelmassa on nimenomaisesti mainittu syyteneuvottelujen käyttöalan laajentaminen. 

Nykyinen syyteneuvottelua koskeva lainsäädäntö tuli voimaan 2015. Ajatuksena on, että rikoksentekijä saa tunnustuksen vastineeksi lievemmän rangaistuksen. Menettelyssä syyttäjä laatii tuomioesityksen, jota käsitellään tavallista oikeudenkäyntiä suppeammassa tunnustamisoikeudenkäynnissä. Syyteneuvottelu koskee rikoksia, joiden enimmäisrangaistus on kuusi vuotta vankeutta. Poikkeuksena tästä ovat eräät väkivalta- ja seksuaalirikokset, jotka on suljettu syyteneuvottelujen ulkopuolelle niiden rangaistustasosta riippumatta. Ei ole haluttu, että näihin rikoksiin voidaan käyttää syyteneuvottelua. Menettelyn käyttö edellyttää rikoksen asianomistajan suostumusta. Tämä on aina hyvä muistaa. 

Tavoitteet tälle syyteneuvottelulle ovat tietysti hyvin merkittäviltä osin prosessiekonomiset. Se tarkoittaa sitä, että oikeudenkäynti järjestetään mahdollisimman joutuisasti ja kustannustehokkaasti oikeusturvasta kuitenkaan tinkimättä. Pelkkä tunnustus ei tietysti yleensä ole näyttö siitä, onko joku syyllistynyt rikokseen. Muutakin näyttöä yleensä edellytetään. Kun osa teoista käsitellään normaalia täysimittaista rikosprosessia kevyemmässä menettelyssä, vapautuu viranomaisten resursseja myös niihin erittäin vaativiin, laajoihin rikosasioihin, ja näin tosiaan jää aikaa muidenkin asioiden käsittelyyn enemmän. 

On hyvä muistaa, että syyteneuvottelun käynnistäminen on aina syyttäjän päätösvallassa. Se ei ole mikään asia, jonka voi haluta tai tahtoa tai jonka asianosaiset voivat sopia, vaan aina viime kädessä syyttäjä päättää. 

Lähtökohtana syyteneuvotteluissa tulisi olla, että tuomioesityksestä ja tunnustamisoikeudenkäynnistä saadaan tuntuvia prosessiekonomisia etuja verrattuna tavanomaiseen käsittelyyn. Tarkoituksena ei siis ole, että menettelyä käytetään yksinkertaisten tai lievien rikosten selvittämiseen, eikä tosiaankaan tunnustus automaattisesti johda syyteneuvottelumenettelyyn. 

Syyteneuvottelua koskevien selvitysten mukaan syyteneuvottelua käytetään tällä hetkellä paljon ennakoitua vähemmän. Itse luin tästä Krimon selvityksen, ja se vaihteli alueittain ja syyttäjien osalta. Totta kai olisi toivottavaa, että tätä käytetään niihin asiaryhmiin, joihin se on tarkoitettu, jos se katsotaan järkeväksi. 

Nyt käsiteltävän esityksen tavoitteena on lisätä syyteneuvottelun käyttöä laajentamalla järjestelmän soveltamisalaa ja kehittämällä itse menettelyä koskevia säännöksiä. Esityksessä ehdotetaan, että syyteneuvottelun soveltamisalaan kuuluviin rikoksiin lisätään törkeä huumausainerikos, törkeä ryöstö ja törkeä ihmiskauppa. Seuraamusten osalta neuvotella voisi yhteisösakosta ja liiketoimintakiellosta sekä rikoshyödystä tilanteessa, jossa syyttäjän vaatimus rikoshyödyn määrästä ylittää sen, mitä asianomistaja on vahingonkorvausta vaatinut. 

Lisäksi esityksessä on useita ehdotuksia, joilla pyritään lisäämään syyteneuvottelumenettelyn käytettävyyttä. Viranomaisille esimerkiksi asetettaisiin selkeämpi velvollisuus arvioida syyteneuvottelun edellytyksiä yksittäistapauksissa, ja tunnustamisoikeudenkäynnin järjestämisen jokseenkin tiukkaa 30 päivän määräaikaa ehdotetaan pidennettäväksi 60 päivään. 

Lausuntopalautteessa, jota esitys sai, siihen on suhtauduttu pääosin myönteisesti. Lausuntopalautteen enemmistö ilmaisi kannattavansa soveltamisalan laajennusta koskevia ehdotuksia, vaikka niitä eivät kaikki pitäneet ongelmattomina. Tältä osin voidaan todeta, että törkeä huumausainerikos, törkeä ryöstö ja törkeä ihmiskauppa ovat perusmuotoisina tekomuotoina jo nykyisin syyteneuvottelujen soveltamisalassa. Lainsäätäjän voidaan jo ennestään siten katsoa hyväksyneen sen, että tämäntyyppiset rikokset voivat periaatteessa olla syyteneuvottelujen alaisuudessa. Törkeän huumausainerikoksen ja törkeän ihmiskaupparikoksen ottamista syyteneuvottelun soveltamisalaan on esityksessä perusteltu erityisesti prosessiekonomisilla hyödyillä. Näiden rikosten tutkinta on poliisissa hyvin aikaavievää ja kallista, mistä voidaan ihmiskaupparikosten osalta mainita esimerkiksi niin sanotut marjanpoimijatapaukset. Koska ihmiskaupparikokset ja ryöstörikokset kohdistuvat erityisen herkkinä pidettäviin oikeushyviin, tulisi syyttäjän esityksen mukaan kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota asian laatuun harkitessaan syyteneuvottelun edellytyksiä näiden rikosten osalta. 

On syytä korostaa, että syyteneuvottelun mahdollistaminen tietystä rikosnimikkeestä tai seuraamuksesta ei vielä itsessään merkitse, että tällaisista rikoksista tullaan aina syyteneuvottelemaan, kuten tuossa aiemmin jo toin esille. Asian soveltuminen syyteneuvotteluun on aina syyttäjän ja tuomioistuimen harkinnassa. Ei ole siis vastaajan tai tunnustajan harkinnassa, että hän voisi valita tällaisen. Syyttäjän on harkinnassaan kiinnitettävä huomiota asian laatuun ja siihen, onko siitä saavutettavissa säästöjä ja ajansäästöä täysimittaiseen oikeudenkäyntiin verrattuna, kuten jo aiemmin toin esille. Ja tosiaan pelkästään epäillyn halu ei oikeuta saada syyteneuvotteluja käyntiin. 

Lausuntopalautteessa kiinnitettiin huomiota lisäksi tunnustuksen vapaaehtoisuuden ja oikeellisuuden arviointiin. Näiden seikkojen varmistamista on korostettu esityksen perusteluissa. Tuomioistuimen tehtävä on kontrolloida, että tunnustus on annettu vapaaehtoisesti ja vastaa tosiasioita. Tuomioistuinkontrollin lisäksi esityksessä korostetaan muiden prosessin toimijoiden, kuten epäillyn avustajan ja muiden rikosprosessiketjun viranomaisten, roolia väärien tunnustusten tulevaksi ehkäisemiseksi. 

Esitysluonnos on myös ollut lainsäädännön arviointineuvoston arvioitavana. Arviointineuvosto piti myönteisenä sitä, että esityksessä on hyödynnetty erilaista tutkimus- ja tilastotietoa. Arviointineuvosto katsoi, että esitys täyttää kiitettävästi lainvalmistelun vaikutusarviointiohjeen vaatimukset. — Kiitos. 

Arvoisa puhemies! Rikosprosessimme pitkittyneet kestot kuormittavat oikeuslaitosta ja heikentävät kansalaistemme oikeusturvaa. Nyt ehdotettu syyteneuvottelun käyttöalan laajentaminen tarjoaa tähän ratkaisun. Sen tavoitteena on mahdollistaa nykyistä sujuvampi rikosvastuun toteaminen ja vahvistaa syyteneuvottelun asemaa oikeusjärjestelmässä, jotta viranomaisresursseja vapautuu vaativamman rikollisuuden torjuntaan. Tämä on oikein sekä oikeusturvan että yhteiskunnan sisäisen turvallisuuden kannalta. 

Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä syyteneuvottelu laajennetaan koskemaan entistä useampia rikosnimikkeitä, kuten törkeää huumausainerikosta ja törkeää ryöstöä. Näissä rikoksissa prosessit ovat tyypillisesti pitkiä ja vaativia ja tunnustuksella voi olla suuri merkitys asian selvittämisessä. Kun tekijä tunnustaa ja hyväksyy teosta koituvan rangaistuksen, voidaan viranomaisten työpanos suunnata muihin tapauksiin. Tämä lisää oikeusprosessien tehokkuutta ja lyhentää käsittelyaikoja, mutta toimii vain oikeissa olosuhteissa. Siksi on tärkeää, että esityksessä vahvistetaan viranomaisten velvollisuutta arvioida syyteneuvottelun soveltuvuutta esitutkinnan ja syyteharkinnan aikana. 

Arvoisa puhemies! Syyteneuvottelu ei heikennä oikeusvarmuutta. Lopulta tuomioistuin on se, joka arvioi rangaistuksen ja varmistaa, että tunnustus on annettu vapaaehtoisesti ja vastaa asian todellisia tapahtumia ja todellisia toimijoita. Menettely tuo ripeyttä prosessiin ilman, että rikosoikeudellisen vastuun toteutumisesta tingitään. Syyteneuvottelun hyödyntämistä vahvistetaan myös lisäämällä oikeusprosessin osapuolille annettaviin oikeusilmoituksiin tietoa siitä sekä mahdollistamalla sen käynnistäminen vielä muutoksenhakuasteessa. Nopeammat prosessit merkitsevät myös sitä, että rikoksen uhri saa ratkaisun nopeammin. Tämä on oikeusturvan ydintä. 

Arvoisa puhemies! Kun viranomaisten aikaa vapautuu raskaista ja laajoista oikeusprosesseista, se voidaan kohdentaa järjestäytyneen rikollisuuden, huumausainerikollisuuden ja muiden vakavien rikosten tehokkaampaan torjuntaan. Tämä tekee esityksestä merkittävän sisäisen turvallisuuden vahvistajan. Esitys yksinkertaistaa oikeusjärjestelmää, tehostaa rikosprosessia ja vahvistaa yhteiskunnan kykyä torjua vakavaa rikollisuutta. Siksi se on tärkeä askel kohti turvallisempaa ja toimivampaa oikeusvaltiota sekä kansalaistemme turvallisempaa arkea. — Kiitos, arvoisa puhemies. 

Arvoisa puhemies! Käsittelemme hallituksen esitystä eduskunnalle syyteneuvottelun käyttöalan laajentamista koskevaksi lainsäädännöksi. Esityksen tarkoituksena on laajentaa syyteneuvottelun käyttöalaa. Syyteneuvottelun ja tunnustamismenettelyn soveltamisalaan kuuluviin rikoksiin lisättäisiin törkeä huumausainerikos ja törkeä ihmiskauppa. Syyteneuvottelu on menettely, jonka periaatteena on se, että tunnustus lieventää rangaistusta, jos syyttäjä ja syytetty pääsevät ennen oikeudenkäyntiä yksimielisyyteen tuomiosta. Syyteneuvottelu on ollut Suomessa käytössä vuodesta 2015, ja sitä on yleisesti käytetty monimutkaisissa talousrikostapauksissa. Lainsäädännön keskeinen ajatus on, että rikosasian epäilty tai vastaaja voi tunnustamisensa vastineeksi saada lievemmän rangaistuksen teostaan. Rangaistusten keventäminen ei kuitenkaan ole tämän lainsäädännön pääasia millään tavalla. Tämänkin esityksen vaikutukset kohdistuvat erityisesti talousrikoksia tunnustaneisiin henkilöihin eli talousrikollisiin. Lausuntopalautteen mukaan syyteneuvottelun käyttöalan laajentamista kannatettiin kokonaisuudessaan laajasti.  

Arvoisa puhemies! Lailla saataisiin sujuvoitettua rikosprosesseja, jotta ne etenisivät nopeammin. Tämä on hyvä tavoite, sillä liian usein prosessit ovat todella pitkiä ja saattavat heikentää koko järjestelmän uskottavuutta tavan kansalaisten silmissä.  

Esityksellä saataisiin toteutuessaan myös säästöjä, esimerkiksi syyteneuvottelun aloittamisella jo esitutkintavaiheessa. Hyödyt menettelyn käytöstä voisivat esimerkiksi työläiden tutkintatoimenpiteiden välttämisen vuoksi olla todennäköisesti vielä suurempia kuin myöhempien vaiheiden aikana, kun asia on jo mennyt eteenpäin. Samalla poliisin työvoimaa vapautuisi muiden rikosten selvittämiseen.  

Kannatan lämpimästi oikeusministeri Leena Meren esitystä. — Kiitos.  

Arvoisa herra puhemies! Tosiaan kiitokset ministeri Merelle tämän esityksen esittelystä, jota minäkin edellisen puhujan tapaan lämpimästi kannatan. Kaikki se, mitä tämä esitys pitää sisällään, tuli tuossa ministerin esittelypuheenvuorossa jo kerrottua, ja sitä seuraavissakin puheenvuoroissa, mutta se, minkä takia erityisesti pyysin puheenvuoron, on se, että tässä esityksessä ei ole kyse siitä, niin kuin on muutamissa lehtijutuissa julkisesti väitetty, että näistä vakavista rikoksista jotenkin pääsisi sitten vastaisuudessa helpommalla, vaan siitä, että tämä rikosprosessi tosiaan saadaan toimimaan nopeammin ja järkevämmin oikeusturvasta yhtään tinkimättä. Ja kuten sanottua, tämä asianomistajan suostumus edelleenkin vaaditaan. 

Tämä syyteneuvottelu ei mitenkään sido tuomioistuinta eikä rangaistuksia jaeta automaattisesti siis millään alennuksella. Tuomari käyttää tuomiovaltaa, kuten on käyttänyt aina ennenkin, ja tunnustus on vain yksi rangaistuksen mittaamiseen vaikuttava tekijä, kuten se on ollut tässä maassa jo pitkään. 

Esitys vastaa mielestäni ihan todelliseen ongelmaan eli laajoihin ja hyvinkin raskaisiin rikosprosesseihin, jotka sitovat näitten viranomaisten resursseja välillä jopa vuosikausiksi. Kun nyt aiempaa useampi osa asioista voidaan ratkaista hallitummin ja nopeammin, niin sitten viranomaisilta vapautuu aikaa ja voimia muitten rikosten selvittämiseen, eli myös uhrin näkökulmasta tilanne paranee. Eli kyse on, vielä kerran sanottuna, prosessin sujuvoittamisesta eikä mistään rikospolitiikan löysentämisestä ja löperöittämisestä. — Kiitos. 

Arvoisa herra puhemies! Edellisiin puhujiin ja heidän puheenvuoroihinsa on helppo yhtyä siinä mielessä, että tämä on nimenomaan edistysaskel oikeaan suuntaan. Nykytila nimittäin on kestämätön. Me tehdään paljon viranomaisissa ja eri tahoilla turhaa työtä, monesti hyvin pitkiä esitutkintoja, joidenka lopputulos saattaa olla syyttäjän syyttämättäjättämispäätös tai muu tutkinnan loppuminen ilman minkäänlaista oikeudenkäyntiä.  

Ehkä se, mikä uhrien näkökulmasta on mielestäni kaikkein suurin ongelma nykypäivänä, on oikeudenkäyntien suhteettoman pitkä kesto ja se, että uhri kokee koko sen ajan epävarmuutta ja sitä, että välttämättä ei saa oikeutta lainkaan, ja siihen tämä asia tuo merkittävän muutoksen.  

Tässä on etuna myöskin se, että monelle uhrille on hyvin hankalaa nähdä kasvokkain tekijä, jonka oikeudenkäynnissä välttämättä pitää aina olla, ja tämän myötä se voitaisiin joissakin tilanteissa sitten välttää, eli todistelua ei tarvitse niin paljon suorittaa näissä syytemenettelyoikeudenkäynneissä.  

Sitten se, mikä tätä saattaa merkittävästi rajoittaa — ainakin itse koen niin, kuten ministerikin täällä nosti esiin muun muassa tämän marjanpoimijoiden jutun — on se, että jos tämmöisissä hyvin laajoissa asioissa, joissa on useita asianomistajia, jokaiselta asianomistajalta pitää saada suostumus, niin se saattaa olla kyllä merkittävä hankaluus. Jos vaikka on 50 asianomistajaa, niin aina sieltä löytyy yksi, joka ei välttämättä sitten halua sitä syyteneuvottelua, ja silloin ne kaikki 49, jotka haluaisivat, joutuvat myöskin asiasta kärsimään. Tässä on ehkä sellainen seikka, joka pitää sitten tuossa valiokuntakäsittelyssä ottaa huomioon ja pohtia, mikä siinä olisi järkevää, jotta tästä aidosti saataisiin ne hyödyt, joita tällä muutoksella haetaan.  

Haluan myöskin korostaa sitä, että tämä ei ole ikään kuin automaatio siitä, että annettaisiin anteeksi ja lievempi tuomio. Tässä on ihan samaa syyttäjän harkintaa kuin kaikissa muissakin prosessin näkökohdissa, ja syyttäjä tekisi aina päätöksen siitä, soveltuuko syyteneuvottelu vai ei vai mennäänkö perinteisin keinoin. Eli mielestäni tässä missään nimessä ei anneta ainakaan rikoksentekijälle lisää oikeuksia, vaan päinvastoin tässä ovat hyötyjinä sekä yhteiskunta että uhrit.  

Arvoisa rouva puhemies! Kunnioitettu ministeri! Hallitus esittää syyteneuvottelun käytön laajentamista ja kehittämistä. Tavoitteena on sujuvoittaa rikosprosesseja ja kohdentaa viranomaisten resursseja tarkoituksenmukaisesti. Syyteneuvottelulla voidaan nopeuttaa esitutkintaa, syyteharkintaa ja tuomioistuinkäsittelyä, turvata epäillyn ja asianomistajan oikeudet sekä parantaa rikosprosessin kokonaisjärjestelmän toimivuutta. 

Esityksen mukaan syyteneuvottelua voidaan käyttää myös törkeisiin rikoksiin, kuten huumausainerikokseen, törkeään ryöstöön ja törkeään ihmiskauppaan. Lisäksi neuvottelun piirissä ovat rikoshyöty, liiketoimintakielto ja yhteisösakko. 

Tarkoituksena on kannustaa epäiltyjä ja oikeushenkilöitä yhteistyöhön rikosten selvittämisessä ja vahingon vaikutusten poistamisessa. Syyteneuvottelu voi edistää sovintoa asianomistajan kanssa ja lisätä oikeudenmukaisuutta ilman, että perusperiaatteita rikotaan. Menettelyä kehitetään niin, että syyttäjä ja esitutkintaviranomainen arvioivat sen mahdollisuudet jokaisessa tutkittavana olevassa asiassa, ja myös asianomistaja ja epäilty voivat aloitteellisesti ehdottaa sen käyttämistä. Tunnustamisoikeudenkäynnin on määrä olla 60 päivän kuluessa asian vireilletulosta, mikä tuo joustavuutta ja tehokkuutta prosessiin. 

Alustavien arvioiden mukaan syyteneuvottelun laajentaminen voi erityisesti talousrikosten osalta vähentää käsittelyä ja helpottaa poliisin ja tuomioistuinten resurssien kohdentamista. Vaikka käyttöönoton alkuvaiheessa työmäärä kasvaa, pitkällä aikavälillä menettely tukee rikosprosessin sujuvuutta ja nopeutta. Lausuntopalautteissa uudistusta pidettiin laajasti perusteltuna, tarpeellisena ja myönteisenä ja sen katsottiin lisäävän oikeusturvaa ja yhdenvertaisuutta. 

Syyteneuvottelun kehittäminen tukee tehokkaampaa rikosprosessia, jossa viranomaisten työ kohdentuu paremmin, rikosasioiden käsittely nopeutuu ja asianosaisten oikeudet turvataan. Tämä uudistus vahvistaa oikeudenmukaista kohtelua yksittäisille kansalaisille ja yrityksille. Tässäkin yhteydessä on jälleen kiitettävä ministeri Merta vahvasta ja ripeästä työstä maamme oikeudenmukaisuuden turvaamiseksi. — Kiitos. 

Kiitos, arvoisa puhemies! Ihan lyhyt kommentti. Kiitos teille kiitoksista, ja kiitos tietysti meille virkavalmistelusta. Nämä rikosasiat ovat hyvin monimutkaisia asioita. Siellä on laillisuusperiaate, asianomistajan oikeudet, vahingonkorvaukset, erilaisia yrityksiä, keitä ne kohtelevat toisina vastapuolina, ja koko prosessi. Meillä tehdään mielestäni hyvää ja huolellista työtä. 

Tietysti poliittisella puolella varmistamme ja katsomme sitten, ennen kuin esitys saapuu eteenpäin, että se on myös meidän hallitusohjelman ja poliittisen tahdon mukainen, koska meillä on tarkoituksena kuitenkin, että me kiristämme henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten rangaistuksia. Tästä syystä esimerkiksi tässä on edelleen rajattuna pois nämä tietyt asiat syyteneuvottelujen piiristä, koska katsomme, että ne eivät ole sellaisia asioita, joita tulisi syyteneuvotteluilla edistää, esimerkiksi henkirikokset. Toisissa maissahan kaikkia rikoksia voidaan tietyllä tavalla plea bargain ‑järjestelmässä neuvotella. 

On aivan totta, kuten edustaja ja valiokunnan puheenjohtaja Eerola toi esille, että tänä päivänäkin voi saada ihan rangaistuksen mittaamista koskevien säännösten mukaan lievennystä siitä, että edesauttaa oman rikoksensa selvittämistä tai tunnustaa. Tämä ei ole mikään uusi menettely. Niissä tilanteissa, joissa esimerkiksi henkilö toteaa, että ”no, parempi, että minä tunnustan tämän ja minua ehkä kaduttaakin tämän touhuni”, ja kertoo jopa, missä näyttöä löytyy vaikka huumausainerikoksessa, niin sehän on hyvä asia, jos hän siinä sitten samalla itsekin huomaa, että ei halua tehdä näitä rikoksia. Tämä järjestelmä ajattelee näin — niin kuin meillä on vanhastaan ollut jo syyteneuvottelua — että ihmistä sitten niin sanotusti hyvitetään siitä, että hän kertoo kaiken. Toinen vaihtoehto on se, että on täystutkinta päällä vuosikausia eikä niitä siltikään löydy. 

Tämä on hallitusohjelman mukainen hanke. Toivon, että jos siellä on jotain ajatuksia lakivaliokunnalle, niin laittakaa vaikka lausumaa ja ideaa, niin jatketaan tätä työtä eteenpäin. — Kiitos.