Arvoisa rouva puhemies! Hyvät edustajakollegat! Pikkutyttö ei vastustellut aikuista miestä, joten syyte raiskauksesta hylättiin. Tämän takia esitän muutosta raiskauksen tunnusmerkistöön maaliskuussa jättämässäni ja tänään esittelyssä olevassa lakialoitteessani. Aloitteeni täydentää aiempaa esitystä, jonka eduskunnan naisverkosto teki, jossa esitetään muutosta siihen, että raiskaus ei enää vaatisi uhrin vastustelua tai tekijän väkivaltaa tai sillä uhkaamista, vaan raiskauksen tunnusmerkit täyttyisivät, jos toinen ei olisi antanut suostumusta seksiin. Tunnusmerkistö siis käännettäisiin tältä osin nykyisestä toisinpäin. Raiskauksen määritelmä sidottaisiin siis ensisijaisesti suostumuksen puutteeseen.
Tämän jo aiemmin siis jätetyn lakialoitteen myötä jää kuitenkin vielä lapsen mentävä aukko. Turun hovioikeus antoi nimittäin hetki sitten tuomion, missä oikeuden arvion mukaan raiskausrikoksen tunnusmerkistö ei täyttynyt, kun toteen jäi näyttämättä sukupuoliyhteyksien tapahtuneen vastoin kymmenvuotiaan uhrin tahtoa. Nykylain mukaan raiskauksen tunnusmerkistö voi täyttyä siis esimerkiksi, kun teossa käytetään väkivaltaa tai sillä uhataan tai uhri on avuttomassa tilassa. Nykyisin laki ei kuitenkaan näytä tunnistavan sitä, että lapsi voi olla, ja itse asiassa yleensä aina on, kehitystasonsa takia lain tarkoittamassa avuttomassa tilassa suhteessa aikuiseen henkilöön.
Rikosoikeuden professori Matti Tolvanen totesi tämän Turun tapauksen jälkeen, että jos tällaisessa tilanteessa ei raiskauksen tunnusmerkistö täyty, silloin pitää kyllä jo miettiä lain muuttamista. Tolvanen totesi, että pelkän fyysisesti ylivertaisen olemuksen — oikeuskirjallisuuden perusteella — pitäisi riittää väkivallan kriteerien täyttymiseen. Näin on etenkin tällaisessa tapauksessa, joka Turun hovioikeudessa käsiteltiin, jossa uhri oli kymmenvuotias lapsi ja tekijä 22-vuotias aikuinen mies. Mutta pikkutyttö ei oikeuden mielestä vastustellut aikuista miestä tarpeeksi, joten syyte raiskauksesta hylättiin. Siksi olen tehnyt siis nyt korjaavan lakialoitteen, missä yksinkertaisesti todetaan, että lapsi ei voi antaa suostumustaan seksiin. Näin pääsemme eroon itse asiassa täysin absurdista keskustelusta siitä, voiko kymmenvuotias, tai lapsi yleensä, antaa suostumusta vai ei. Ei voi.
Ilta-Sanomat kertoi jokin aika sitten, että toissa vuonna seksuaalisen hyväksikäytön nimikkeellä annettiin yhteensä 158 tuomiota, joista vain 12:ssa tuomittiin ehdotonta vankeutta. Vankeusrangaistusten keskipituus oli 1 vuosi ja 5 kuukautta. Rangaistukset vaihtelivat tekojen mukaan.
Meillä noin yleisesti ottaen tällaisista rikoksista tuomitaan liian alhaisia rangaistuksia. Oikeudessa sovelletaan itse asiassa useimmiten asteikon alinta kolmannesta. Raiskauksista tuomitaan edelleen neljä kymmenestä ehdollisina tuomioina, ja voi syystä kysyä, onko tällainen tuomio yleisen oikeustajun mukainen. Meidän tulisi siis ehdottomasti korottaa myös rangaistusasteikon minimejä niin, että tuomiot olisivat myös ensikertalaisuusarvioinnin jälkeen aina ehdottomia vankeustuomioita. Meillä tiukka ensikertalaisuusmäärittely yleensä alentaa nämä tuomiot ehdollisiksi.
Ministeriön omankin arvion mukaan ehdottomia vankeusrangaistuksia tuomitaan erityisesti tapauksissa, joissa teko on sukupuoliyhteys mutta se arvioidaan usein lapsen törkeäksi seksuaaliseksi hyväksikäytöksi. Siinä asteikko on 1—10 vuotta vankeutta. Rikosoikeuden professori emerita Terttu Utriainen totesikin, että rangaistusmaksimin nostamisen — jota nyt on tehty — vaikutukset tässä tapauksessa ovat itse asiassa aika näennäisiä. Kyse on lähinnä periaatteellisesta kannanotosta. Meidän pitää tehdä toimenpiteitä rikostuomioiden asteikon alapäähän.
Oikeusministeri Antti Häkkänen on tehnyt hyviä esityksiä. Muun muassa rikoslakiin tulee nyt uusi rikosnimike: törkeä lapsen raiskaus. Törkeästä lapsen raiskauksesta voitaisiin tuomita 4:stä 12:een vuotta, kun kyseessä on tapaus, joka täyttää sekä raiskauksen että lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön. Silloin tuomio on automaattisesti ehdoton vankeustuomio. Jo tuo rangaistusasteikon minimi siis koventaa tuomioita huomattavasti nykyisestä, mutta vastaava muutos tarvitaan kaikkiin raiskaustuomioihin. Ruotsin hallitus itse asiassa esitti Me too -kampanjan myötä viime joulukuussa tämän suostumuksen puutteen kirjaamista raiskauslakiin, ja meidän tulee tehdä se sama tuon naisverkoston aloitteen mukaisesti täydentäen sitä tällä tänään esittelemälläni, maaliskuussa jättämälläni lakialoitteella.
Lakialoite 10/2018, Lakialoite laiksi rikoslain 20 luvun 1 ja 7 §:n muuttamisesta:
”Lapsiin kohdistuvat rikokset ovat hyvin vakavia. Erityisesti lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset ovat erityisen tuomittavia. Lapset kykenevät vain harvoin puolustautumaan, minkä vuoksi heidän suojelunsa on yhteiskunnan tehtävä. Rikoksiin on puututtava tehokkailla ja toimivilla säännöksillä. Lisäksi rikoslain tulee olla kokonaisuutena oikeudenmukainen.
Lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset haittaavat lapsen tavanomaista kehitystä ja saattavat aiheuttaa elinikäisiä traumoja. Seksuaalinen kanssakäyminen lapsen kanssa määriteltäisiin tämän vuoksi aina raiskaukseksi, mikä kuvastaisi teon erityistä moitittavuutta.
Englannissa ja Ruotsissa lapsen raiskausta koskevissa säännöksissä on todettu, ettei lapsi voi koskaan antaa suostumusta sukupuoliyhteyteen. Tällä on haluttu julkilausua se tosiasia, etteivät lapset voi eivätkä kykene antamaan suostumusta sukupuoliyhteyteen.
Suomessa seksin suojaikäraja on 16 vuotta, mikä tarkoittaa, ettei tätä nuorempi voi antaa pätevää suostumusta sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen tekoon aikuisen kanssa. Koska lapsi ei voi antaa suostumustaan seksiin, on perusteltua katsoa seksuaalinen kanssakäyminen lapsen kanssa aina raiskaukseksi. Tämä olisi samalla vahva viesti lainsäätäjältä lasten suojelemiseksi.”