Arvoisa herra puhemies! Tämä esitys on kulkenut työnimellä ”holokaustin kieltämisen kriminalisointi”, ja holokaustillahan tarkoitetaan Saksan natsihallinnon toisen maailmansodan aikana toimeenpanemaa systemaattista, ennen muuta juutalaisten joukkotuhontaa, jossa todellakin kuusi miljoonaa juutalaista ja muita vähemmistöihin kuuluneita, esimerkiksi romaneja, sai surmansa. Kuten täällä tuli jo aiemmin esiin, Suomesta luovutettiin Saksaan kahdeksan juutalaista, jotka menehtyivät holokaustissa. No, on selvää, että holokaustin todisteet ovat sataprosenttisesti pitäviä. Siksi on tärkeää puhua holokaustista myös tänään ja opettaa siitä myös tuleville sukupolville, jotta tätä ei enää koskaan tapahtuisi.
Tämä lakiesitys on kuitenkin huomattavasti laajempi kuin vain holokaustiin liittyvä, ja lain oleellinen sisältö on hyvin tiiviisti pykälässä, jossa todetaan, että ”joka julkisesti kieltää, puolustelee tai vakavasti vähättelee tunnustetun kansainvälisen tuomioistuimen lainvoimaisella ratkaisulla toteamaa joukkotuhontaa, rikosta ihmisyyttä vastaan, hyökkäysrikosta tai sotarikosta tavalla, joka on omiaan yllyttämään väkivaltaan tai vihaan 10 §:ssä tarkoitettua ryhmää tai sen jäsentä kohtaan ja häiritsemään yleistä järjestystä, on tuomittava sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi”.
Ymmärrän erittäin hyvin tämän lakiesityksen hyvän tarkoituksen ja ymmärrän myös sen paineen, joka on tämän esityksen kansalliseen lainsäädäntöön tuomisen takana, eli Euroopan komission Suomea vastaan aloittama rikkomusmenettely, joka on ollut ministerin niskassa, enkä millään tavoin moiti oikeusministeriä. Hän on varmasti tämän kanssa tehnyt parhaansa. Mutta itse pidän kyllä lähtökohtaisesti ongelmallisena sitä, että joko tyhmyyttä, tietämättömyyttä tai sitten erityisesti, kuten tässä esityksessä puhutaan, tahallista faktojen kieltämistä ryhdytään ratkaisemaan sananvapauden rajoituksin. Holokaustin tai Stalinin vainojen tai Mao Zedongin vainojen vähättely on tyhmää, se on moraalitonta, se on järjetöntä, ja se voi olla myös vahingollista, mutta ajattelen, että tehokkainta näitä vastaan on toimia oikeaa tietoa jakamalla, julkisella keskustelulla ja debatoinnilla.
Erityisen ongelmallista on se, että myös kansainväliset tuomioistuimet voivat olla poliittisille tai ideologisille vaikutteille alttiita. Esimerkiksi ajankohtaisessa Gazan konfliktissa Israelia nyt hyvin yleisesti syytetään, siis esitetään syytöksiä ja epäilyjä kansanmurhasta, mitä ei tosiasiallisesti ole todettu, ja päinvastoin ääri-islamistinen, jihadistinen Hamas oman peruskirjansa mukaan pyrkii tuhoamaan Israelin ja tappamaan juutalaiset — siellä peruskirjassa puhutaan ihan juutalaisten tappamisesta, aivan holokaustin hengessä. Voisiko myöhemmin käydä niin, että politisoitunut kansainvälinen tuomioistuin tuomitsisi Israelin teoista, joista tosiasiassa Hamas olisi vastuussa, ja Israelin toimien puolustajat joutuisivat käräjille tai syytetyiksi jopa takautuvasti tämän lain perusteella?
Ymmärrän, että rikostuomion kynnys tässä on pyritty asettamaan mahdollisimman korkealle, ja ministeri Meren luettelemat reunaehdot perusteluissa ovat tärkeitä ja hyviä. Mutta on huomattava, että etenkin sananvapauskiistoissa pelkät rikosepäilyt, ihan rikosilmoitukset, syytteet ja oikeusprosessit toimivat itse asiassa jo rangaistuksina, ja niillä on merkittävä yleinen hiljennysvaikutus, vaikka lopullista tuomiota ei tulisikaan.
Arvoisa puhemies! Olen omalla kohdallani ollut kohta kuuden vuoden ajan oikeusprosessissa, jossa minua on syytetty kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja joka lähti liikkeelle yhdestä tviitistä, jossa oli kuva raamatunlauseesta ja siihen yhdistetty kysymys kirkon johdolle. Lisäksi minua edelleen syytetään kirjasta, jonka kirjoitin jo vuonna 2004, siis useita vuosia ennen kuin sitä koskeva lainsäädäntö oli laadittu, eli tämä kiihottaminen kansanryhmää vastaan ja siellä nämä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt. Käräjäoikeus ja hovioikeus ovat antaneet vapauttavat päätökset, mutta syyttäjän sisukkaan toiminnan ansiosta tätä edelleen tutkitaan korkeimmassa oikeudessa, mistä odotan minä tahansa päivänä ratkaisua. Tämä laki oli käsiteltävänä eduskunnassa silloinkin juuri EU:n komission paineessa vuonna 2010 oikeusministeri Tuija Braxin tuomana. Se hyväksyttiin eduskunnassa yksimielisesti, eikä sitä edes tutkittu perustuslakivaliokunnassa, mikä on jälkikäteen ajatellen häpeällistä. Se tapahtui siinä vaalien taitteessa, ja luulen, että vaalikiireissä eduskunta ei riittävän hyvin asiaan paneutunut, eli siitä ei siis äänestetty. En olisi itse voinut kuvitella, että joudun tähän oikeusprosessiin sellaisen vakaumuksen vuoksi, joka minulla on ollut koko aikuisikäni.
Arvoisa puhemies! Tämän oman kokemuksenikin vuoksi olen kyllä huolestunut myös tästä lakiesityksestä, että tullaanko me näkemään vastaavia käräjiä sitten tulevina vuosina, vaikka tässä ovatkin ne hyvät, ministeri Meren luettelemat reunaehdot siellä perusteluissa. Tätä sananvapauden pelotevaikutinta pelkään tässä esityksessä. Pelkään, että sillä on hiljennysvaikutus keskusteluun jo ilman edes mitään oikeusprosesseja. Siksi toivon, että eduskunta nyt erittäin huolellisesti tämän tutkii, ja henkilökohtaisesti edelleenkin toivon, että tämä ei etenisi lakipykäläksi. Silloin alun perin ajattelin ja toivoin, että olisi pysyttäydytty pelkästään holokaustin kieltämisen kriminalisoinnissa, jolloin se olisi ollut kapea ja tarkkarajainen.
Puhemies Jussi Halla-aho
:Kiitoksia. — Edustaja Mäkinen, olkaa hyvä.