Arvoisa puhemies! Suru ja pettymys, epäoikeudenmukaisuuden kokemus ja kiukku. Nämä ovat varmasti niitä tunteita, joita niin moni kulttuuri- ja tapahtuma-alan tekijä tänäänkin kokee. Eikä ihme, sillä ravintoloihin voi kokoontua kyllä 500 hengen voimin, mutta yhtään esiintyjää sinne ei saa ottaa. Ravintolan terassilla voi bilettää ilman turvavälejä, mutta ulkokentälle katsomaan jalkapallo-ottelua saa kutsua vain kuusi henkeä kahden metrin turvavälein. Edes päiväkodin taaperoille tai rokotetuille ikäihmisille ei ole mahdollista järjestää teatteriesitystä. 

Osalla alueista tartuntoja ei ole esiintynyt lähes lainkaan, mutta silti tiukat rajoitukset ovat voimassa. On selvää, että korona ja siihen liittyvä tilanne ovat vaikeita, ja on selvää, että rajoitusten määrittely on vaikeaa, mutta on tämä tilanne epäoikeudenmukainen ja kohtuuton. [Oikealta: Menkää hallitukseen!] Kysyisinkin vielä arvon ministeri Kiurulta, joka on jo upeasti vastannut, mutta tarkentaisin vielä: mitä siis konkreettisesti aiotaan tehdä sen eteen ja sen edistämiseksi, että tapahtumia ja erityisesti niitä ulkotapahtumia päästäisiin avaamaan terveysturvallisesti mahdollisimman pian? 

Arvoisa puhemies! No. ensimmäinen tietysti on tosiasioiden tunnustaminen. Se on aina viisauden alku. Siitä pitää lähteä, että tautitilanne ei ole Suomessa samanlainen joka puolella. Jos me ajattelemme, että se on samanlainen, niin siitä ei kyllä paljon oikeaan suuntaan pötkitä. Mutta omalta osaltani, niin kuin totesin, me ollaan pyritty näkemään, että siellä, missä tautitilanne sen sallii, pyritään rajoituksista pääsemään toisenlaiseen tilanteeseen. 

Kiinnitätte minusta ihan hyvin huomiota myös siihen, millä tavalla rajoitukset on tehty ravintoloiden osalta ja miten ne on tehty esimerkiksi jossain muualla. Sitä keskustelua on syytäkin käydä, mutta sitten on samaan aikaan muistettava, että eduskunnassa mielellään käydään aina yhden alan keskustelu, ja siellä mielellään halutaan, että tehdään siellä kaikki mahdollinen. Kyllä se on selvä, että näitä kohdellaan hiukan eri tavalla, mutta sitten toisaalta ei voi sanoa, ettei ravintola-alalla olisi rajoituksia. Se olisi minusta todella väärin ravintoloiden yrittäjiä ja työntekijöitä kohtaan, jotka siellä varmistavat turvallisuutta. Eli kyllä meidän täytyy myöskin pystyä näkemään, [Puhemies koputtaa] että samalla kun on vertailtava, on myöskin osattava nähdä, miten ne eroavat. 

Arvoisa puhemies! Tässä nyt useassa kysymyksessä nousee tämä sama problematiikka esiin. Siitä olen samaa mieltä ministeri Kiurun kanssa, että on totta, että aina kunkin toimialan näkökulmasta ahdinko on valtava. Myös ravintoloiden tilanne on ollut todella vaikea, ja myös kaikki täällä ovat sitä mieltä. Mutta kyllä tässä niin kuin pitkittyneessä ajanjaksossa se epäoikeudenmukaisuuden kokemus on varmasti se, joka alkaa nyt kiristää tunnelmaa, ja ymmärrän sen varsin hyvin. On totta, niin kuin täällä on tätä jalkapallostadionia nostettu esiin, että se on juuri näin. Nykyisillä rajoituksilla sinne mahtuvat hallituksen viisikko ja ministeri Kiuru mukaan, eikä muita voi tulla. [Paavo Arhinmäki: Terassille tuhat katsomaan!] Mielellään olisi suotavaa, että sinne muutakin väkeä voitaisiin vähitellen ottaa mukaan. 

Eli, arvoisa puhemies, kun täällä edustaja Arhinmäki jo aiemmin kysyi, mitkä ne konkreettiset keinot ovat, niin kyllä niitä ovat lohkoajattelu, [Paavo Arhinmäki: Hyvä!] jossa voidaan jakaa katsomoa ja sitä kautta terveysturvallisuutta vahvistaa, turvavälikysymys, maskit, käsihygienia, nämä kaikille koronatutut säännöstöt jo tähän asti ja myöskin ulko- ja sisätilojen käsittely erityyppisinä. Ne ovat varmasti niitä nopean aikavälin ratkaisuja, [Puhemies koputtaa] joita tämä maa tarvitsee. [Paavo Arhinmäki: Hyvä, juuri näin! — Ben Zyskowicz: Mikäköhän taho se tekisi nämä muutokset?] 

Arvoisa puhemies! Täällä ministeri Kiuru totesi, että hän on ollut monta kertaa rähmällään. Kiitos tästä rehellisyydestä, mutta kannustan teitä: ei kannata mennä rähmälleen tämänkään asian edessä — kannattaa toimia. Ehdottomasti tämä exit-strategia, mistä on puhuttu, pikatestit, nämä kaikki turvavälit ja sitten myöskin nämä erilaiset rokotepassit, koronapassit, käyttöön. Ne ovat sitä pitkällä juoksulla tehtävää, mikä on se kaikkein tärkein asia, mutta tarvitaan myös pika-apua, tarvitaan sitä ensihoitoa, ja sitä ovat nämä tuet. 

Nyt kysyn ministeri Lintilältä: Meni puolitoista vuotta, että tulee tapahtumatakuu, eikä se vieläkään ole ihan pulkassa. Elikkä miksi kesti näin kauan? 

Ja sitten myöskin kulttuuri: Nyt kulttuurille jaetaan rahoitusta, ja nyt siellä on ongelma. Olettehan ottaneet vakavasti kulttuurialan toimijoiden toiveen näiden rahanjakoperusteiden suhteen? [Puhemies koputtaa] Me olemme kuulleet siitä hyvin paljon surullisia uutisia. 

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin pitää huomioida nyt se, että tauti alkoi vuosi ja pari kuukautta sitten. Kukaan ei tiennyt, mitä tapahtuu, kuinka pitkäkestoinen se on, meillä ei ollut mitään työvälineitä siinä kohti. Tämä tilanne on kirkastunut koko ajan ja valitettavalla tavalla. 

Tapahtuma-ala on ollut äärettömän haasteellinen, koska se tietyllä tavalla jakautuu kahteen osaan: esiintyviin taiteilijoihin, jotka ovat yksittäisiä taiteilijoita, jotka ovat silloin OKM:n puolella, ja sitten osakeyhtiöinä ynnä muina yhtiöinä toimiviin, jotka tulevat elinkeinoministeriön puolelle. Syy siihen, että alettiin tekemään tapahtumatakuita, oli nimenomaan se, että koska Suomi on kesäisin erityisesti tapahtumien maa, niin haluttiin taata näille tapahtumajärjestäjille se tieto, että pienellä omalla riskillä — nythän sinne jää se 15 prosentin omavastuu niistä kustannuksista — he pystyvät lähtemään suunnittelemaan näitä tapahtumia. Laki on tällä hetkellä eduskunnassa ja eduskunnan käsissä, [Puhemies koputtaa] ja olen valmis kyllä niihin muutoksiin, [Puhemies: Ja nyt on aika täynnä!] mitä eduskunta sitten osoittaa.