Arvoisa puhemies! Tulen jatkamaan tästä pöntöstä sen vuoksi, että saattaa olla, että tämän puheenvuoron käyttäminen venyy mahdollisesti vähän pidemmäksi kuin tuolta permannolta. — Kiitän myöskin omalta puoleltani, kun olen kuullut näitä edustajien puheenvuoroja, arvokkaista, hienoista huomioista. Meitä on koko joukko täällä edustajia, jotka ovat nyt nostaneet esille sen, kuinka tärkeästä virasta on kysymys tämän vanhusasiavaltuutetun kohdalla ja mitä tehtäviä hänen kannattaa erityisesti nyt painottaa. Ikäsyrjintä on tässä ollut se isoin teema, joka tässä on ollut esillä.
Minä muuten, arvoisa puhemies, kiinnitin huomiota samaan asiaan kuin ministeri Henriksson, että yksi iso eduskuntaryhmä puuttuu kokonaan tästä keskustelusta, eli perussuomalaisia ei ole tähän keskusteluun näköjään osallistumassa lainkaan. En tiedä, mistä se johtuu. Voi olla, että siihen on teknisiä syitä. Toivottavasti siihen ei ole ainakaan poliittisia syitä, että tämä asia ei kiinnosta heitä, ikäihmisten asiat Suomessa. Mutta me muut nyt olemme tähän osallistuneet.
Minulla olisi ollut kolme huomiota:
Muutaman lukusarjan olisin vielä antanut tähän pohdittavaksi, niin että me näemme, mitä tämä ikäsyrjintä aidosti Suomessa tarkoittaa. Muun muassa edustaja Ollikainen viimeksi käytti oman puheenvuoronsa digitalisaatiosta, ja se on aidosti sillä tavalla, että kun me siirrämme yhä enemmän asioita, jopa julkisia palveluja, tuonne netin puolelle, niin me olemme siinä riskialttiissa tilanteessa, että me syrjäytämme ison joukon kansalaisia. Meillä yli 75-vuotiaista ihmisistä 80 prosentilla ei ole tietokonetta käytettävissään ja 65—75-vuotiaista 40 prosentilla ei ole omaa tietokonetta käytettävissään. Heillä ei ole niitä valmiuksia hoitaa, mitä tämä digiympäristö edellyttää, ja kun kuitenkin edellytetään näitä palveluja, että tähän mennään, niin ihmiset kokevat suorastaan aitoa syrjintää: meidät on jätetty sivuun, me emme kykene hoitamaan asioita. Katsokaa vaikka pankkia, niitä muutamia pankkikonttoreita, joita meillä vielä on, joissa tämä lähipalvelu toimii. Siellä jonotetaan, jonoissa on lähestulkoon aina vain iäkkäitä ihmisiä, jotka joutuvat niistä pankkipalveluistaan vielä maksamaan ihan eri summan. Eli tässä suhteessa me ollaan kyllä aidossa ongelmassa. Me emme saa pudottaa ihmisiä kyydistä pois, vaan nämä peruspalvelut täytyy pystyä tarjoamaan ihmisille myöskin lähipalveluina, vaikka digipuolta käytetäänkin hyväksi. Se on varmasti yksi iso asia edessä vanhusasiavaltuutetulla.
Toinen iso asia aivan varmasti on nämä hoivakysymykset. Niistä on puhuttu tässä paljon. Haluaisin vain muutaman lukusarjan antaa siitä, että me nähdään se hoivan haaste, se mittakaava. Kannattaa muistaa, että yli 75-vuotiaista ihmisistä 90 prosenttia asuu itse omassa kodissaan ja 75 prosenttia ei käytä lainkaan mitään julkisia vanhuspalveluja, ei edes kotihoitoa. Eli 75 prosenttia yli 75-vuotiaista ihmisistä tulee täysin omatoimisesti toimeen, ja 25 prosenttia käyttää näitä palveluita. Ja nyt kun mennään sitten näihin kotipalveluihin, niin loppuvaiheessa usein ovat hoivakotivaihtoehdot. Meillä on hoivakodeissa noin 50 000 ihmistä, ja itse kotihoidon piirissä — niin kuin oma äitini on tällä hetkellä kotihoidon piirissä Helsingissä — heitä on noin 100 000 ihmistä. Mittakaava on suuri — ehdottomasti on suuri — mutta jos me vertaamme joihinkin muihin yhteiskuntaryhmiin: meillä on peruskoululaisia 500 000, ja meillä on toisen asteen koulutuksessa 440 000 ihmistä. Eli minä toivoisin, edustajat hyvät, että ei syyllistetä ikäihmisiä siitä, että meillä palvelurakenteet ovat suuressa haasteessa, jos meillä on 50 000 ihmistä hoivakodeissa ja 100 000 saa kotipalvelua — tarve on siinä olennainen, ja siihen täytyy panostaa.
Kolmas seikka, jonka haluaisin tuoda esille ja joka täytyy ehdottomasti vanhusasiavaltuutetun myöskin nostaa esille, on toimeentulo ja ennen kaikkea eläketurvakysymykset. Tämä hallitushan on tehnyt tässä uudistuksia sen verran, että meillä on takuu- ja kansaneläkkeisiin tehty pienet korotukset, mutta se ei vastaa tähän varsinaiseen huutoon silloin kun me puhumme ikääntyneistä ihmisistä. Suurin osa täyttä kansaneläkettä saavista, 70 prosenttia, ei itse asiassa ole ikäihmisiä, vanhuksia, vaan he ovat työkyvyttömyyseläkeläisiä. Varsinainen eläketoimeentulolähde meillä on työeläke, joka on se vanhuuseläke Suomessa, ja meillä on ikäsyrjintäilmiö tässä olemassa. Ikääntyneet ihmiset, eläkeläiset, ovat Suomessa ainoa tulonsaajaryhmä, jonka elintaso lakisääteisesti laskee — kiitos taitetun indeksin, joka hyväksyttiin silloin 95, jolloin suuret ikäluokat olivat siirtymässä eläkkeelle ja haluttiin varmistaa rahastointijärjestelmän kautta sitä, että niiden eläkkeet turvataan. Suuret ikäluokat ovat olleet aikoja jo eläkkeellä, ja ne rahastot ovat käytännössä koskemattomina kasvaneet 8 miljardia euroa vuodessa vuodesta 95 tähän päivään, jolloin ne ovat ennätyssuuria, lähes 220 miljardia.
Tässä kannattaa huomioida, mikä on kansainvälinen tilanne: Meillä puhutaan näistä rahastoista, että rahat ovat yhteisiä, ja niin ovatkin, yhteistä eläketurvaahan ne ovat — 65 prosenttia rahoista on nykyisten eläkkeensaajien — mutta nämä suomalaiset eläkerahastot mittakaavaltaan tänään ovat maailman suurimmat suhteutettuna kansantuotteeseen. Yhdessäkään maassa ei ole näin suurta rahastointijärjestelmää. Useimmissa EU-maissa ei ole lainkaan rahastoja, rahastojen taso on nolla. Ranskassa Macron juuri, kun eläkeuudistusta vietiin läpi, totesi, että meillä Ranskassa on sukupolvien välinen sopimus, että työssä käyvät ihmiset hoitavat omat lapsensa, heidän kasvatuksensa ja koulutuksensa, ja varmistavat vanhempiensa eläkkeet. Tämä on heillä sukupolvien sopimus, ja nolla euroa rahastoissa. Saksassa on kahteen kertaan menetetty ne rahastot, ensimmäisen ja toisen maailmansodan jälkeen, ja siellä on kiveen hakattu: me emme rahastoi lainkaan eläkkeisiin. Se järjestelmä on tuhoon tuomittu heidän kannaltaan, ja niin se onkin, että kukin työssä käyvä polvi sitten maksaa sekä lastensa hoivan että sen eläkeläistensäkin hoivan.
Tästä on tehty merkillinen kummajainen Suomessa, että edes meidän eläkerahastojen korkotuotoista ei voida ottaa hieman eläkkeisiin. Onneksi, arvoisa puhemies, hallitusohjelmassa on kirjaus, että pyritään työeläkejärjestelmän kautta puuttumaan vielä näihin pienimpiin, alle 1 400 euron eläkkeisiin.
Nämä ovat niitä isoja asioita, joihin minä ainakin toivon, että vanhusasiavaltuutettu myöskin kiinnittää huomiota.
Puhemies Anu Vehviläinen
:Näin, ja sitten edustaja Risikko.