Arvoisa puhemies! Suomalaisten rahat eivät riitä, kun omakotitalon lämmityksestä sähköllä joutuu pulittamaan vuodessa 10 000 euroa. Sähkökriisin syy on Venäjän hyökkäyssota sekä toimitusvarman tuotannon laiminlyönti. Kokoomus haluaa, että suomalaisille turvataan sähkön saanti ja kohtuuhinta — kaikki voimalat käyntiin. Kriisiaikana ei ole varaa hyljeksiä mitään tuotantoa, ei turvetta, ei kivihiiltäkään. 

Tehoreservi on käyttämätöntä tuotantoa. Se pitää vapauttaa markkinoille, kuten kantaverkkoyhtiö Fingrid esitti. Kun tämä tuotanto käynnistetään, päivähinnat voivat laskea kymmenillä prosenteilla. Vastoin järkeä hallitus kuitenkin linjasi, että voimaloita siirretään reserviin. On epäuskottavaa, ettei esimerkiksi Fortumin Meri-Porin laitosta saataisi talveksi täyteen tuotantoon. Ministeri Lintilä, miksi hallitus nostattaa osaltaan hintaa sillä, että voimaloita pidätetään tehoreserviin? 

Arvoisa herra puhemies! Tehoreservi on, voisiko sanoa, viimeinen palokunta, ylipäällikön viimeinen reservi. Itse asiassa me saatiin tänä aamuna siitä todistus: meillähän olisi loppunut Fingridin puolella energia, jos ei olisi pystytty ajamaan kahta laitosta ylös tekemään sitä tehtävää, joka niille kuuluu. Eli meillä oli tilanne, jossa Olkiluoto oli poissa ja tuuli oli hyvin alhainen. [Jari Ronkainen: Niin kuin aina!] Me tarvittiin kahden voimalan reservin tuotanto siihen, että voitiin taata sähköenergian tuotanto. Jos meillä olisi ollut kaikki jo käytössä, silloin olisi menty katkoihin. Eli kyllä me tarvitaan sitä tehoreserviä siellä koko ajan. 

Te sanotte, että Meri-Pori pitäisi nostaa. Käsittääkseni se on laitos, joka tekee koko ajan Fortumille miinusta, mikäli siellä tehdään. Ymmärrän, jos kokoomuksen kanta on se, että pörssiyhtiön kannattaa pyörittää laitoksia, jotka ovat miinuksella, [Puhemies: Aika!] mutta itse en lähtisi ottamaan tehoreserviä pois, kaupallisista syistä. 

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, ministeri, tänä aamuna eivät olleet käytössä tehoreservilaitokset vaan Fingridin varavoimalat. Jos tuo tehoreservin kapasiteetti olisi ollut tuottamassa, tätä koko tehopulatilannetta ei olisi itse asiassa syntynyt. Nyt se kapasiteetti on poissa markkinoilta, koska te olette varaamassa sitä sinne reserviin. Sähkön hinta on karannut niin käsistä, että se ei vastaa enää edes kalleimman sähköntuotannon kustannuksia. Suomessa pörssihinta on ollut jopa kaksinkertainen kalliin hiilivoiman ja jopa kymmenkertainen tuulivoiman tuotantokustannuksiin nähden. Kun sähköstä on niukkuutta, siitä voi vaatia lähes mitä hyvänsä hintaa. Hinta voi nousta näin tähtitieteelliseksi.  

Suomalaisten rahaa ei saa lapioida enempää sähköyhtiöiden tuloksiin. Tarvitaan tukkumarkkinalle hintakatto, joka laskee kuluttajahintoja. EU:n nykyinen hintakatto nousee hinnan mukaan. Hintakaton pitää olla kiinteä. Valitettavasti komissio ei ole tukenut hintakattoa. Hallituksen pitää nyt osata vaikuttaa EU:ssa. Ministeri Lintilä, mitä olette tehneet ja teette hintakattouudistuksen ajamiseksi läpi EU:ssa? Oletteko arvioineet vaihtoehtona Pohjoismaiden hintakattoa? 

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin täytyy sanoa edustajalle se, että reserviin kuuluvat myös nopean toiminnan yksiköt, jotka tässä tilanteessa otettiin käyttöön. Kyllä ilman muuta tavoite on ottaa eurooppalainen tapa. Kansallisesti tehtävät ratkaisut eivät sovi tähän, pohjoismainen järjestelmä on tietysti yksi vaihtoehto, mutta tällä hetkellä me ollaan tilanteessa, jossa ovat Pohjoismaat ja Baltia, ja kyllä kuitenkin se perimmäinen ongelma tulee Saksan vaikeasta energiatilanteesta. Itse en lähtisi suljettuun energiajärjestelmään tässä vaiheessa. Kyllä meidän pitää vielä luottaa meidän yhteiseen energiapalettiin. [Perussuomalaisten ryhmästä: Miksi?] 

Arvoisa puhemies! Tässä ollaan tosiaan täysin poikkeuksellisessa tilanteessa, ja pahoin pelkään, että huomisessa energianeuvostossa nyt komission eilen julkistamien ehdotusten pohjalta ei ratkaista näitä ongelmia, jotka ovat Suomelle tärkeimpiä. Meidän kannaltamme, kun meillä sähkö on tavattu myydä määräaikaisina sopimuksina pörssin kautta, on aivan avainasia tämä, mitä edustaja Vestman sanoi, että nämä tukkumarkkinoiden hinnat — siis tuhansissa euroissa, pian kymmentätuhatta hipovat hinnat — saadaan sääntelyllä alas, koska ne eivät vastaa mitään tuotantokustannuksia vaan ainoastaan spekulaatiota siitä, että sähkö loppuu kesken ja siitä voi pyytää ääretöntä hintaa. 

Kysyn vielä ministeri Lintilältä, kun tässä ei oikein kunnon vastausta olla saatu — ja itse asiassa pääministeri Marinilta: oletteko tehnyt selväksi, kun tästä tiistainakin puhuttiin, päämiestasolla Berliiniin ja Brysseliin, että näitä Saksalle tärkeämpiä asioita, joita siellä komission esityksessä näyttää olevan, ei hoideta ilman, että tämä pohjoismainen kysymys hoidetaan järkevällä tavalla niin, että sähkön tukkuhintaa laitetaan alas ja saadaan suomalaisille määräaikaisia sähkönhintasopimuksia jälleen tolkullisilla hinnoilla? 

Arvoisa puhemies! Kyllä me vaikutamme komission suuntaan ja keskustelemme aktiivisesti kollegoiden kanssa, ja myös näinä viime päivinä olen kollegoiden kanssa tästä tilanteesta keskustellut. Olemme myös yhteisesti lähestyneet komissiota tämän tilanteen osalta, ja itse kyllä veikkaan juurikin näin, että välttämättä vielä tällä viikolla valtiovarainministerien kokouksesta tai energiaministereiden kokouksesta ei kaikilta osin saada kokonaisuutta aikaiseksi. [Kai Mykkänen: Luovutatteko te?] — Me emme missään nimessä luovuta, me teemme tätä aktiivista vaikuttamistyötä, mutta nämä kysymykset ovat niin isoja ja nämä ovat niin hankalia, että mitä todennäköisimmin nämä tulevat päämiesten pöytään Eurooppa-neuvoston kokoukseen. Esimerkiksi tämä tilanne, että komissio esittää venäläiselle tuontikaasulle tällaista kattoa hinnanmuodostukselle ja Venäjä on nyt uhannut keskeyttää kaikki energiatoimitukset niiden maiden osalta, jotka sitten tämän katon ottaisivat käyttöön. 

Eli kyllä tämä tulee olemaan hyvin vaikea neuvottelu, ja sanoisin, että eurooppalainen yhtenäisyys tässä tulee olemaan koetuksella. Me teemme kaikkemme sen eteen, että tämä yhtenäisyys säilyy ja me saamme järkeviä eurooppalaisia yhteisiä ratkaisuita aikaiseksi. 

Arvoisa puhemies! Ministeri Tuppurainen ja myös pääministeri kehuivat tätä Fortumin Uniper-diiliä kesältä, ja kerroitte, että Suomen tappiot ovat nyt rajalliset ja Suomi ei joudu edelleen pääomittamaan Uniperia. Nyt on kuitenkin niin, että tämän neuvottelutuloksen julkaisemisen jälkeen, viikonlopun aikana, Fortumin markkina-arvosta suli 20 prosenttia, ja se ei tietenkään kosketa pelkästään meitä valtio-omistajia vaan myös yksittäisiä suomalaisia pienosakesäästäjiä ja myös meidän työeläkeyhtiöitä. Kyseessä on ihan kansanosake. Ja kerroitte myös, että jatkossa tappio on tosiaan rajallinen. No nyt on niin, että myös Fortumin Uniper-osuus edelleen suli 78 prosentista 56 prosenttiin. Mikä on tälle vuodelle se kokonaistappio, jonka te olette hyväksyneet Fortumin nimissä suomalaisille? [Antti Lindtman: Mikä olisi ollut vaihtoehto?] 

Arvoisa puhemies! Tämä asia on tosiaan sellainen, että tällä on tausta, tällä on historia. Fortum on tehnyt vuosien varrella ratkaisuja tilanteessa, jossa yhtiön hallituksessa ei ole ollut kasvollisen valtio-omistajan edustajaa, ja näistä ratkaisuista, joista suurimpana vuonna 2017 tehty seitsemän miljardin Uniper-kauppa, tästä kaikesta me nyt tätä sotkua siivoamme. Tässä tilanteessa me olemme. 

Oma reaktioni alkuvuodesta, kun Fortum järjesteli Uniperin välittömiin vakuusvaatimuksiin konsernin sisäistä rahoitusta, oli se, että nyt on korkea aika myös Fortumin hallitukseen nimittää kasvollisen valtio-omistajan edustaja. Nyt siellä hallituksessa on virkamiesjäsen, joka tuntee valtio-omistajan tahtotilan. Jatkossa meitä ei yllätetä yritysjohdon ylisuurella riskinotolla. Mutta se riski on aikanaan otettu, ja on varmasti selvää, että emme tässä tilanteessa millään olisi onnistuneet tuomaan kultamunia munivaa hanhea Saksasta takaisin Suomeen. Riskit ovat realisoituneet. Joku sen riskin maksaa. Tähän vakautuspakettiin kuitenkin saimme sovittua perälaudan. Tappioraja on seitsemän miljardia euroa. [Puhemies: Aika!] Sen jälkeen on Saksan vastuulla löytää tähän kokonaisuuteen tarvittava lisärahoitus. 

Kiitos, arvoisa puhemies! Minä väitän, että valtaosa kansalaisista pitää parhaana sitä, että meillä olisi yhteiskunnan omistamat voimalat, jotka tuottaisivat sähköä kohtuuhinnalla. Kysyn pääministeriltä: jos todella on käymässä niin, että sähkölle tulee hintakatto, miten se tulee näkymään tavallisen kansalaisen sähkölaskussa, ja miksi Suomi on mukana järjestelmässä, jossa sähköllä käydään kauppaa pörssissä ja futuureilla? — Kiitos. 

Arvoisa puhemies! Komissio on esittänyt erilaisia lähestymistapoja, millä tavalla voidaan toisaalta turvata energiansaantia Euroopassa ja toisaalta hillitä tätä hintaa, joka on tällä hetkellä erittäin korkea. Me näemme sen täällä Suomessa kalliina hintoina, mutta Euroopassa monin paikoin hinnat ovat vielä monin verroin korkeampia kuin täällä kotimaassa. Tähän me nyt etsimme yhteisiä ratkaisuja, ja on hyvä, että komissio on näitä ratkaisuja esittänyt. 

Suomi on ollut systemaattisesti kovan pakotepolitiikan takana, ja me olemme olleet systemaattisia tuessa Ukrainalle. Me olemme myös näiden esitysten osalta avoimia ja suhtaudumme niihin avoimesti, puhumme sitten erilaisista hintakatoista tai puhumme puuttumisesta vaikkapa tähän johdannaispörssiin, mikä on nyt ollut se kysymys, mitä eduskunnan lisätalousarviomenettelynkin puitteissa täällä käsittelemme. Tähän kaikkeen pyrimme aktiivisesti vaikuttamaan. 

Mutta samanaikaisesti on todettava, että ei tästä todennäköisesti ole helppoja teitä ulos. Me tulemme näkemään erittäin vaikean syksyn, me tulemme näkemään erittäin vaikean talven, ja me emme välttämättä puhu vain hinnasta, vaan me voimme puhua myös aivan niinkin kouriintuntuvista asioista kuin toimitusvarmuudesta eurooppalaisella energiamarkkinalla. 

Arvoisa puhemies! Kun pääministeri puhui juuri täällä toimitusvarmuudesta, niin kyllä antaisin itsekin saman neuvon kuin edustaja Vestman, että ottakaa nyt ihmeessä tämä Meri-Porin hiililauhdevoimala käyttöön, koska talvella oikeasti tarvitaan sähköä. 

Varsinainen kysymys koskee, arvoisa puhemies, päästökauppaa: Sen korkea hinta yksiselitteisesti nostaa suomalaisen sähkölaskun hintaa. Korkea päästöoikeuden hinta yksiselitteisesti nostaa kaukolämpölaskun hintaa. Ja oikeastaan tämä päästökauppa on ainut puhtaasti poliittinen, ihmisen tekemä järjestelmä, jota voidaan nopeasti poliittisesti muuttaa. Tuntuu jotenkin, arvoisa hallitus, että tästä päästökaupasta puhuminen on teille jotenkin punainen vaate. Eikö nyt pitäisi ajatella yrityksiä ja niitä ihmisiä, jotka ovat ongelmissa, ja ehdottomasti ottaa siellä Euroopan johtajien pöydässä esille se, että lasketaan sitä korkeaa päästökaupan hintaa mielellään lähemmäksi nollaa kuin lähemmäksi sataa, niin se heti helpottaa sähkölaskuja ja kaukolämpölaskuja? [Perussuomalaisten ryhmästä: Kyllä, hyvä kysymys!] 

Arvoisa herra puhemies! Ei kysymystä, mutta Lintilä vastaa: 

Kyllä kysyjä on tietysti oikeassa siinä, että päästökauppa on semmoinen keskeinen elementti tässä, mutta toisaalta voisi ehkä syöttötariffi olla sellainen toinen elementti, jota voitaisiin tuoda tähän keskusteluun. Meillä on aika suuri valmius käydä keskustelua kaikista elementeistä, joilla voidaan vaikuttaa hintoihin. Niin kuin tässä on tullut esille, ei me olla valitettavasti pahinta vielä nähty. Kyllä tämä hinta tulee olemaan tämän talven ehdoton ykkösasia. 

Huomisessa kokouksessa meillä on kaksi asiaa: hinta ja saatavuus. Meillä vähän ehkä tämä saatavuus on jäänyt liiankin pieneen rooliin tässä, ja oma huoleni on siitä, että siinä vaiheessa kun saatavuus rupeaa tulemaan kyseenalaiseksi, [Perussuomalaisten ryhmästä: Mites se Meri-Pori?] niin silloin kokeillaan EU:ta kaikkein eniten, koska siinä vaiheessa kaikki ne toimet, mitä tehdään kansallisesti, tulevat enemmän kansallispainotteiseksi. Kyllä edelleen kuulutan sitä yhtenäisyyttä tässä rintamassa. Me taistelemme energiasotaa, ja Ukraina taistelee fyysistä sotaa. 

Arvoisa herra puhemies! Palaan siihen, miten Suomi pärjäsi näissä Uniper-neuvotteluissa. SDP:n varapuheenjohtaja Matias Mäkynen totesi 19.7.: ”Marin on osallistunut tähän prosessiin juuri sillä painoarvolla, mikä häneltä vaaditaan.” Myös ministeri Tuppurainen alleviivasi Marinin roolia yhteydessä Olaf Scholziin. No, nyt muistiot vahvistavat, että Saksa sai tahtonsa läpi Uniper-neuvotteluissa ja Suomi on menettänyt merkittävästi kansallisomaisuutta.  

Tänään Ilta-Sanomat kertoi tietopyynnön myötä näistä ministerin yhteydenpidoista. Mäkynen kertoi teidän olleen juuri sillä painoarvolla kuin teiltä vaadittiin. Nyt tänään olette kertonut, että se oli tekstiviesti. Kysyn teiltä, arvoisa pääministeri Marin: Oletteko te tyytyväinen tähän lopputulokseen, ja olisiko tässä kannattanut tehdä enempikin kuin yksi tekstiviesti? 

Arvoisa puhemies! Olen ollut kirjallisesti yhteydessä, ja tätä yhteydenpitoa on valmisteltu yhteistyössä omistajaohjauksen kanssa, eikä ole mitenkään lainkaan epätyypillistä, että valtionpäämiehet tai päämiehet vaikkapa komission suuntaan ovat viestein yhteydessä. Itse asiassa tämä on hyvinkin tyypillistä yhteydenpitoa. Tämän yhteydenpidon tarkoituksena ja sisältönä on ollut tukea ministeri Tuppuraista näissä neuvotteluissa. [Jani Mäkelä: Siinä kaikki?] Olen viestinyt sen, kuten olen aikaisemminkin julkisuudessa kertonut, että ministeri Tuppuraisella on koko hallituksen tuki ja mandaatti näitä neuvotteluita käydä. On myös hyvä huomioida, että neuvottelujen osapuoli on ollut Fortum ja ministeri Tuppurainen hallituksen edustajana, omistajaohjausministerinä, on ollut se henkilö, joka on Fortumia tässä työssä tukenut. Ministeri Tuppurainen varmasti pystyy avaamaan myös Saksan osallistumisen näihin neuvotteluihin, ketä neuvottelupöydän toisella puolella on ollut, mutta minun käsitykseni ei ole se, että esimerkiksi liittokansleri Scholz olisi henkilökohtaisesti näihin neuvotteluihin osallistunut.  

Arvoisa puhemies! EU:sta on esitetty monenlaisia toimenpiteitä näihin ongelmiin ratkaisua varten, ja yksi näistä on windfall-vero. Siinä energiayritysten voitoista verotettaisiin huippu pois. Mutta ongelma on se, että nämä varat eivät tulisikaan kansallisiin budjetteihin vaan erityisesti EU:n uuteen tukivälineeseen, josta rahaa sitten jaettaisiin taas sinne, minne yleensäkin näistä EU-välineistä rahaa jaellaan, eli asiansa huonoiten hoitaneille maille. Toisin sanoen Suomea, suomalaisia, verotettaisiin rajusti siitä, että meidän energiavirheemme eivät ole niin syviä kuin muilla, ja sitten rahat lahjoitettaisiin niille, joiden virheet ovat suurimmat. Tässä ei ole tietenkään mitään järkeä. 

Eduskunta ilmoitti elpymispakettikäsittelyn yhteydessä kannakseen, että se vastustaa tulonsiirtounionia, EU:n ylikansallisia veroja ja uusia tukivälineitä. Onko hallitus varmasti valmis toteuttamaan tämän eduskunnan tahdon ja ilmoittamaan, että tällainen malli ei Suomelle käy? 

Arvoisa herra puhemies! Tämä windfall-vero on pyörinyt varmaan kohta parikymmentä vuotta eri tavalla. Jos muistan oikein, oli 2013, kun yritettiin tehdä sitä kansallisesti, jolloinka se EU:ssa kaatui meidän Mankala-yhtiöitten erilaiseen verotusperusteeseen. Itse en usko siihen, että nopealla aikataululla tapahtuisi mitään. Nyt pitää koko ajan muistaa se, että meillä on akuutti kriisi päällä. Windfall-verolla ei ole mitään merkitystä tähän meidän akuuttiin tilanteeseen. [Riikka Purra: Kertokaa se komissiolle! Aiotteko vastustaa?] 

Arvoisa puhemies! Suomalaiset kyllä varsin hyvin ymmärtävät, minkälaisessa kriisissä me tällä hetkellä elämme, ja ymmärtävät siihen liittyvät tosiseikat, mutta se, mitä suomalaiset edellyttävät on, että heidän asioitaan hoidetaan täysin voimin, parhaan mahdollisen kyvyn mukaan, parhaalla asiantuntemuksella, ja tässä Uniper-kysymyksessä, joka on energiakriisin yksi osa-alue, hallitus ei selvästi näin ole tehnyt. Miksei pääministeri keskeyttänyt lomaansa? Miksei Saksaan lähetetty paljon suurempaa, paremmin resursoitua asiantuntijoiden, sekä energia-alan että juridiikan asiantuntijoiden, neuvottelukuntaa? Miksei hallitus kokoontunut tämän kysymyksen ympärillä muuta kuin sähköpostilla? Ja viimeisenä kysymyksenä: jos kyse olisi ollut esimerkiksi pääministerin omasta omaisuudesta, olisiko asia todella hoidettu näin, kun nyt oli kyse Suomen hyvin merkittävästä kansallisvarallisuudesta? — Kiitos. [Vasemmalta: Hohhoijaa! — Välihuutoja vasemmalta]  

Arvoisa puhemies! Nyt täytyy muistaa, kuka teki ja mitä teki. Kysymyksessä on Fortum, joka aikanaan hankki osuuden ja myöhemmin enemmistöosuuden Uniperista, joka sitten ajautui ongelmiin Venäjän hyökkäyssodan vuoksi. Kun tilanteeseen haettiin ratkaisua, niin neuvotteluosapuolet olivat Uniper ja Saksan hallitus ja Fortum Uniperin enemmistöomistajana. Suomen valtio ei ollut näissä neuvotteluissa osapuoli, mutta kun Fortum pyysi meiltä poliittiselta tasolta tukea, niin annoin sitä tukea ja huolehdin, että niissä neuvotteluissa, joissa se oli neuvottelun sisällön kannalta oleellista, Suomen hallitusta virkamiestasolla edusti omistajaohjausosaston finanssineuvos Maija Strandberg, ja kun tarve oli, osallistuin itse poliittisella tasolla keskusteluun ministerikollegani kanssa, liittokanslerinviraston ministeri Wolfgang Schmidtin kanssa. Liittokansleri Scholz ei henkilökohtaisesti ollut näissä neuvotteluissa käsitykseni mukaan missään vaiheessa mukana, vaan Saksan hallitusta näissä neuvotteluissa, joissa Fortum neuvotteli, edustivat virkamiehet talousministeriöstä ja joissain tilanteissa myös liittokanslerinvirastosta. Tällä tasolla näitä neuvotteluita käytiin, [Puhemies: Aika!] ja Suomen hallitus pidettiin kaikissa tilanteissa hyvin informoituna talouspoliittisen ministerivaliokunnan kirjallisella menettelyllä. 

Arvoisa puhemies! Tähän prosessiin: Tätä kysymystä, valtionyhtiöiden tilannetta, on käsitelty kesäkuun lopussa. Sen lisäksi meillä on ollut 21.7. talouspoliittisen ministerivaliokunnan kokous, jossa tämä kokonaisuus on käsitelty. Sen lisäksi on valtioneuvoston jäsenille, talouspoliittiselle ministerivaliokunnalle, lähetetty tästä aiheesta useita viestejä, joissa tätä tilannetta on kuvattu. Itse olen ollut kahdesti yhteydessä Saksan liittokansleri Scholziin tämän aiheen tiimoilta. Olen useita kertoja keskustellut omistajaohjausministeri Tuppuraisen kanssa, ja kyllä, olen samalla ollut lomalla, mutta silti hoitanut työtehtäviäni. [Kimmo Kiljunen: Riittääkö nyt?]