Arvioinnin lähtökohtia
(1) Komission ehdotuksen tavoitteena on tehostaa palautusprosessia antamalla jäsenvaltioille selkeät, ajanmukaiset, yksinkertaistetut ja yhteiset säännöt, joilla palautuksia hallinnoidaan tehokkaasti. Ehdotuksen tarkoituksena on varmistaa kolmansien maiden kansalaisten yhteistyö viranomaisten kanssa palautusprosessin kaikissa vaiheissa. Ehdotuksella pyritään estämään luvatonta edelleen liikkumista Schengen-alueen sisällä ja tätä tavoitetta tuetaan muun muassa ottamalla käyttöön palautuspäätösten vastavuoroinen tunnustaminen. Ehdotuksella pyritään varmistamaan perusoikeuksia kunnioittaen, että palautuspäätöksen saanut poistuu EU:sta joko vapaaehtoisesti tai saatettuna. Jäsenvaltioille luodaan yhteiset säännöt turvallisuusuhkia aiheuttavien henkilöiden palauttamisen nopeuttamiseksi. Lisäksi takaisinotto sisällytetään nyt ensimmäistä kertaa osaksi palautusprosessia.
(2) Komission asetusehdotuksen soveltamisala on laaja. Voimassa olevaan paluudirektiiviin verrattuna komission ehdotus sisältää merkittävästi enemmän sääntelyä. Ehdotetut säännökset kattavat menettelyn eri vaiheet laittomasti jäsenvaltioiden alueella oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten tunnistamisesta aina menettelyn viimeiseen vaiheeseen eli takaisinottoon. Sääntely on myös aiempaa yksityiskohtaisempaa ja jäsenvaltioille asetetaan aiempaa enemmän toimintavelvoitteita.
(3) Asetusehdotus on merkityksellinen monien Suomen perustuslaissa, kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa turvattujen oikeuksien kannalta. Vaikka asetusehdotuksen jatkokäsittelyssä asetusehdotuksen perus- ja ihmisoikeusarviointi varmasti kehittyy, pitää perustuslakivaliokunta tarpeellisena korostaa, että asetusehdotusta on jo valmistelun tässä vaiheessa arvioitava perus- ja ihmisoikeuksien kannalta. Valiokunta on vakiintuneesti todennut, että perustuslain 1 §:n 3 momentti yhdessä perustuslain 22 §:ssä säädetyn perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisvelvollisuuden kanssa merkitsee, että valtioneuvoston tulee osallistua EU-säädösehdotusten valmisteluun tavalla, joka turvaa perus- ja ihmisoikeuksia Suomen lisäksi koko Euroopan unionissa (PeVL 2/2021 vp, kappale 3, PeVL 4/2019 vp, s. 3, PeVL 20/2017 vp, s. 6).
Palautuskielto
(4) Ehdotus uudeksi paluuasetukseksi sisältää sääntelyä koskien laittomasti maassa oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palautuksia unionin alueen ulkopuolelle. Ehdotus sisältää perusoikeuksien kunnioittamista sekä unionin oikeuden (ml. perusoikeuskirja) ja kansainvälisen oikeuden noudattamista koskevan artiklan (5 artikla), joka korostaa erityisesti palautuskiellon huomioimista asetusta sovellettaessa.
(5) Perustuslain 9 §:n 4 momentin mukaan ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu. Palautuskielto on luonteeltaan ehdoton kielto. Perustuslain esitöiden mukaan palautuskielto on tarkoitettu kattamaan kaikki tosiasialliset tilanteet, joissa ulkomaalainen Suomen viranomaisten toimesta siirretään toiseen valtioon. Säännöksen on katsottava kieltävän henkilön siirtämisen Suomesta myös sellaiseen valtioon, josta tämä voisi joutua luovutetuksi edelleen kolmanteen valtioon ja tämän seurauksena esimerkiksi kuolemanrangaistuksen tai kidutuksen uhriksi (HE 309/1993 vp, s. 52). Perustuslakivaliokunta on erityisesti palauttamiskiellon osalta nimenomaisesti todennut, että perustuslain säännöksessä asetettu ehdoton oikeudellinen edellytys on otettava huomioon myös karkottamiseen liittyvässä päätöksenteossa (esim. PeVL 44/2022 vp, s. 6, PeVL 18/2018 vp, PeVL 20/2017 vp ja PeVL 37/2002 vp,). Perustuslakivaliokunta on korostanut, että palauttamista koskevat velvoitteet edellyttävät myös hakijan tilanteen yksilöllistä arvioimista, lapsen edun huomioon ottamista ja perhe-elämän suojan toteutumista (PeVL 17/2024 vp, kappale 33, PeVL 44/2022 vp, kappale 24, PeVL 16/2022 vp, PeVL 34/2016 vp, s. 4, PeVL 8/2018 vp, s. 3).
Oikeusturva
(6) Asetusehdotuksen 27 artiklan mukaan muutoksen hakemiseen ensimmäisen oikeusasteen oikeusviranomaisessa sovellettava määräaika saa olla enintään 14 päivää. Perustuslakivaliokunnan mukaan perus- ja ihmisoikeusherkässä sääntely-yhteydessä lainvalmistelun yksinomaisena tavoitteena ei tulisi olla vain käsittelyn nopeuttaminen ja tehostaminen (PeVL 34/2016 vp, s 3, PeVL 24/2016 vp, s. 4). Valiokunta on erityisesti korostanut, että palauttamista koskevat velvoitteet edellyttävät myös hakijan tilanteen yksilöllistä arvioimista, lapsen edun huomioon ottamista ja perhe-elämän suojan toteutumista (PeVL 34/2016 vp, s. 4, PeVL 8/2018 vp, s. 3).
(7) Kuten valtioneuvoston kirjelmässäkin tuodaan esiin, on perustuslakivaliokunta lyhennettyä muutoksenhakuaikaa arvioidessaan kiinnittänyt huomiota siihen, että riittävä muutoksenhakuaika kuuluu sellaisiin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeisiin, jotka perustuslain 21 §:n 2 momentin mukaan turvataan lailla (ks. esim. PeVL 7/2023 vp, kappale 7). Muutoksenhakuajan riittävyys on valiokunnan mukaan edellytyksenä myös sille, että jokaisella on mahdollisuus toteuttaa perustuslain 21 §:n 1 momentissa turvattu oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen käsiteltäväksi (PeVL 2/2021 vp, kappale 20, PeVL 8/2018 vp, s. 4, PeVL 34/2016 vp, s. 4). Valiokunta on myös kiinnittänyt huomiota siihen, että lyhennetyt määräajat voivat vaikeuttaa tehokkaan muutoksenhakuoikeuden toteuttamista, jos valitusaika ei mahdollista riittävää aikaa valituksen valmistelulle (PeVL 24/2016 vp, s. 4). Muutoksenhakuaika on mitoitettava siten, että muutoksenhakuun oikeutetun voidaan arvioida tosiasiassa kykenevän esimerkiksi järjestämään mahdollisen avustajan, sopimaan tapaamisesta tämän kanssa sekä valmistelemaan valituksen (PeVL 15/2021 vp, kappale 10, PeVL 2/2021 vp, kappale 20, PeVL 8/2018 vp, s. 5).
(8) Säilöönoton vaihtoehtoja sääntelevän asetusehdotuksen 31 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeusviranomainen tarkastelee vaihtoehtoisia päätöksiä uudelleen nopeasti asianomaisen henkilön hakemuksesta tai viran puolesta ja viimeistään kahden kuukauden kuluessa. Kirjelmän (s. 16) mukaan valtioneuvosto ei pidä ehdotettua sääntelyä tarkoituksenmukaisena. Perustuslakivaliokunnan mielestä ehdotetun kaltainen viranomaisen oma-aloitteisuus olisi myös oikeudellisesti varsin erikoinen velvollisuus, eikä se vaikuta täysin ongelmattomalta tuomiovallan käytön perusteiden, kuten esimerkiksi tuomioistuinten riippumattomuuden kannalta. Ehdotettua sääntelyä on jatkovalmistelussa syytä arvioida oikeudellisesti kirjelmässä nyt esiin tuotua laajemmin. Mikäli tarkoituksena on säätää viranomaiselle muutoksenhakuoikeus, tämän tulee selvästi käydä ilmi säännöstekstistä.
(9) Asetusehdotukseen sisältyy myös jäsenvaltioiden velvoite asettaa tuomioistuimille kohtuulliset määräajat, joiden kuluessa palauttamista tai maahantulokieltoa koskeva valitusasia on tutkittava. Jos muutoksenhaku koskee palautuspäätöstä tai maahantulokieltoa, saa valitusaika olla enintään 14 päivää päätöksen tiedoksisaannista. Jos kuitenkin muutoksenhaku koskee palautuspäätöksen lisäksi myös oleskelulupa-asiaa, voidaan soveltaa oleskelulupa-asialle kansallisesti säädettyjä valitusaikoja.
(10) Perustuslakivaliokunnan mukaan tuomioistuimille ei lähtökohtaisesti tule asettaa määräaikaa valitusasian ratkaisemiselle. Tämä on merkityksellistä paitsi perustuslain 21 §:n oikeusturvasääntelyn myös perustuslain 3 §:ssä turvatun tuomioistuinten riippumattomuuden kannalta. (PeVL 15/2021 vp, PeVL 4/2004 vp).
(11) Perustuslakivaliokunta korostaa kokonaisuudessaan tarvetta huolehtia asetuksen jatkovalmistelussa oikeusturvan asianmukaisesta toteutumisesta. Valiokunta painottaa tältä osin erityisesti varmistumista riittävästä kansallisesta liikkumavarasta.
Lapsen etu
(12) Paluuasetusehdotuksessa korostetaan useissa kohdin lapsen edun merkitystä. Asetusta sovellettaessa on 18 artiklan mukaan otettava huomioon ensisijaisesti lapsen etu. Asetusehdotuksessa on alaikäisten palauttamisesta ja tähän liittyvistä erityisjärjestelyistä sekä alaikäisten säilöönotto-olosuhteista omat säännöksensä. Valtioneuvoston kirjelmässä lasten asemaa ja lapsen edun huomioimista ei juurikaan käsitellä.
(13) YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 3 artiklan mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelinten toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Perustuslakivaliokunta on muun muassa niin sanottua rajamenettelyä koskevaa EU-asetusta arvioidessaan kiinnittänyt huomiota lapsen edun merkitykseen asian kannalta (PeVL 15/2021 vp, kappaleet 13—15). Perustuslakivaliokunta korosti tältä osin hakijan tilanteen yksilöllistä arvioimista, perhe-elämän suojan toteutumista ja erityisesti lapsen edun asianmukaista huomioon ottamista (PeVL 4/2004 vp, s. 6/I, PeVL 34/2016 vp, s. 4, PeVL 8/2018 vp, s. 3, PeVL 2/2021 vp, kappale 18). Perustuslakivaliokunta on painottanut, että lapsen etua on harkittava yksittäisen lapsen kannalta tapaus- ja tilannekohtaisesti myös sääntelyn soveltamisessa (ks. myös PeVL 18/2018 vp, s. 3 ja PeVL 17/2018 vp, s. 3). Valiokunta on ulkomaalaislain lapsen säilöönottoa koskevia säännöksiä arvioidessaan pitänyt tärkeänä, että lapsen etu huomioidaan ensisijaisena näkökohtana kaikissa lapsia koskevissa asioissa tai tilanteissa (PeVL 64/2024 vp, kappale 7, PeVL 45/2014 vp, s. 2/II).
(14) Perustuslakivaliokunta kiinnittää valtioneuvoston huomiota lapsen etua koskevien seikkojen huomioimiseen asetusehdotuksen jatkovalmistelussa.