Perustelut

Hintakatto.

Viestintävirasto voi 37 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella velvoittaa teleyrityksen noudattamaan viraston määräämää enimmäishintaa 24 ja 25 §:ssä tarkoitettujen käyttöoikeuksien hinnoittelussa. Kysymys on tilanteista, joissa virasto on velvoittanut teleyrityksen vuokraamaan kiinteän puhelinverkon tilaajayhteyttä tai laitetilaa taikka kiinteän yhteyden toisille teleyrityksille tai käyttäjille.

Ehdotus merkitsee viranomaisen mahdollisuutta rajoittaa omistajan oikeutta määrätä omaisuutensa käytöstä perittävän vastikkeen suuruudesta (vrt. PeVL 2/1988 vp, s. 1/II). Sääntelyä on arvioitava perustuslain 15 §:n 1 momentissa turvatun omaisuuden suojan näkökulmasta. Sääntelytasoon ja tarkkuuteen kohdistuvien vaatimusten kannalta merkityksellinen on lisäksi se perustuslain 18 §:n 1 momentin säännös, jonka mukaan jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Merkittävä on myös perustuslakivaliokunnan käytännössä toistettu kanta perusoikeuksien käyttämisen kannalta keskeisten kysymysten sääntelemisestä lailla (esim. PeVL 55/2002 vp, s. 2/I).

Ehdotuksessa on ensi sijassa kysymys telealalla toimivien yritysten välisissä suhteissa noudatettavasta hinnoittelusta. Perustuslakivaliokunnan käytännössä on katsottu, että kun sääntely kohdistuu pörssiyhtiöihin tai muihin varallisuusmassaltaan huomattaviin oikeushenkilöihin, lainsäätäjän liikkumavara on omaisuuden suojan näkökulmasta lähtökohtaisesti suurempi kuin silloin, kun sääntelyn vaikutukset muodostuvat hyvin välittömiksi oikeushenkilön taustalla olevien luonnollisten henkilöiden asemalle (PeVL 61/2002 vp, s. 3—4, PeVL 34/2000 vp, s. 2). Valiokunta on viestintäverkon kaltaisen omaisuuden erityisluonne huomioon ottaen pitänyt teleyrityksille asetettavia velvoitteita perustuslainmukaisina, jos velvoitteet perustuvat lain täsmällisiin säännöksiin ja ovat omistajan kannalta kohtuullisia (PeVL 61/2002 vp, s. 4/I, PeVL 8/2002 vp, s. 3—4).

Sääntelyn tavoitteena on lisätä kilpailua laajakaistamarkkinoilla ja edistää palvelujen saatavuutta sekä parantaa siten käyttäjän asemaa. Sääntelyllä edistetään muun ohella perustuslain 12 §:n 1 momentissa turvatun sananvapauden toteutumista käytännössä. Ehdotuksella on perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävät perusteet.

Perusoikeuskytkentäiseen sääntelyyn liittyvän täsmällisyysvaatimuksen näkökulmasta on ongelmallista, että säännös viranomaisen toimivallasta on täysin avoin. Säännös ei ohjaa millään tavalla viranomaisen harkintavallan käyttöä hintakattoa asetettaessa tai enimmäishinnan suuruutta määritettäessä. Näin avoin sääntely ei ole riittävän täsmällistä eikä merkitse säädösperusteisia takeita sille, että viranomaisen toimet olisivat omistajien kannalta kohtuullisia.

Hintakaton asettamismahdollisuus on perustelujen mukaan tarkoitettu käytettäväksi vain poikkeustilanteissa. Esimerkkinä perusteluissa mainitaan yleisen hintatason selvästi ylittävä hinnoittelu tapauksissa, joissa palveluiden todellisia kustannuksia ei voida todentaa. Perusteluista ilmenee myös, ettei hintakaton tulisi ainakaan merkittävästi poiketa samankaltaisten verkkojen keskimääräisestä kustannustasosta ja ettei hintakattoa tule asettaa tätä kustannustasoa huomattavasti alemmalle tai korkeammalle tasolle. Lisäksi harkinnassa on perustelujen mukaan kiinnitettävä erityistä huomiota aluekohtaisiin eroavaisuuksiin teleyhtiöiden tuotantokustannuksissa. Lakia on täydennettävä näitä perustelumainintoja vastaavilla säännöksillä hintakaton asettamistarkoituksesta ja sen asemasta viimesijaisena tai poikkeuksellisena sekä tähän liittyen määräaikaisena markkinoiden ohjauskeinona. Lisäksi lakiin on otettava säännökset sellaisista seikoista, jotka on muun ohella omistajien kohtuullisten tuottojen turvaamiseksi otettava huomioon enimmäishinnan suuruudesta päätettäessä. Lakiehdotuksen täydentäminen tällä tavoin on edellytys sen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Korvauksen enimmäismäärä.

Viestintävirasto voi 86 §:n 3 momentin nojalla yksittäistapauksessa päättää perittävän korvauksen enimmäismäärästä viraston arvioidessa 84 §:n 1 momentin mukaisesti hinnoittelun kustannussuuntautuneisuutta. Kysymys on viranomaisen mahdollisuudesta yksittäistapauksessa päättää, mitä on pidettävä lainmukaisena hintana. Ehdotus ei ole perustuslain kannalta ongelmallinen.