Perustelut
         
         Esityksessä ehdotetaan lapsilisän määrää muutettavaksi
            siten, että kaikkia lapsilisän tasoja alennetaan
            8,1 prosenttia. Alentaminen ei kuitenkaan koske lapsilisän
            yksinhuoltajakorotusta. Esityksen tavoitteena on aikaansaada valtiontalouden
            menosäästöjä.
         
         
         Hallituksen esityksen perusteluissa (s. 5) on esitetty prosenttimääräisiä arvioita
            esityksen vaikutuksista lapsiköyhyyden lisääntymiseen sekä perheiden
            käytettävissä oleviin tuloihin. Kielteiset
            vaikutukset ovat perustelujen mukaan suurimpia yksinhuoltajaperheissä ja
            monilapsisissa perheissä.
         
         
         Ehdotus on merkityksellinen perustuslain 19 §:n
            kannalta. Sen 3 momentin mukaan julkisen vallan on tuettava perheen
            ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata
            lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Perusoikeusuudistuksen
            esitöiden mukaan säännöksen
            tarkoitusta toteuttavista tukijärjestelmistä voidaan
            esimerkkeinä mainita lasten päivähoitojärjestelmä,
            lastensuojelulain mukainen toiminta sekä lapsiperheiden
            tukeminen esimerkiksi lapsilisien ja verotuksellisten toimenpiteiden
            kautta (HE 309/1993 vp, s. 71—72).
            Lapsilisä on siten yksi säännöksessä tarkoitetuista
            tukimuodoista. 
         
         
         Perustuslakivaliokunta on tällä vaalikaudella lapsilisän
            indeksijäädytystä merkinnyttä sääntelyä arvioidessaan
            katsonut, että perustuslain 19 §:n 3
            momentti on voimassa olevasta sosiaalilainsäädännöstä sinänsä riippumaton
            eikä siten kiinnity suoraan tiettyihin olemassa oleviin etuusjärjestelyihin.
            Sen sijaan julkisen vallan velvollisuutta tukea perheen mahdollisuutta
            turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu on tarkasteltava
            kokonaisuutena. Valiokunta on todennut, että säännöksen
            vaatimuksia eivät vastaisi sellaiset lainsäädännölliset
            muutokset, jotka merkitsisivät olennaista heikennystä esimerkiksi
            perheiden aineelliseen tukemiseen. Siten esimerkiksi lapsilisäjärjestelmän
            merkittävä heikentäminen ilman muita
            kompensoivia toimenpiteitä olisi perustuslain 19 §:n
            3 momentin kannalta ongelmallista (PeVL 25/2012
               vp, s. 2/II).
         
         
         Perustuslakivaliokunta on toisaalta mainitussa lausunnossaan
            pitänyt perustuslain 19 §:n 3 momentissa
            julkiselle vallalle asetetun tukemisvelvoitteen luonteen mukaisena
            sitä, että tukimuotoja suunnataan ja kehitetään
            yhteiskunnan taloudellisten voimavarojen mukaisesti. Etuuksien tasoa
            mitoitettaessa on johdonmukaista ottaa huomioon kulloinenkin kansantalouden
            ja julkisen talouden tila. Valiokunta on siten pitänyt
            valtiontalouden säästötavoitetta taloudellisen
            laskusuhdanteen aikana hyväksyttävänä perusteena
            puuttua jossain määrin esimerkiksi lapsilisien
            tasoon. Tässäkin yhteydessä on kuitenkin
            otettava huomioon, että sääntely ei saa kokonaisuutena
            arvioiden vaarantaa perustuslaissa asetettua tukemisvelvoitetta
            (PeVL 25/2012 vp, s. 2—3).
         
         
         Perustuslakivaliokunta toteaa, että nyt ehdotettu lapsilisän
            alentaminen on vaikutuksiltaan hyvin samansuuruinen kuin aiemmin
            tällä vaalikaudella toteutettu lapsilisän
            indeksikorotuksista luopuminen, jonka valiokunta ei kokonaisuutena
            arvioiden katsonut heikentäneen lapsiperheiden asemaa sillä tavoin,
            että se olisi muodostunut ongelmalliseksi perustuslain
            19 §:n 3 momentin kannalta. Nyt ehdotetun lapsilisän
            alentamisen osalta on kuitenkin otettava huomioon myös
            se yhteisvaikutus, joka näillä melko lyhyen ajanjakson
            kuluessa toteutetuilla ja toteutettavilla leikkauksilla on perheiden
            mahdollisuuksiin turvata lapsen hyvinvointi. Valiokunnan arvion
            mukaan tämä yhteisvaikutuskaan ei kuitenkaan vielä muodostu
            perustuslain 19 §:n 3 momentin kannalta
            ongelmalliseksi. 
         
         
         Edellä todettuun arvioon vaikuttaa se, että Suomen
            talouden tila on olennaisesti heikentynyt. Valiokunta kuitenkin
            huomauttaa, että niin sanotut perustuslailliset toimeksiannot
            ovat merkityksellisiä erityisesti lainsäätäjän
            toiminnassa ja ne on otettava huomioon myös budjettivaltaa käytettäessä (ks. PeVM 25/1994 vp,
            s. 3/II ja s. 6). Tähän
            tulisi kiinnittää huomiota valtiontalouden säästöjä kohdennettaessa.
         
         
         Lisäksi valiokunta pitää välttämättömänä, että tämänkaltaisen
            lainsäädännön yhteydessä perusteluissa
            tuodaan yleisen tason mittareiden lisäksi selkeästi
            esille leikkausten tosiasialliset vaikutukset erilaisten perheiden
            ja kotitalouksien asemaan.