Perustelut

Laki turvatoimista eduskunnassa

Yleistä

Eduskunnan turvatoimista ei ole lain tasoista sääntelyä. Turvatarkastukset ovat perustuneet vapaaehtoisuuteen. Eduskuntaan saapuvan nimi ja eräissä tapauksissa henkilöllisyys on saatu selville kysymällä. Mahdollinen voimankäyttö on perustettu pakkokeinolain 1 luvun 1 momentin mukaiseen jokamiehen kiinniotto-oikeuteen. Henkilön kiinniottaminen ja eduskunnasta poistaminen voivat kuitenkin edellyttää voimakeinojen käyttöä.

Lakialoitteen tarkoituksena on saattaa eduskunnan turvatoimien sääntely asianmukaiselle tasolle. Lakialoitteen 1. lakiehdotukseen on otettu yksityiskohtaiset säännökset henkilöllisyyden selvittämisestä (3 §), turvatarkastuksesta (4 §), henkilöntarkastuksesta (5 §), ajoneuvojen tarkastamisesta (6 §), lähetysten tarkastamisesta (7 §), kielletyn valmisteen haltuunottamisesta ja säilyttämisestä (8 §), pääsyn estämisestä ja henkilön poistamisesta (9 §), henkilön kiinniottamisesta (10 §), voimankäytöstä (11 §), turvatarkastajasta (12 §) sekä virka-avusta (13 §).

Nykyinen turvallisuusvalvonnan sääntelyperusta, kansliatoimikunnan turvatarkastuksista annettu päätös (23.3.1990), on riittämätön turvatarkastusten suorittamiseen ja julkisen vallan käyttöön, johon voi sisältyä voimakeinojen käyttämistä. Perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallankäytön tulee perustua lakiin. Kun ehdotetut toimivaltuudet merkitsevät puuttumista perusoikeuksiin, kuten perustuslain 7 §:n mukaiseen henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, perustuslain 10 §:n turvaamaan yksityiselämän suojaan sekä luottamuksellisen viestin suojaan, edellyttää tämä, että asiasta on säädettävä laissa (HE 309/1993 vp, s. 29/II ja PeVM 25/1994 vp, s. 5/I). Perustuslakivaliokunnan arvion mukaan lakialoitteen mukaiselle sääntelylle on hyväksyttävä peruste ja säännökset täyttävät lailla säätämisen vaatimuksen.

1 §. Lain tarkoitus ja soveltamisala

Pykälän 1 momentin mukaan lain tarkoituksena on suojata eduskunnan toimintaa ja järjestystä. Perustuslakivaliokunnan mielestä sanamuoto kuvaa melko väljästi turvatarkastusvaltuuksien perusteita. Sen vuoksi ilmaisua on aiheellista täsmentää siten, että lain tarkoituksena on suojata eduskunnan toimintaa ja varmistaa turvallisuuden ja järjestyksen säilyminen eduskunnassa.

Pykälän 2 momentin mukaan lakia sovelletaan turvatoimialueella, joka käsittää paitsi eduskunnan kiinteistöt ja eduskunnan hallinnassa olevat muut tilat myös niiden välittömässä läheisyydessä olevan alueen. Perustuslakivaliokunta on toisessa yhteydessä tulkinnut käsitettä "välitön läheisyys" suppeasti. Sen mukaan sillä tuossa tapauksessa tarkoitettiin liikkeen sisäänkäynnin edessä olevaa, alaltaan vähäistä katu- tai tiealueen osaa (PeVL 49/2004 vp, s. 3/I).

On selvää, että tässä tapauksessa turvatoimialueeseen kuuluva eduskunnan kiinteistöjen ja sen hallinnassa olevien muiden tilojen välitön läheisyys on arvioitava toisin. Tällöin tulee erityisenä syynä ottaa huomioon eduskunnan turvallisuustarve ja merkitys ylimpänä valtioelimenä samoin kuin eduskuntatalon symboliarvo ja koko (vrt. PeVL 1/2008 vp, s. 3/I). Valiokunnan näkemyksen mukaan turvatoimialueeseen tulee kuulua eduskuntatalon pääsisäänkäynnin portaikon alapuolella oleva katualue ns. Ylä-Mannerheimintie, Eduskuntakatu, Ainonkatu, Eduskunnan kirjaston sisäänkäyntien edessä oleva Aurorankadun alue sekä eduskunnan lisärakennuksen sisäänkäyntien edustalla oleva alue.

Lakialoitteen tarkoituksena on täydentää yleistä järjestystä ja turvallisuutta koskevaa sääntelyä siten, että eduskunta voisi ryhtyä turvatoimiin tarpeen vaatiessa myös tilanteissa, joissa järjestyksen ylläpitäminen kuuluisi poliisille. Kaikissa tilanteissa tämä ei kuitenkaan ole tarpeen. Lakialoitteen 2 §:n 1 momentin 2 virkkeen mukaan yksilön oikeuksiin saa lakia sovellettaessa puuttua vain siinä määrin kuin eduskunnan toiminnan ja järjestyksen suojaamiseksi on välttämätöntä. Esimerkiksi eduskuntatalon edessä olevalla katualueella järjestettävässä mielenosoituksessa tai muussa vastaavassa tilaisuudessa järjestyksestä vastaa poliisi saatuaan näistä kokoontumislain mukaisen ilmoituksen.

Lakia sovelletaan 1 §:n 2 momentin mukaan turvatoimialueelle saapuvaan ja siellä jo olevaan henkilöön. Perustuslakivaliokunta pitää selkeyden kannalta asianmukaisena siirtää mainittu virke seuraavan momentin alkuun.

Pykälän 3 momentin mukaan lakia ei sovelleta kansanedustajiin. Tämä on sopusoinnussa sen kanssa, ettei kansanedustajaa saa perustuslain 30 §:n 1 momentin mukaan estää hoitamasta edustajantointaan. Perustuslakivaliokunnan mielestä on selvää, ettei lakia sovelleta myöskään tasavallan presidenttiin. Sama koskee ministeriä, joka ei ole kansanedustaja, eduskunnan oikeusasiamiestä ja valtioneuvoston oikeuskansleria, joilla perustuslain 48 §:n mukaan on läsnäolo-oikeus täysistunnossa.

3 §. Turvatarkastaja

Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi turvatarkastajasta ja hänen koulutuksestaan. Lakiehdotuksen 14 §:n nojalla kansliatoimikunta voi antaa tarkempia määräyksiä vaadittavasta turvallisuusalan koulutuksesta ja siten esimerkiksi myös tehtävien vaatimasta kielitaidosta. Lakialoitteen perustelujen mukaan turvallisuusalan koulutusta järjestetään erikseen poliisihallinnossa, vankeinhoidossa, rajavartiolaitoksessa ja yksityisellä turva-alalla. Perustuslakivaliokunnan mielestä eduskunnan turvatarkastajien koulutus on asianmukaista antaa poliisihallinnon tehtäväksi.

Koska turvatarkastajalla on oikeus käyttää 11 §:ssä mainittuja voimakeinoja, on turvatoimien kohteeksi joutuneiden oikeusturvan kannalta välttämätöntä, että turvatarkastaja on tunnistettavissa. Lakialoitteesta puuttuvat asiaa koskevat säännökset. Lakiin tuleekin lisätä omiksi momenteikseen säännökset turvatarkastuskortista ja turvatarkastajan pukeutumisesta (vrt. laki yksityisistä turvallisuuspalveluista 36 § ja 32 §:n 1 momentti).

Uudeksi 2 momentiksi valiokunta ehdottaa otettavaksi säännöksen, jonka mukaan eduskunnan turvallisuusyksikkö antaa 1 momentin mukaisesti turvatarkastajaksi hyväksytylle turvatarkastajakortin. Turvatarkastajan on pidettävä kortti turvatarkastajan tehtävissä mukana ja esitettävä se pyydettäessä.

Uudeksi 3 momentiksi ehdotetaan säännöstä, jonka mukaan turvatarkastajan tulee tehtävää suorittaessaan olla pukeutunut turvatarkastajan asuun.

Perustuslakivaliokunnan mielestä turvatarkastajaa koskeva säännös tulee sijoittaa laissa sen alkupuolelle. Asianmukaisinta on siirtää se 3 §:ksi, jolloin nykyisten 3—11 §:n numerointi muuttuu.

6 (5) §. Henkilöntarkastus

Lakiehdotuksen 5 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi, että jos turvatarkastuksen perusteella tai muutoin on syytä epäillä henkilöllä olevan mukanaan kielletty valmiste, hänelle voidaan tehdä henkilöntarkastus sen tutkimiseksi, mitä hänellä on vaatteissaan tai muutoin yllään. Sääntelyä on arvioitava perustuslain 7 §:n perusteella. Sen 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen. Henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei 3 momentin perusteella saa puuttua eikä vapautta riistää mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta.

Turvatarkastuksen metallinpaljastinta tai muuta sellaista laitetta käyttäen perustuslakivaliokunta on katsonut vain vähäiseksi henkilökohtaiseen koskemattomuuteen puuttumiseksi ja perusoikeussuojan kannalta ongelmattomaksi järjestelyksi (PeVL 16/2004 vp, s. 5/I, PeVL 2/1999 vp, s. 2). Henkilöntarkastuksen edellytykseksi asetetaan vaatimus, että turvatarkastuksen perusteella tai muutoin on "syytä epäillä" henkilöllä olevan mukanaan kielletty valmiste. Perustuslakivaliokunnan mielestä kuitenkin oikeasuhtaisuuden kannalta ehdotettua parempi on asettaa henkilöntarkastuksen edellytykseksi samalla tavoin kuin poliisilain 22 c §:ssä ja turvatarkastuksista tuomioistuimissa annetun lain 5 §:ssä säädetään, että on "perusteltua" syytä epäillä henkilöllä olevan kielletty valmiste (PeVL 2/1999 vp, s. 2/II ja PeVL 28/2001 vp, s. 3/II). Henkilöntarkastuksen taustalla olevaa tarvetta varmistaa turvallisuus ja eduskuntatyön häiriöttömyys on pidettävä erityisen painavana perusteena puuttua perustuslain 7 §:n 1 momentin mukaiseen henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Sääntely täyttää myös perustuslain 7 §:n 3 momentin mukaisen mielivallan kiellon sekä oikeasuhtaisuuden vaatimukset.

7 (6) §. Ajoneuvon tarkastaminen

Turvatoimialueelle saapuva ja siellä oleva ajoneuvo saadaan ehdotetun pykälän mukaan tarkastaa metallinpaljastinta tai muuta teknistä laitetta käyttäen taikka muulla sopivalla tavalla sen tutkimiseksi, onko ajoneuvossa tai tavaratoimituksessa kielletty valmiste. Valiokunnan näkemyksen mukaan ajoneuvon tarkastamisessa on erotettava kolme eri tilannetta. Ensinnäkin eduskuntaan tulee erilaisia tavara- ja elintarvikekuljetuksia. Valiokunnan mielestä tällaiset kuljetukset saadaan aina tarkastaa. Sen sijaan henkilöliikenteen suhteen, kuten taksien ja linja-autojen osalta, on syytä noudattaa pidättyvyyttä ja tarkastaa ajoneuvo vain poikkeustapauksessa. Vaikka lakiin ei otetakaan siitä erityistä mainintaa, henkilöliikenteen kuljetuksien tarkastaminen olisi mahdollista vain, jos on syytä epäillä, että ajoneuvossa on kielletty valmiste. Lopuksi on erotettava vielä lakiehdotuksen perusteluissakin mainittu tilanne, jossa turvatoimialueelle pysäköidyn ajoneuvon epäillään voivan aiheuttaa vakavaa vaaraa omaisuudelle. Tällöin vaarallisen teon tai tapahtuman estämiseksi on eduskunnan turvatarkastajien syytä turvautua poliisin apuun, niin kuin poliisilain 16—17 §:ssä säädetään.

14 §. Tarkemmat määräykset

Ehdotetun pykälän nojalla voi kansliatoimikunta antaa tarkempia määräyksiä toiminnan käytännön järjestämisestä ja teknisistä yksityiskohdista sekä 12 §:n mukaan vaadittavasta turvallisuusalan koulutuksesta. Eduskunnan kansliatoimikunnasta ja sen tehtävistä säädetään eduskunnan työjärjestyksen 72—73 §:ssä. Ottaen huomioon tarkempien määräysten luonne kansliatoimikuntaa on pidettävä sopivimpana toimielimenä niiden antajaksi. Ehdotuksessa tarkoitettujen määräysten antaminen voidaan rinnastaa niihin eduskunnan työjärjestyksen 66 §:n 2 momentin mukaisiin määräyksiin ja muihin ohjeisiin, joita kansliatoimikunta on antanut järjestyksen ylläpitämiseksi eduskunnan yleisöparvella täysistuntoa seuraavien noudatettavaksi. Valiokunnan mielestä määräyksien antamisella toiminnan käytännön järjestelyistä tarkoitetaan muun muassa sitä, että tietyt eduskunnassa säännönmukaisesti käyvät henkilöt tai henkilöryhmät voidaan harkinnan mukaan vapauttaa turvatarkastuksesta.

15 §. Voimaantulo

Lain voimaantulo on jätetty 15 §:ssä auki. Valiokunta pitää sopivana voimaantuloajankohtana 1.9.2008, jotta turvatarkastajien koulutukselle jäisi riittävästi aikaa.

Muuta

Valiokunta on lisäksi tehnyt eräitä teknisluonteisia muutoksia ja tarkistuksia eri pykäliin.

Laki turvallisuusselvityksistä annetun lain 4 ja 19 §:n muuttamisesta

Turvallisuusselvityksistä annetun lain 19 §:ään ehdotetaan lakialoitteen 2. lakiehdotuksen mukaan lisättäväksi uusi 3 momentti. Sen nojalla suppea turvallisuusselvitys voidaan tehdä myös henkilöstä, joka työskentelee eduskunnan hallinnassa olevissa tiloissa taikka jolla muutoin tehtävissään on tai tulisi olemaan pääsy sanottuihin tiloihin. Perustuslakivaliokunta pitää sääntelyä asianmukaisena, mutta katsoo, että ehdotetusta 3 momentista muodostetaan oma uusi 19 a §. Samalla pykälän otsikointiin ja säädöstekstiin on syytä tehdä joitakin teknisluonteisia täsmennyksiä. Tästä johtuen myös voimassa olevaan 20 §:ään tehdään vähäisiä täsmentäviä muutoksia.

Lakiehdotuksen avoimeen voimaantulosäännökseen lisätään voimaantulopäiväksi 1.9.2008.

Valiokunta puoltaa lakialoitteen hyväksymistä mainituin huomautuksin ja seuraavin muutosehdotuksin.