Perustelut

Eduskuntaryhmien toiminta on elimellinen osa eduskunnan työtä. Eduskuntaryhmille on myönnetty valtion talousarvion eduskunnan pääluokasta käyttövaroja ryhmäkanslioita varten vuodesta 1967 lähtien. Ryhmäkanslioille osoitettua määrärahaa on pidetty valtion talousarviossa valtion kulutusmäärärahana eikä valtionapuna. Valiokunta pitää asianmukaisena, että eduskuntaryhmien tuesta säädetään lailla ja että niiden saaman avustuksen suhde valtionavustuslakiin (688/2001) selkeytetään.

Lakialoitteen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää lakialoitetta tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

1 §.

Pykälän 1 momentissa säädetään siitä, mihin tarkoituksiin eduskuntaryhmät voivat käyttää avustusta. Pykälän perusteluista ilmenee, että eduskuntaryhmien yhteisen valmistelun perusteella on vahvistettu periaatteet siitä, minkälaisiin menoihin avustusta saa käyttää. Valiokunta katsoo, että nyt ehdotettu laki ei estä tällaisen menettelyn jatkumista, mutta pitää selvänä, ettei siinä voida sopia tuen käyttämisestä vastoin lain 1 §:n tarkoitusta.

2 §

(Uusi). Lakialoitteen tarkoituksena on selventää eduskuntaryhmien ja valtionavustuslain suhdetta. Perusteluiden mukaan tämä suhde voidaan selventää niin, että ryhmien saamasta tuesta säädetään avustuksen määräytymisperusteen yksityiskohtaisesti sisältävä laki, jolloin ryhmän saama tuki ei olisi valtionavustuslaissa tarkoitettua valtionapua (s. 2/I).

Valtionavustuslaki on harkinnanvaraisia valtionavustuksia koskeva yleislaki. Sitä sovelletaan valtionavustukseen, jos muussa laissa ei säädetä toisin. Valtionavustuslain mukaisena valtionavustuksena ei pidetä tukea, korvausta tai muuta etuutta, jos oikeus sen saamiseen perustuu lakiin ja myönnettävän määrän määräytymisperusteet säädetään yksityiskohtaisesti laissa. Eduskuntaryhmien avustuksen jakoperusteesta ehdotetaan säädettäväksi 1 §:n 2 momentissa. Myönnettävän määrän määräytymisperusteet eivät kuitenkaan ole niin yksityiskohtaiset, että olisi täysin selvää, ettei kyse ole valtionavustuslain mukaisesta avustuksesta. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että lakiin lisätään uusi 2 § siitä, ettei valtionavustuslakia sovelleta eduskuntaryhmän tämän lain nojalla saamaan avustukseen.

3 (2) §.

Eduskuntaryhmät saavat eduskunnan kanslialta käyttöönsä eduskunnan kansliatoimikunnan päätöksen mukaisesti muun muassa kokous- ja toimistotiloja, kalusteita ja työvälineitä. Pykälän tarkoituksena on lähinnä osoittaa, ettei eduskuntaryhmien saama avustus vaikuta nykyiseen käytäntöön. Valiokunta ehdottaa pykälän täsmentämistä siten, että kyse on tilojen ja välineiden saamisesta käyttöön.

7 (6) §.

Pykälässä säädetään siitä, mitä eduskuntaryhmän käyttämättä jääneille avustusvaroille tehdään, jos ryhmän toiminta päättyy. Ryhmän toiminta voi päättyä vaalikauden aikana esimerkiksi siksi, ettei siihen jää yhtään jäsentä heidän liittyessään yhteen tai useampaan eduskuntaryhmään taikka perustaessa yhden tai useamman uuden eduskuntaryhmän. Lain 1 §:n 2 momentin ja 7 §:n välisen suhteen selkeyttämiseksi valiokunta ehdottaa, että 7 §:n ensimmäiseen virkkeeseen lisätään maininta siitä, että kysymys on jo maksetusta avustuksesta. Lisäksi pykälään ehdotetaan lisättäväksi säännös siitä, miten käyttämättömät avustusvarat jaetaan, kun ryhmän toiminnan päättyessä edustajat siirtyvät useampaan ryhmään. Periaatteena on, että jäsenen mukana uuteen ryhmään siirtyy hänen suhteellinen osuutensa toiminnan lopettavan ryhmän käyttämättömistä avustusvaroista.

9 (8) §.

Lain ehdotetaan tulevan voimaan toukokuun 1 päivänä 2011. Voimaantuloajankohta on valittu sen mukaan, että laki tulisi voimaan seuraavien eduskuntavaalien jälkeisen kuukauden alusta. Lain 4 (3) §:ää sovellettaisiin kuitenkin jo vuoden 2011 alusta.

Valiokunta ehdottaa, että laki tulee voimaan vuoden 2011 alussa, koska valtion talousarvion kannalta on tarkoituksenmukaista, että uusi valtionavustus otetaan käyttöön vuoden alusta. Lain voimaantuloajankohdalla ei ole valtiontaloudellisia vaikutuksia. Lain tullessa voimaan vuoden 2011 alussa pykälästä voidaan poistaa tarpeettomana 4 (3) §:n soveltamissäännös.