Yleistä
Puolustushallinnossa käynnistettiin vuonna 2012 puolustusvoimien laaja uudistamishanke, joka saatiin päätökseen vuoden 2014 loppuun mennessä. Hankkeen tavoitteena oli Suomen puolustuskyvystä huolehtiminen ja pysyvien kustannussäästöjen aikaansaaminen muun muassa ikäluokkien pienentymisen vuoksi. Johtoportaita, joukko-osastoja ja muita toimipisteitä suljettiin ja tarpeettomista kiinteistöistä ja toimitiloista luovuttiin.
Puolustusvoimauudistuksen rakenteellisilla ratkaisuilla tavoitellaan vuositasolla noin 130—135 miljoonan euron menosäästöjä vuodesta 2016 alkaen. Uudistuksessa puolustusvoimien sodan ajan vahvuus laski 350 000 sotilaasta 230 000 henkeen. Vastaavasti puolustusvoimien rauhan ajan vahvuus pieneni noin 14 400 hengestä 12 300:aan. Valiokunta toteaa, että henkilöstön kannalta puolustusvoimauudistus merkitsi poikkeuksellisen laajaa muutostilannetta, joka koski lähes jokaista puolustusvoimien palveluksessa työskentelevää henkilöä. Valiokunta pitää tärkeänä, että mittavan uudistuksen jälkeen puolustusvoimien henkilöstölle taataan työrauha, jotta puolustusvoimauudistukselle asetetut kunnianhimoiset tavoitteet saadaan toteutettua.
Vuosikertomuksessa todetaan, että puolustusvoimien tukitoiminnot pyritään toteuttamaan kustannustehokkaammin hyödyntäen muun muassa kumppanuusjärjestelyjä. Materiaalihuollon ja ylläpidon kumppanuutta syvennettiin vuonna 2014 laajennetulla kumppanuusjärjestelyllä Millog Oy:n kanssa. Valiokunta pitää tärkeänä, että puolustusvoimat vastuullisena työnantajana pyrkii kaikin keinoin minimoimaan henkilöstölle kumppanuushankkeiden toteuttamisesta aiheutuvat haitalliset vaikutukset. Lisäksi kumppanuusjärjestelyjen toimivuuteen kriisioloissa on kiinnitettävä erityistä huomiota.
Eduskunnan informointi puolustuksen pitkän aikavälin haasteista käynnistettiin lokakuussa 2013, kun puolustusministeri asetti parlamentaarisen selvitysryhmän. Ryhmä totesi lokakuussa 2014 julkaistussa loppuraportissaan, että materiaalisten suorituskykypuutteiden korjaaminen vaatii vähintään valtioneuvoston selonteossa (VNS 6/2012 vp) esille tuotua lisärahoitusta. Lisämäärahalla pystytään kattamaan maavoimien kriittisimmät puutealueet. Mikään ryhmän tarkastelemista rahoitusvaihtoehdoista ei kuitenkaan vastaa 2020-luvulla edessä olevien merkittävien meri- ja ilmavoimien suorituskykyhankkeiden rahoitustarpeeseen. Valiokunta toteaa, että parlamentaarisen selvitysryhmän ehdotukset on viety Sipilän hallituksen hallitusohjelmaan.
Yhteiskunnallisten vaikuttavuustavoitteiden toteutuminen vuonna 2014
Vuosikertomuksessa on arvioitu puolustusvoimien yhteiskunnallisten vaikuttavuusarvioiden toteutumista eri politiikkalohkoilla. Suomen etujen mukaisen puolustuspolitiikan toteuttaminen on puolustusministeriön tekemän itsearvion mukaan toteutunut hyvin. Tässä yhtenä keskeisenä arviointikriteerinä oli puolustusvoimauudistuksen menestyksekäs läpivienti. Valiokunta yhtyy tähän arvioon ja toteaa puolustusvoimien toteuttaneen haastavan puolustusvoimauudistuksen tavalla, josta moni muu hallinnonala voisi ottaa esimerkkiä.
Saadun selvityksen mukaan puolustusvoimauudistus ei heikentänyt aluevalvonnan ja alueellisen koskemattomuuden turvaamista. Valiokunta korostaa, että kiristyneessä kansainvälispoliittisessa tilanteessa Suomen alueellisen koskemattomuuden valvonnasta ei tule missään olosuhteissa tinkiä. Vuosikertomuksessa todetaan, että valvonnan tehostaminen ilmavalvonnan osalta toteutettiin puolustusvoimien resursseja ja toimintaa uudelleen kohdentamalla. Valiokunta toteaa, että lyhyen tähtäimen järjestelynä tällainen toimintatapa on perusteltu, mutta jatkuessaan pitkään toimintamalli ei ole ongelmaton.
Turvallinen yhteiskunta -osion tarkastelussa puolustusministeriö arvioi suorituneensa niin ikään hyvin. Puolustusvoimat toteutti siltä pyydetyt virka-aputehtävät ja osallistui muun muassa poikkihallinnolliseen yhteistyöhön kyberturvallisuusstrategian jalkauttamisessa.
Kansainvälisen turvallisuuden vahvistamisessa puolustusministeriö onnistui oman arvionsa mukaan myös hyvin. Valiokunta toteaa, että Suomen kriisinhallintaosallistumisen nykyinen kokonaistaso, noin 500 sotilasta eri operaatioissa, on pitkän aikavälin tarkastelussa maltillinen taso. Valiokunta pitää tärkeänä, että Suomi on mukana eri organisaatioiden (YK, EU, Nato) johtamissa operaatioissa. Etenkin operaatiot, joissa voidaan harjoituttaa isompia joukkokokoonpanoja, kuten Libanonin UNIFIL-operaatio, ovat selkeästi tukeneet myös kansallisen puolustuksen kehittämistä. Valiokunta toteaa, että suomalaisen kriisinhallintaosallistumisen kokonaistasosta tehdään linjauksia loppuvuodesta 2015.
Keskeisen tärkeä osa suomalaissotilaiden operaatio-osallistumista ja operaatioiden jälkihoitoa on kansallinen kriisinhallinnan veteraaniohjelma. Sen kautta pyritään tehostamaan kriisinhallintatehtävissä palvelevien ja palvelleiden tukitoimia sekä parantamaan vakuutusturvaa lainsäädäntöä kehittämällä. Valiokunta pitää tärkeänä, että kriisinhallinnan veteraaniohjelmaa viedään määrätietoisesti eteenpäin.
Valiokunta kiinnittää vakavaa huomiota siihen, että suorituskykyinen puolustusjärjestelmä ‑osion tarkastelussa puolustusministeriön itsearvioinnin arvosana on vain tyydyttävä. Asiantuntijakuulemisissa tuli esiin, että tämän osion arvosana on putoamassa pitkällä aikavälillä kohti arvosanaa välttävä, ellei puolustusvoimien koulutus- ja harjoitustoimintaa kyetä säilyttämään vuoden 2015 tasolla. Lisäksi uskottava puolustusjärjestelmä vaatii materiaali-investointien lisäämistä.
Valiokunta toteaa, että puolustusvoimat on nyt mitoitettu toimintaympäristöön ja tehtäviin nähden minimitasolle. Samaan aikaan turvallisuusympäristössä tapahtunut kielteinen kehitys on johtanut tilanteeseen, jossa puolustusvoimilta vaaditaan nykyistä korkeampaa toimintavalmiutta. Valmiuden tehostaminen ja kehittäminen ei taas ole mahdollista nykyisellä rahoitustasolla. Valiokunta toteaa, että varusmiesten maastovuorokausien ja reservin kertausharjoitusten määrän lisääminen sekä ilmavoimien lentotuntien ja merivoimien alusvuorokausien palauttaminen on välttämätöntä puolustusvoimien suorituskyvyn kannalta.
Valiokunta pitää aivan välttämättömänä, ettei kertausharjoituksista, jotka olivat vuosina 2012—2014 aivan liian alhaisella tasolla (4 000—6 000 henkeä vuosittain), tulla enää tinkimään. Suomen puolustusjärjestelmän keskeinen peruspilari on laaja, hyvin koulutettu reservi. Puolustusjärjestelmän uskottavuus vaatii, että vuosittain pystytään kouluttamaan noin 18 000 reserviläistä. Puolustusvoimien järjestämiä kertausharjoituksia tukee arvokkaalla tavalla Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen toiminta.
Eduskunnan lausumat ja kannanotot
Valiokunta näkee tarpeellisena säilyttää lausuman asevelvollisten taloudellisten etujen kehittämisestä. Valiokunta toteaa, että puolustushallinto on tehnyt hyvää työtä asevelvollisten etujen kehittämisessä. Konkreettisimmat jatkotoimet koskevat kotiuttamisrahan palauttamista sekä varusmiespalvelusajan mahdollista huomioon ottamista eläkkeen määräytymisessä. Näistä toimista päättäminen kuuluu sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle.
Eduskunta edellytti 9.12.2011, että valtioneuvosto laatii kokonaisarvion valmiuslain suhteesta perustuslain 23 §:ään. Vuosikertomuksessa todetaan, että tällaisen kokonaisarvion laatiminen on mittava selvitystyö, jota ei ole vielä aloitettu. Valiokunta pitää tärkeänä, että tällainen selvitystyö käynnistetään mahdollisimman nopeasti. Lausuma on valiokunnan arvion mukaan syytä pitää voimassa.
Yhteenveto
Vuotta 2014 leimasivat Suomen turvallisuusympäristössä tapahtuneet voimakkaat muutokset sekä puolustusvoimauudistuksen loppuun saattaminen. Kansainvälisen yhteistyön osalta voidaan nostaa esiin Suomen ja Ruotsin välisen puolustusyhteistyön syventämistä koskevat linjaukset sekä Walesin Nato-huippukokouksessa saatu kutsu osallistua laajennettuun kumppanuuteen.
Valiokunta toteaa, että puolustusvoimat on merkittävien uusien haasteiden edessä. Rahoitusraami pysyy haastavana huolimatta hankintabudjettiin tehdystä tasokorotuksesta. Muutosnopeuden ja tilanteiden ennakoimattomuuden vuoksi strateginen ennakkovaroitusaika kaventuu. Samalla raja perinteisen ja epätavanomaisen sodankäynnin välillä hämärtyy.
Suomen sotilaallisen puolustuskyvyn ylläpidon ensisijaisena päämääränä on muodostaa ennalta ehkäisevä kynnys sotilaallisen voiman käytölle ja sillä uhkaamiselle sekä kyky torjua Suomeen kohdistuvat hyökkäykset. Tämä edellyttää puolustusvoimilta tehtävien mukaista todellista suorituskykyä. Valiokunta korostaa, että puolustusvoimilla tulee olla niin nopean valmiuden kynnyssuorituskykyjä kuin myös laajan pitkäkestoisen kriisin työkaluja oikeassa tasapainossa. Valiokunta pitää keskeisen tärkeänä, että puolustusvoimien valmiuden tehostamiseen ja kehittämiseen liittyvää työtä viedään ripeästi ja määrätietoisesti eteenpäin.