Perustelut

Yleisarvio selonteosta

Suomen osallistumista Afganistanin vakauttamiseen ja jälleenrakennukseen sekä sotilaalliseen kriisinhallintaan on käsitelty eduskunnassa ensimmäisen osallistumispäätöksen jälkeen vuonna 2002 säännöllisesti valtioneuvoston selontekojen, selvitysten ja Afganistan-toimintaohjelman pohjalta.

Käsiteltävänä olevan selonteon tarkoituksena on antaa eduskunnalle tietoja Afganistanin tilanteesta ja Suomen kokonaistuesta Afganistanille sekä kuulla eduskuntaa sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain 3 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Valiokunta keskittyy tässä lausunnossa arvioimaan erityisesti ISAF-mission jatko-operaation, Resolute Support -operaation jatkonäkymiä.

Selonteossa todetaan, että se on valmisteltu eduskunnan edellyttämästä kokonaisvaltaisesta näkökulmasta. Valiokunta pitää selontekoa kokonaisuudessaan varsin onnistuneena. Dokumentissa on käyty läpi eri politiikkalohkoja ja kuvattu haasteita, joihin afgaaniyhteiskunta ja kansainvälinen yhteisö joutuvat jatkossa varautumaan.

Afganistanin turvallisuustilanne on valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan edelleen vaikea, vaikka merkittäviä kehitysaskeleita onkin otettu. On selvää, että kansainvälistä tukea tarvitaan vielä pitkään eri muodoissa. Turvallisen toimintaympäristön takaaminen on edellytys Afganistanin poliittisen tilanteen vakauttamiselle ja taloudelliselle kehitykselle.

Valiokunta näkee tarpeellisena, että Suomi osallistuu yhdessä muun kansainvälisen yhteisön kanssa Afganistanin tukemiseen ja Resolute Support -operaatioon. Nyt tulee varmistaa, että vastuunsiirto maan turvallisuuden ylläpitämisestä toteutuu tavalla, joka ei vaaranna maassa saavutettua myönteistä kehitystä — tarvitaan strategista kärsivällisyyttä.

Suomi on ollut pitkäjänteisesti mukana vaikeassa ja kalliissa jälleenrakennusoperaatiossa. Suomen toiminnan painopisteet eli demokratian, hyvän hallinnon ja oikeusvaltioperiaatteen vahvistaminen, ihmisoikeus- ja tasa-arvokysymykset ja koulutus sekä tuki maan talouden perustan vahvistamiseksi ovat jatkossakin niitä alueita, joihin tulee keskittyä.

Valiokunta yhtyy valtioneuvoston näkemykseen, jonka mukaan paras tapa ratkaista Afganistanin turvallisuusongelmat olisi neuvottelutie. Niin kauan kuin maassa on vielä merkittävä määrä kansainvälisiä joukkoja vuosina 2015—2016, neuvotteluissa tulisi päästä ripeästi eteenpäin. On tärkeää, että naiset osallistuvat aktiivisesti rauhanneuvotteluprosessiin. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan presidentti Ghani on ottanut edeltäjäänsä verrattuna huomattavasti aktiivisemman roolin naisten mukaantuloon tähän prosessiin sekä naisten aseman kohentamiseen yleensä.

Afganistanin turvallisuustilanne

Uuden Resolute Support -operaation vahvuus — vuonna 2015 noin 12 000 sotilasta ja vuonna 2016 noin 8 000 sotilasta — on alle 10 prosenttia ISAF-operaation vahvuudesta (suurimmillaan ISAF-operaatiossa oli yli 130 000 sotilasta). Valiokunta toteaa, että ISAF-operaatiota on ajettu alas jo jonkin aikaa ja vastuuta turvallisuuden takaamisesta on siirretty afgaaniarmeijalle. Tämä kehityskulku on yhtäältä johtanut siihen, että ISAF-joukkojen kärsimät tappiot ovat partiotoiminnan vähentyessä merkittävästi pienentyneet. Toisaalta Afganistanin turvallisuusjoukkojen kärsimät tappiot ovat taas vastaavasti nousseet, afgaanisotilaita ja poliiseja kuolee asiantuntija-arvioiden mukaan keskimäärin 15 päivässä.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Afganistanin turvallisuusjoukkojen kyky johtaa ja toteuttaa operaatioita eri puolilla maata on vahvistunut samalla, kun kansainväliset joukot ovat siirtyneet koulutus- ja tukitehtäviin. Tämä vastuunsiirto afgaaniviranomaisille alkoi jo vuonna 2011, ja se on tähän asti sujunut pääosin suunnitellusti. Asiantuntijoiden mukaan Afganistanin armeija toimii varsin tehokkaasti pienimuotoisissa taktisen tason operaatioissa. Suuremmissa operaatioissa haasteena ovat joukkojen johtaminen ja logistiset järjestelyt. Keskushallinnon otteen ollessa varsin heikko joukkojen tehokas johtaminen eri puolilla maata on haastavaa.

Afganistanin turvallisuusjoukkojen rahoittamiseen liittyviin kysymyksiin joudutaan kiinnittämään enenevästi huomiota vastuunsiirron etenemisen myötä. Afganistanin armeija on numeerisesti vahva — rivissä on nyt noin 195 000 sotilasta — mutta kuten Irakin kokemukset ovat osoittaneet, lukumääräisesti alivoimainen vihollinen voi haastaa ja myös lyödä selvästi vahvemman toimijan. Afgaanipoliisin ja -armeijan yhteenlaskettu vahvuus on nyt noin 352 000 sotilasta, josta sen on lähivuosina määrä laskea noin 230 000 sotilaan tasolle.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan 350 000 hengen vahvuisen turvallisuusjoukon ylläpitämiseen ei olisi löytynyt rahoitusta. Haasteeksi muodostuu nytkin, miten vuosittaiset arviolta noin 4,1 miljardin dollarin palkkakustannukset saadaan katettua. Tästä kustannuksesta Afganistan pystyy itse maksamaan vain pienen osan. Walesin NATO-huippukokouksessa sovittiin, että ISAFin NATO-maat osallistuvat kustannusten kattamiseen vuoden 2016 loppuun saakka, tilanne tämän jälkeen on epäselvä. Afganistanin julkinen talous ei kykene kantamaan vastuuta turvallisuusjoukkojen aiheuttamista menoista.

Valiokunnan arvion mukaan keskeisen tärkeää on varmistaa, että Afganistanin armeijan toimintakyky ja motivaatio säilyy korkeana kaikissa olosuhteissa. Huolestuttava piirre on, että sotilaskoulutuksen saaneista henkilöistä noin 25 prosenttia jättää afgaaniarmeijan rivit vuosittain. Lisäksi yhteiskunnallista vakautta horjuttavaksi riskitekijäksi voi muodostua asekoulutuksen saanut yli 100 000 hengen joukko, jota ei jatkossa enää tarvita afgaaniarmeijan ja -poliisin riveissä.

Afgaaniarmeijan motivaation ylläpitämisessä tärkeä tekijä on myös se, millaista ilmatulitukea afgaanijoukot tarvittaessa saavat. Myös tietoisuus siitä, että aseellisessa välikohtauksessa haavoittuneet saadaan ilmateitse nopeasti hoitoon, on ollut merkittävä taisteluhalukkuutta tukeva tekijä. Nämä molemmat tukitoiminnot ovat vaarassa ISAFin alasajon myötä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Yhdysvallat pystyy jatkossakin tarjoamaan ilmatukea afgaaniarmeijalle, mutta se on aiempaan verrattuna huomattavasti suppeampaa. Myös lääkintäevakuointikyky tulee heikkenemään. Nähtäväksi jää, miten näiden tukielementtien puuttuminen vaikuttaa jatkossa afgaanisotilaiden taisteluhalukkuuteen ja palvelusmotivaatioon.

Suomen osallistuminen Resolute Support -operaatioon

Suomalaisia on ollut ISAF-operaatiossa suurimmillaan lähes 200 sotilasta. Joukkojen vahvuus tällä hetkellä on noin 80 sotilasta. Lokakuussa 2014 on siirrytty uuden RS-operaatioon mukaiseen joukkokokoonpanoon. Suomen joukkojen pääosa toimii vuonna 2015 Mazar-e-Sharifin kaupungin läheisyydessä sekä eri esikuntatehtävissä Kabulissa. Vuonna 2016 suomalaisjoukkojen määrää on tarkoitus vähentää ja siirtyä toimimaan käytännössä pelkästään Kabulissa neuvonta- ja mentorointitehtävissä.

Valiokunta toteaa, että vuoden 2016 osalta selonteossa annettu informaatio suomalaisjoukkojen toiminnan osalta on niukkaa. Suunnittelun lähtökohtana on, että toiminta pohjoisella alueella päätetään vuoden 2015 loppuun mennessä, mikäli olosuhteet tämän mahdollistavat. Valiokunta huomauttaa, että tämä päämäärä on ristiriidassa selonteon sen kirjauksen kanssa, jossa todetaan, että turvallisuustilanne pohjoisessa on jatkuvasti heikentynyt. Iskujen määrä on viisinkertaistunut vuosien 2007—2013 välillä.

Valiokunta pitää tärkeänä, että Suomen sotilaallisen läsnäolon päätyttyä Afganistanissa tehdään arviointiprosessi (Lessons Learned), jossa käydään perinpohjaisesti läpi viimeisten 12 vuoden aikaista tavoitteenasettelua sekä arvioidaan sitä, miten tavoitteet on saavutettu.

Afganistanin operaatioiden hyödyt Suomen kansalliselle puolustukselle

Valiokunnan näkemyksen mukaan selonteossa on hyvin eritelty ISAF-osallistumisen sotilaallisia hyötyjä kansallisen puolustuskyvyn kehittämisen kannalta. Valiokunta yhtyy selonteossa todettuun arvioon siitä, että ISAF-operaation kautta on saatu kehitettyä kansainvälisesti yhteensopivia, monipuolisia ja suorituskykyisiä sotilasjoukkoja.

Afganistan on niin siviili- kuin sotilastoimijoillekin poikkeuksellisen haastava ympäristö. Suomen kriisinhallintakonsepti, jossa kantahenkilökunnan ohella operaatioihin lähetetään myös reserviläisiä vapaaehtoispohjalta, on mahdollistanut erilaisten joukkokokoonpanojen kehittämisen, johtamis- ja viestijärjestelmien testaamisen sekä monikansallisen yhteistyön syventämisen Suomen kannalta tärkeiden maiden kanssa (USA, Pohjoismaat, Saksa).

Eri joukkotyyppien kouluttamisessa on selonteossa nostettu esiin tiedustelutoiminnan kehittäminen sekä erikoisjoukkojen käyttö. Myös jääkärikomppanioiden ja -joukkueiden toiminnan kehittäminen on hyötynyt Afganistanin oppien ansiosta. Lisäksi kenttälääkintä on kokonaisuus, joka on mennyt eteenpäin ISAF-operaation kokemusten myötä. Edelleen selonteossa mainitaan ilmatulenjohdon kehittäminen sekä pioneeritoiminta tienvarsipommeja vastaan.

Asiantuntijakuulemisessa tuotiin esiin, että kun Afganistanin osalta valmisteltiin osallistumista ISAF-operaatioon, ei suomalaisjoukoilla ollut mekanismia sen suhteen, kuinka strateginen ilmakuljetus hoidetaan. Nyt on olemassa järjestely (SAC, Strategic Airlift Capability), jonka kautta suomalaisia kriisinhallintajoukkoja voidaan kuljettaa eri puolille maailmaa tarpeen niin vaatiessa. Afganistan on ollut myös logistiikan näkökulmasta haastava paikka toimia, tälläkin saralla on Afganistanissa opittu paljon.

ISAF-operaation sotilaallisia hyötyjä voidaan siis kokonaisuudessaan luonnehtia varsin monipuolisiksi. Kolikon toinen puoli on se, että Suomen pitkäaikainen sotilaallinen osallistuminen on tullut kalliiksi, sotilaalliseen kriisinhallintaan Afganistanissa on käytetty satoja miljoonia euroja, yhden suomalaissotilaan vuosikustannus on keskimäärin noin 220 000 euroa.

Suomalaisten joukkojen fyysinen ja psykososiaalinen hyvinvointi

Puolustusvaliokunta on johdonmukaisesti sotilaallista kriisinhallintaa koskevissa lausunnoissaan kiinnittänyt huomiota viime vuosina siihen, että ammattisotilaiden ja reserviläisten fyysiseen ja psykososiaaliseen hyvinvointiin kiinnitetään riittävää huomiota. Puolustusvaliokunta nostaa tässä yhteydessä esiin myös vakuutusturvan ja korvauskäytäntöjen kehittämisen.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan suomalaisjoukkojen saamaa psykososiaalista tukea ja kohdattujen vaaratilanteiden käsittelyä on systemaattisesti parannettu viime aikoina. Samoin on kehitetty vakuutusturvaa ja hoitokäytäntöjä. Puolustushallinto ansaitsee tehdystä työstä kiitoksen. Valiokunta pitää hyvänä, että kaikkiin kriisinhallintaoperaatioihin lähtee jatkossa sosiaalikuraattori mukaan. Libanonin osalta tällainen käytäntö aloitettiin marraskuussa 2013. Toinen tervetullut avaus on kriisinhallinnan erityisasiantuntijan tehtävän perustaminen puolustusvoimiin helmikuussa 2014.

Valiokunta on korostanut, että sotilaalliseen kriisinhallintaan osallistuneille henkilöille on oltava tukea tarjolla ennen operaatiota, sen aikana sekä kotiutuksen jälkeen. Valiokunta kehottaa puolustusministeriötä ja puolustusvoimia jatkamaan yhdessä eri järjestöjen kanssa keskustelua vielä lisätarkastelua vaativista alueista. Esimerkiksi kriisinhallintaan osallistuvien henkilöiden perheiden tukemisessa on tehtävissä nykyistä enemmän.