Perustelut

Yleistä

Valiokunta toteaa, että puolustushallinnon vuoden 2011 talousarvioesitys perustuu valtioneuvoston vuoden 2009 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon linjauksiin, valtioneuvoston toimintavuotta koskeviin kehyspäätöksiin sekä puolustusministeriön toiminta- ja taloussuunnitelmaan.

Saadun selvityksen mukaan puolustusvoimille kuuluvat tehtävät vaativat selkeää toimintojen ja hankintojen priorisointia vuonna 2011. Henkilöstökustannukset, materiaaliohjelmat ja toimintamenot pyritään pitämään tasapainossa. Tämä edellyttää henkilöstö- ja kiinteistömenojen suhteellisen osuuden kasvun pysäyttämistä. Uskottavan puolustuskyvyn ylläpitämiseksi materiaaliseen ylläpitoon ja kehittämiseen käytetään keskimäärin noin kolmannes puolustusmäärärahoista. Valiokunta pitää välttämättömänä, että puolustusmateriaalin ikääntymisen vuoksi hankintoihin pystytään kohdentamaan myös jatkossa noin kolmannes puolustusbudjetista.

Puolustuksen resursointi vuonna 2011

Puolustusministeriön hallinnonalalle esitetään määrärahoja 2 853 miljoonaa euroa, mikä on 144 miljoonaa euroa enemmän kuin vuoden 2010 varsinaisessa talousarviossa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan määrärahojen lisäys aiheutuu pääosin puolustusmateriaalin tilausvaltuuksien menoajoitusmuutoksista, vuoden 2009 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon mukaisesta alueellisten joukkojen varustamiseen kohdistuvasta kahden prosentin tasokorotuksesta sekä ennakollisista kustannustasotarkistuksista.

Puolustusmateriaalihankintoihin esitetään noin 750 miljoonan euron määrärahaa eli yli 40 miljoonan euron lisäystä. Lisäys johtuu pääosin pääkaupunkiseudun ilmapuolustuksen kehittämisestä, aiempien tilausvaltuutusten menoajoitusmuutoksista, kustannustasotarkistuksista sekä puolustushankintojen aikaistamisesta. Valiokunta ilmaisee tyytyväisyytensä tehdyistä puolustusmateriaalihankintojen aikaistamisista kotimaisen teollisuuden ja työllisyyden tukemiseksi.

Puolustusvoimien toimintamenoihin esitetään määrärahoja yhteensä noin 1 696 miljoonaa euroa, jolla on tarkoitus ylläpitää lähes nykyinen toiminnan taso. Palkkausmenojen osuus on lähes puolet toimintamenoista. Kiinteistömenoihin menee noin 226 miljoonaa euroa. Toimintamenomäärärahoissa on vuoteen 2010 verrattuna lisäystä noin 72 miljoonaa euroa.

Puolustushaarojen varaosavajeen korjaaminen

Valiokunta pitää hyvänä, että puolustusvoimissa pyritään määrätietoisin toimin korjaamaan kumuloinut varaosavajetilanne. Valiokunta on toistuvasti kiinnittänyt aiemmissa budjettilausunnoissaan (esim. PuVL 7/2009 vp) asiaan huomiota ja edellyttänyt puolustusvoimien ryhtyvän asian suhteen korjaaviin toimiin. Varaosien puute on valiokunnan saaman selvityksen mukaan vaikuttanut kaikkien puolustushaarojen toimintaan, mutta erityisen ongelmallinen tilanne on ilmavoimissa, jossa Hornet-kaluston 65 prosentin käytettävyystavoitetta ei kyetä vuonna 2011 saavuttamaan. Valiokunta pitää kestämättömänä tilannetta, jossa erittäin kallista hävittäjätorjuntajärjestelmää ei kyetä ylläpitämään halutussa valmiudessa varaosien puuttumisen vuoksi. Koneesta toiseen tapahtuva osien siirto ei ole kestävää toimintaa kuin ainoastaan hyvin lyhytaikaisesti.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan pääosa puolustusvoimien toimintamenojen kasvusta kohdistuu puolustusmateriaalin varaosavajeen korjaamiseen, johon tullaan käyttämään noin 40—50 miljoonaa euroa vuonna 2011. Varaosavajeen korjaamista jatketaan vuoteen 2015 asti, jolloin varaosavajetilanteen pitäisi olla kaikissa puolustushaaroissa kurottu umpeen. Valiokunta pitää hyvänä, että puolustusvoimissa on ryhdytty määrätietoisiin toimiin ja sovittu selkeästä aikataulusta, jolla varaosavajeesta ainakin nykyisessä laajuudessa päästään eroon.

Tilausvaltuuksien menoajoitusmuutokset

Valiokuntakuulemisissa tuotiin esiin, että kaikissa puolustushaaroissa on pyritty minimoimaan tilausvaltuuksien menoajoitusmuutokset. Valiokunta pitää tärkeänä, että puolustusvoimissa jatketaan toimia, joilla siirtyvien hankintamäärärahojen summa saataisiin minimoitua. Siirtyvät menoerät vaikeuttavat valiokunnan mielestä merkittävästi puolustusbudjetin kokonaisuuden hahmottamista. Saadun selvityksen mukaan menoajoitusmuutoksista ei jatkossakaan päästä täysin eroon, sillä puolustusmateriaalihankkeet voivat viivästyä suunnitellusta aikataulusta eri syiden takia.

Valiokunta toteaa, että viime vuosina merkittäviä viiveitä toimitusaikatauluissa on aiheuttanut muun muassa se seikka, että puolustusvoimat on hankkinut materiaalia, jota ei ole operatiivisessa käytössä minkään muun maan asevoimilla. Keskeinen esimerkki tällaisesta kaupasta on NH 90 -helikopterihankinta, jossa hankittiin vasta suunnitteluasteella olevaa kalustoa. Valiokunta pitää tärkeänä, että puolustusvoimien ulkomailta hankkima puolustusmateriaali — etenkin mittavammat asejärjestelmähankinnat — olisi pääsääntöisesti aina jo käytössä muiden maiden asevoimilla ja tätä kautta tullut toiminnallisesti testattua.

Valiokunta huomauttaa, että hankintoja voivat viivästyttää myös täysin ennakoimattomat luonnontapahtumat. Merivoimat tilasi vuonna 2006 italialaiselta telakalta kolme Katanpää-luokan miinanraivaajaa noin 250 miljoonalla eurolla. Alusten toimitukset viivästyvät noin vuodella sen takia, että telakka joutui tulvatuhojen kohteeksi.

Suomalaisen puolustusteollisuuden näkymät

Puolustusteollisuus työllistää Suomessa yli 5 000 henkilöä, ja alan vuotuinen liikevaihto on noin 600 miljoonaa euroa. Valiokunta toteaa, että puolustusteollisuuden yritykset ovat paikallisesti tärkeitä työllistäjiä. Suurin osa yrityksistä on yksityisessä kotimaisessa omistuksessa, ja valtaosa niistä kuuluu jäsenenä Suomen Puolustus- ja Ilmailuteollisuusyhdistykseen (PIA ry).

Kuulemisissa tuotiin esiin, että alkavia mittavia materiaalihankintoja, joihin kotimainen puolustusteollisuus voitaisiin kytkeä mukaan, ei ole vuonna 2011 tulossa. Valiokunnan näkemyksen mukaan kotimainen puolustusteollisuus on puolustusvoimille tärkeä ennen kaikkea sotilaallisen huoltovarmuuden kannalta. Puolustusvoimien asiakkuus ei kuitenkaan yksin riitä turvaamaan kotimaisen puolustusteollisuuden toimintaedellytyksiä. Tulevaisuudessa hyvin harva yritys voi enää nojautua ainoastaan kotimarkkinoihin. Menestyvät yritykset kansainvälistyvät ja etsivät kasvua uusilta liiketoiminta-alueilta.

Valiokunta pitää teollista yhteistyötä eli vastakauppoja tärkeänä välineenä suomalaisen puolustusvälineteollisuuden kytkemisessä mukaan ulkomaisiin materiaalihankintoihin. Vastakauppavelvoitteen kautta, joka suurimmissa kaupoissa on lähtökohtaisesti aina vähintään 100 prosentin tasoa, suomalaisyritykset voivat osallistua ulkomaisiin hankintoihin esimerkiksi järjestelmäintegraatio- sekä huolto- ja ylläpitopalveluja tarjoamalla. Valiokunnan näkemyksen mukaan vain vastakauppojen kautta on mahdollista saavuttaa puolustusvaliokunnan asettama tavoite siitä, että puolustusvälinehankinnoissa (ml. hankintojen elinkaaripäivitykset) kotimaisuusaste olisi vähintään 50 prosenttia. Valiokunta pitää tärkeänä, että Suomeen suuntautuvissa vastakaupoissa merkittävässä roolissa olisivat korkean teknologian tuotteet. Valiokunta korostaa tässä yhteydessä, että pienillä ja keskisuurilla yrityksillä tulee suuryritysten lisäksi olla yhtäläiset mahdollisuudet osallistua vastakauppoihin.

Valiokunta toteaa, että eduskunnan käsittelyyn on vuonna 2011 tulossa lakiesitys, jolla toimeenpannaan kansallisesti puolustus- ja turvallisuushankintojen direktiivi. Komissio on kritisoinut vastakauppamekanismeja soveltumattomina sisämarkkinoiden yhteyteen ja pitänyt niitä epäterveenä toimintana myös puolustushankintojen alalla. Direktiivin kansallinen implementointi tulee vaikuttamaan nykyisiin vastakauppakäytäntöihin. Valiokunta pitää tärkeänä, että huoltovarmuudellisia näkökohtia tullaan painottamaan, kun hallituksen esitystä asiasta laaditaan.

Valiokunnan arvion mukaan unionimaiden puolustusvälinemarkkinoiden avaaminen ja materiaalihankkeiden tasapuolinen kilpailutus hyödyttäisivät suomalaisen puolustusteollisuuden kilpailuasetelmaa. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että halu aitoon ja avoimeen kilpailuun ei unionialueen puolustusmateriaalihankinnoissa ole pääsääntö. Valiokunta korostaa, että Suomen on edettävä puolustusmateriaalihankintojen avaamisessa vastaavalla tavalla kuin mihin muut unionimaat ovat valmiita.