Perustelut

Yleistä

Valiokunta pitää komission tiedonantoa unionimaiden merialueiden tiiviimmästä valvonnasta (Maritime Situational Awareness) tärkeänä ja tervetulleena avauksena. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tiedonannon päämääränä on antaa yleislinjaukset siitä, kuinka kehitetään EU:n yhteinen merialan tiedonvaihtoympäristö, joka huomioisi kaikkien merialueiden valvontaan liittyvien toimivaltaisten viranomaisten yhteistoiminta- ja kehittämistarpeet.

EU:n merialaksi määritellään tiedonannossa EU-maiden aluevedet, talousvyöhykkeet ja mannerjalustat sekä lisäksi mikä tahansa muu merialue, jolla on käynnissä EU:n siviili- tai sotilasoperaatio. Yhdennettyyn meripolitiikkaan kuuluvat kaikki merta sivuavat politiikkalohkot: liikenne, ympäristö, energia, teollisuus, työllisyys, tutkimus, kalastus sekä ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikka.

Saadun selvityksen mukaan hankkeen tavoitteena on tarjota kaikille merialueiden valvontaan liittyville toimijoille valmius paitsi hyödyntää järjestelmää myös tuottaa siihen tietoa. Samaa tietoa käsiteltäisiin järjestelmässä vain kertaalleen. Järjestelmän tulisi tukea erilaisia sektorisovelluksia esimerkiksi viranomaisten salassa pidettävien tietojen turvallisen käsittelyn osalta.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan komissio on aloittanut merivalvonnan yhdentämistä koskevat pilottihankkeet Välimerellä ja Itämerellä. Hankkeiden tarkoituksena on testata jäsenvaltioiden valmiuksia vaihtaa merellisiä valvontatietoja. Itämeren osalta hanketta vetää Ruotsi, ja siihen on osallistumassa Itämeren valtioiden lisäksi myös Pohjanmeren maita.

Saadun selvityksen mukaan järjestelmien kehitys voi mahdollisesti myöhemmässä vaiheessa johtaa eriytyviin standardeihin sotilas- ja siviilijärjestelmissä. Valiokunta pitää tärkeänä, että erilaisten järjestelmien yhteensopivuuden kehittäminen olisi — kansallisen turvallisuuden näkökohdat huomioon ottaen — toimintaa ohjaava tekijä unionitason yhteistyössä.

Suomen kansalliset järjestelmät ja osallistuminen EU-tason merivalvontayhteistyöhön

Valiokunta toteaa, että komission esittämä lähestymistapa tarkoittaa käytännössä Suomessa kehitetyn merellisten toimijoiden METO-yhteistoimintamallin (Merivoimat, Rajavartiolaitos, Merenkulkulaitos) soveltamista eurooppalaisella tasolla.

Valtioneuvoston selvityksen mukaan EU:n tiedonvaihtoympäristön perusta eli alustietojen vaihto voisi perustua Safe-Sea-Net-järjestelmään, jolla kerätään muun muassa alusten satamiin saapumista koskevat ennakkoilmoitukset. Lisäksi myös puolustushallinnon hankkeiden tuottamia sovelluksia tulisi tutkia. Mahdollisesti hyödynnettäviä puolustushallinnon yhteistyöhankkeita ovat muun muassa SUCBAS-projekti (Sea Surveillance Co-operation Baltic Sea) ja Euroopan unionin MARSUR-hanke (Maritime Surveillance).

SUCBAS-hankkeen takana ovat Suomi ja Ruotsi, jotka pyrkivät laajentamaan vuonna 2001 alkanutta kahdenvälistä SUCFIS-hanketta (Sea Surveillance Co-operation Finland Sweden) meritilannekuvan vaihtoyhteistyön osalta koko Itämeren kattavaksi meritilannekuvayhteistyöksi. SUCBAS-hankkeen aiesopimus on allekirjoitettu keväällä 2009. Hankkeessa ovat tällä hetkellä mukana kaikki Itämeren altaan valtiot Venäjää lukuun ottamatta. SUCBAS-hanke on saadun selvityksen mukaan merkittävä, koska se tulee toimimaan Itämeren alueen teknisenä alustana liittämisessä Euroopan laajuiseen MARSUR-järjestelmään.

MARSUR-hanketta johtaa puolestaan Euroopan puolustusvirasto. Sen johtamassa hankkeessa on mukana 15 unionimaata. Muiden osallistujavaltioiden lisäksi hankkeessa on mukana lukuisia muita kansainvälisiä toimijoita. Projektin testivaihe käynnistyy vuonna 2010. Operatiivisessa käytössä järjestelmän tulisi olla vuonna 2012.

Yhteenveto

Suomi on profiloitunut monenvälisen merivalvontayhteistyön edelläkävijäksi unionitasolla. Perustana tälle on toiminut kansallinen METO-yhteistyö sekä Suomen ja Ruotsin välinen SUCFIS-hanke ja edelleen Itämeren alueen kattava SUCBAS-projekti. Suomi on myös ollut aktiivinen toimija Euroopan puolustusviraston puitteissa käynnistetyssä MARSUR-hankkeessa.

Saadun selvityksen mukaan Suomen tavoitteena merivalvontayhteistyössä on ollut edistää ja kehittää kansainvälistä yhteistyötä siten, että se mahdollistaa viranomaisten välisen tietojen vaihdon niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla mahdollisimman kustannustehokkaasti kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla. Valiokunta pitää tärkeänä, että olemassa olevia tai kehitteillä olevia järjestelmiä hyödynnetään täysimääräisesti. Valiokunta korostaa, että kolmansien valtioiden — erityisesti meriturvallisuustilanteen vuoksi Venäjän — kanssa tehtävään yhteistyöhön tulee luoda sellaiset järjestelyt, jotka mahdollistavat kolmansien maiden mukaan ottamisen tiedonvaihtoympäristöön mahdollisimman monella toiminnan osa-alueella.

Valiokunta toteaa, että Suomessa keskeisiä toimijoita asiassa ovat liikenne- ja viestintä-, puolustus- ja sisäasiainministeriö. Näiden hallinnonalojen toiminnan tehokas koordinointi on välttämätöntä yhtenäisen kansallisen toimintalinjan varmistamiseksi. Valiokunnan näkemyksen mukaan prosessin eteenpäin viemistä Suomessa helpottaisi jatkossa se, että valtioneuvoston tekemän ministeriöiden näkökantojen yhteensovittamisen lisäksi ministeriöiden kesken sovittaisiin selkeästi keskeinen johtovastuutaho. Asiantuntijakuulemisissa esiin tulleen näkemyksen mukaan tällainen taho Suomessa voisi luontevasti olla liikenne- ja viestintäministeriö.