Sivistysvaliokunta toteaa, että hallituksen esityksessä on kyse yhteispohjoismaisesta sopimuksesta, jonka voimassaoloa Pohjoismaat haluavat jatkaa vuoden 2016 alusta vuoden 2018 loppuun. Sopimuksen tarkoituksena on edistää Pohjoismaiden kansalaisten pääsyä korkeampaan koulutukseen muissa Pohjoismaissa. Sopimus edellyttää eduskunnan hyväksymisen, sillä se sitoo eduskunnan budjettivaltaa toistuviin ja merkittäviin vuotuisiin kustannuksiin. Sopimuksen keskeinen ydin on maksukorvausjärjestelmä, jolla on valiokunnan saaman selvityksen mukaan ensisijaisesti poliittinen merkitys Pohjoismaiden välisen korkean opiskelijaliikkuvuuden kansalliselle legitimoimiselle ja priorisoinnille.
Pohjoismaisesta sopimusjärjestelmästä on tarkoitus käydä kattava tulevaisuuskeskustelu vuonna 2016. Tätä sopimusta tarkastellaan tällöin ennen kaikkea osana pohjoismaista sopimuskokonaisuutta ja tästä syystä sopimusta ehdotetaan jatkettavaksi nykymuodossaan seuraavat kolme vuotta. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tämä vastaa nimenomaan Suomen edustajien neuvotteluissa esittämiä toiveita.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella sivistysvaliokunta kannattaa hallituksen esityksessä tarkoitetun sopimuksen hyväksymistä. Valiokunta pitää tärkeänä tavoitetta syventää pohjoismaista yhteistyötä sekä lisätä opiskelijoiden mahdollisuuksia hakeutua ja päästä korkeampaan koulutukseen toisessa Pohjoismaassa.
Sopimuksen merkityksestä.
Sopimuksen merkitystä opiskelijoiden korkeakoulutukseen pääsylle ja liikkuvuuden lisääntymiselle maiden välillä on hallituksen esityksen mukaan vaikea arvioida, sillä samanaikaisesti koulutukseen pääsyn edellytyksiä Euroopassa on edistetty useilla muilla kansainvälisillä sopimuksilla ja ohjelmilla. Korkeakoulut kiinnittänevät sopimuksen vuoksi korostetusti huomiota ulkomaisten hakijoiden yhdenvertaiseen kohteluun.
Sopimuksen taloudelliset vaikutukset liittyvät korvausjärjestelmään, jolla tasataan vastaanottavalle maalle muista Pohjoismaista tulevien opiskelijoiden tutkintoon johtavasta koulutuksesta aiheutuvia kustannuksia. Sopimuksen mukaan Pohjoismaat Islantia lukuun ottamatta maksavat korvauksen opiskelijoistaan toisessa Pohjoismaassa. Kunkin maan korvausosuus otetaan huomioon lisäävänä tai vähentävänä tekijänä määriteltäessä maan maksuosuutta pohjoismaisen yhteistyön vuosittaiseen talousarvioon.
Sopimuksesta johtuva lisäävä vaikutus Suomen Pohjoismaisen yhteistyön talousarvioon vuonna 2015 oli noin 3,3 miljoonaa euroa, ja vuoden 2016 Suomen maksuosuudeksi on arvioitu n. 3,9 miljoonaa euroa. Vuosina 2017—2018 vuotuisen summan voidaan arvioida olevan 4—4,5 miljoonaa euroa/vuosi. Tarvittava määräraha Suomen maksuosuutta varten Pohjoismaisen ministerineuvoston talousarvioon on varattu ulkoministeriön momentille 24.90.66.
Muissa Pohjoismaissa opiskelevien pohjoismaisten opiskelijoiden määrä on sopimuksen voimassaoloaikana kasvanut. Lukuvuonna 1998—1999 muissa Pohjoismaissa opiskelevia omasta maasta opintotukea saavia korkeakouluopiskelijoita oli 6 486, ja lukuvuonna 2013—2014 vastaava luku oli 9 170, eli kasvua oli noin 40 prosenttia. Tanskassa on eniten muista Pohjoismaista tulevia korvausjärjestelmän perusteena olevia opiskelijoita. Tanska on myös ainoa Pohjoismaa, jossa muihin Pohjoismaihin lähteviä on vähemmän kuin muista Pohjoismaista tulevia. Paras tasapaino lähtevien ja tulevien välillä on Ruotsissa.
Suomessa on sopimuksen voimassa ollessa opiskellut vuosittain hieman yli 200 maksuosuuteen vaikuttavaa pohjoismaista korkeakouluopiskelijaa. Suomesta muihin Pohjoismaihin, erityisesti Ruotsiin, opiskelemaan lähtevien määrä oli pitkään samalla tasolla, mutta on ollut viime vuosina kasvussa. Lukuvuonna 2013—2014 muissa Pohjoismaissa opiskeli 1 496 opiskelijaa ja lukuvuonna 2014—2015 vastaavasti 1 748 opiskelijaa.