Yleisperustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Hallituksen esityksen tavoitteena on vahvistaa arvioinnin merkitystä koulutuksen kehittämisessä, lisätä koulutuksen kansallisen arviointitoiminnan riippumattomuutta sekä edistää yhteistyötä ja tiedonvälitystä arviointitoimintaan osallistuvien tahojen ja sidosryhmien välillä. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Uusia koululakeja säädettäessä arvioinnista tuli keskeinen osa-alue erityisesti kehitettäessä koulutusta ja seurattaessa opetuksen tavoitteiden saavuttamista. Samalla, kun koulutuksen järjestämistä ennalta määritteleviä säädöksiä kevennettiin ja lisättiin koulutuksen järjestäjän mahdollisuuksia toteuttaa tarkoituksenmukaisia ratkaisuja, oli tärkeää järjestää hyvin toimiva arviointi. Arviointiin on myös kohdistunut ehkä eniten odotuksia koko lainsäädäntöuudistusta toimeenpantaessa. Lainsäädännöllä ja arvioinnilla tuetaan koulutuksen jatkuvaa kehittämistä yhä paremmin oppimista edistäväksi ja kansallisesti asetettujen oppimis- ja opetustavoitteiden toteutumista. Koulutuksen arviointi on keskeinen keino turvattaessa koulutuspalvelujen laatu ja valtakunnallinen vertailukelpoisuus. Arvioinnilla on siten myös tärkeä yhteiskuntapoliittinen tehtävä edistää tasa-arvon toteutumista suomalaisessa koulutusjärjestelmässä.

Arvioinnin on oltava säännöllistä, monipuolista ja tavoitteisiin nähden kattavaa. Koulutuksen arvioinnissa tulee noudattaa oikeudenmukaisuutta, tasapuolisuutta ja taloudellisuutta. Koulutuksen ohjausjärjestelmän toimivuuden näkökulmasta on hyvin tärkeää luotettava tuloksellisuustieto. Luotettavaa tuloksellisuustietoa tarvitaan opiskelijan, huoltajan, koulun, koulutuksen järjestäjän ja valtion tarpeisiin. Näistä lähtökohdista nykyinen kansallinen arviointijärjestelmä on kansainvälisessä vertailussa taloudellisten ja henkilöresurssien vuoksi varsin kevyt.

Valiokunta on jo aiemmissa kannanotoissaan (SiVM 3/1998 vp, SiVM 6/2002 vp ja SiVL 5/2001 vp) korostanut sitä, että arvioinnin tulee ensisijaisesti kohdistua koulutuksen järjestäjiin ja siihen, että nämä kehittävät koulutustaan lainsäädännön yleisten periaatteiden mukaisesti. Arvioinnin toteutuksen pääpaino tulee olla tukea kunta- ja koulutason opetuksen ja oppimisen kehitystyötä.

Arviointitoiminnan organisointi

Uusia koululakeja säädettäessä eduskunta edellytti, että arviointitoiminta järjestetään riittävän itsenäisenä suhteessa opetushallinnon muuhun organisaatioon. Hallituksen esittämä malli tukee sitä pyrkimystä, että arviointitoiminnan uskottavuus edellyttää toteuttajaorganisaation itsenäisyyttä ja riippumattomuutta opetushallinnosta ja koulutuksen yleisestä kehittämistoiminnasta.

Valiokunta pitää välttämättömänä sitä, että arviointitoimintaa kehitetään kattamaan koko oppimisympäristö. Tällöin arvioinnin kohteena tulee olla paitsi koulutuksen oppimistavoitteiden toteutuminen myös koulun muun muassa kasvatuksellisen ja sivistävän tehtävän toteutuminen, koulutuksen järjestäjän velvollisuuksien toteutuminen, koulun fyysinen ympäristö sekä opetushenkilöstön ja oppilaitosten toiminta.

Arvioinnin vaikuttavuuden lisääminen.

Valiokunta kiinnittää huomiota tarpeeseen lisätä arviointitoiminnan vaikuttavuutta. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tehdyllä arviointityöllä on ollut hyvin vähän vaikutusta kunnan ja koulun tasolla. Valtakunnallisia arviointeja on kiitettävästi tehty, mutta seuranta siitä, miten tehdyt arvioinnit vaikuttavat arvioitujen toimintaan ja koulutuksen kehittämiseen, puuttuu. Arviointijärjestelmää kehitettäessä tulee arviointitiedon hyödyntäminen varmistaa. Tulee seurata ja analysoida sitä, mitä toimenpiteitä arviointitulosten perusteella toteutetaan ja miten ne vaikuttavat kunnan ja koulun tasolla. Valiokunnalle on esitetty, että luodaan arviointitoiminnan alueellinen tuki- ja seurantajärjestelmä. Valiokunta kannattaa tätä ehdotusta. Opetusministeriön tulee tarkkaan harkita, mitkä mallit aluetason toiminnalle ovat tuloksellisimmat, tehokkaimmat ja joustavimmat. Valiokunta huomauttaa, että tässä voidaan hyödyntää esimerkiksi lääninhallitusten asiantuntemusta. Valiokunta ehdottaa lausumaa tuki- ja seurantajärjestelmän luomisesta (Valiokunnan lausumaehdotus 1).

Ruotsinkielinen arviointitoiminta.

Valiokunta on saanut Jyväskylän yliopistolta selvityksen siitä, miten ruotsinkielinen arviointitoiminta uudessa tilanteessa turvataan. Selvityksen mukaan Jyväskylän yliopistossa on muun muassa ruotsinkielisen koulutuksen asiantuntemusta vahvistettu ja sitä on vahvistettu myös yhteistyöllä Åbo Akademin Vaasan yksikön kanssa. Lisäksi arviointiin liittyen aktiivista yhteistyötä on pohjoismaisten ja erityisesti ruotsalaisten tutkijoiden kanssa. Myös muu kuin ruotsinkielinen asiantuntemus on luonnollisesti ruotsinkielisen arviointitoiminnan hyödynnettävissä.

Valiokunta katsoo, että ruotsinkielisen koulutuksen erityisosaaminen tulee turvata arviointineuvoston työssä muun muassa valitsemalla neuvostoon ja sen sihteeristöön riittävä ruotsinkielisen koulutuksen erityiskysymyksiä hallitseva edustus. Ruotsinkielisen arvioinnin asianmukainen toteuttaminen vaatii myös hyvät yhteydet koulutuksen ruotsinkielisiin toimijoihin.

Valiokunta ehdottaa ruotsinkielisen arviointitoiminnan järjestämistä koskevaa lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus 2).

Asetusluonnokset

Arviointineuvoston kokoonpano.

Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että arviointineuvosto olisi kokoonpanoltaan asianomaisen koulutuksen järjestäjien ja oppilaitosten, opetushallinnon, opettaja- ja opiskelijajärjestöjen sekä työelämäosapuolten ja muiden sidosryhmien organisaatio. Valiokunnan käytettävissä olevan asetusluonnoksen 2 §:n 2 momentissa on tämä otettu huomioon. Valiokunta kuitenkin kiinnittää huomiota asetusluonnoksen 2 §:n 1 momenttiin, jossa arviointineuvoston jäseniltä edellytetään arviointiin ja koulutustutkimukseen perehtyneisyyttä. Valiokunnan mielestä 1 momentin sanamuoto voi johtaa liian suppeaan asiantuntemukseen arviointineuvoston tehtävien suorittamiseksi ja rajata liiaksi valittavien joukkoa. Valiokunta pitää tärkeänä käytännön koulutyön ja sen kehittämisen osaamista arviointineuvostossa.

Opetushallituksen osallistuminen arviointitoimintaan.

Hallituksen esityksen perusteluiden mukaan tarkoituksena on, että Opetushallitus osallistuisi arviointiverkoston jäsenenä oppimistulosten arviointitiedon tuottamiseen. Tämä on perusteltua siltä kannalta, että Opetushallituksen keskeinen tehtävä on valmistella ja päättää toimialallaan opetussuunnitelmien ja tutkintojen perusteet. Tämä työ puolestaan rakentuu keskeisesti oppimistulosten arvioinnille. Toisaalta oppimistulosten arviointi on hyvin selkeästi arviointitutkimukseen sidostuvaa testiteorioiden ja arviointimenetelmien osalta. Tältä osin tämän tehtävän rajaus nimenomaan hallintoympäristöön ei ole perusteltua, vaan sen tulisi kuulua tiedeyhteisöympäristöön. Sen sijaan oppimistuloksia tukevien prosessien arviointi kuuluu Opetushallituksen ydinosaamisen piiriin. Valiokunta painottaa sitä, että Opetushallitus osaltaan tuottaa oppimistulosten arviointitietoa.

Valiokunta pitää välttämättömänä, että arviointitoiminnan riittävä yhteys koulutuksen hallintoon ja kehittämistoimintaan säilytetään. Hallituksen esityksen mukaan Opetushallituksen tehtävänä olisi jatkossa vastata toimialaansa kuuluvan koulutuksen seurannasta ja kehittämisestä sekä siihen liittyvän arviointitoiminnan tulosten hyödyntämisestä yhdessä opetusministeriön kanssa. Opetushallitus osallistuisi arviointiverkoston jäsenenä oppimistulosten arviointitiedon tuottamiseen. Valiokunta korostaa Opetushallituksen roolia opetussuunnitelmien ja tutkintojen perusteiden mukaisten oppimistulosten arvioinnissa. Sen vuoksi valiokunta pitää välttämättömänä, että tästä säädetään Opetushallitusta koskevassa asetuksessa.

Paikallisen arvioinnin kehittäminen.

Opetushallituksen tekemässä paikallistason arviointia koskevassa selvityksessä kesällä 2000 todettiin, että vain suurimpien koulutuksen järjestäjien koulutuksen arviointi on riittävän suunnitelmallista ja perustuu arviointijärjestelmään, jota nykyinen hallintomalli edellyttää. Edelleen suuressa osassa kuntia koulutuksen arviointi on vasta alullaan. Keskeinen syy on myös se, että paikallistasolla ei aina ole koulutoimenjohtajaa ja rehtori- ja opettajakunnalla on vain niukasti tilaisuuksia arviointikoulutukseen.

Paikallisen kehittämistyön ongelmaksi ja alueellista eriarvoisuutta lisääväksi tekijäksi voi muodostua myös asiantuntemuksen epätasainen jakautuminen. Monien luonteeltaan erilaisten hallinnollisten ja pedagogisten tehtävien yhdistely yhden henkilön hoidettavaksi voi olla ongelmallista. Tällöin asiantunteva paikallisten koulutuspalvelujen uudistaminen ja kehittäminen voi jäädä tekemättä.

Nykyisin ongelmana on muun muassa monenlaisen lähinnä numeerisen tiedon kerääminen eri viranomaisille, mikä johtaa päällekkäisyyteen. Tämä aiheuttaa kouluissa paljon myös turhaa työtä. Tietojen kerääminen tulee järjestää niin, että päällekkäisyys voidaan välttää. Kyselyt tulee järjestää myös niin, että voidaan välttää kyllästyminen ja väsyminen vastausten antamiseen, mikä saattaisi vaarantaa tulosten luotettavuutta. Valiokunta painottaa erityisesti sitä, että kokonaiskuvan saaminen koulusta tai kunnan koulutoimesta ei onnistu pelkillä kirjallisilla tiedoilla ja yksittäisillä indikaattoreilla, vaan arvioijan ja arvioitavan väliset keskustelut ja opetustoiminnan havainnointi ovat välttämättömiä asioiden selvittämiseksi ja arvioinnin onnistumiseksi.

Vaarana on, että kunnat, koulut ja opettajat eivät aidosti sitoudu arviointiin ja toiminnan kehittämiseen. Tällöin arvioinnista ei myöskään tule luonnollista osaa koulutyön arkeen. Sen vuoksi valiokunta pitää välttämättömänä, että erityisesti paikallisen arvioinnin kehittämistarpeita varten säädetään valtioneuvoston asetuksella muun muassa ulkopuolisen arvioinnin ja paikallisen arvioinnin tavoitteista ja periaatteista.

Arviointijärjestelmän toimivuus edellyttää sitä, että hallinnon palveluksessa on asiantuntijuutta. Paikallistasolla koulutuksen järjestäjän palveluksessa on oltava vahva asiantuntijajohtaja, joka kykenee analysoimaan koulutuksen tarpeita ja johtamaan koulujen tarkoituksenmukaista toimintaa. Arvioinnin tulee olla myös kiinteä osa opetusta ja oppimista. Vastuuhenkilöiden on kyettävä johtamaan kuntakohtaisen arviointitiedon tuottamista ja kansallisesti tuotetun tiedon tulkitsemista. Koulun johtajan tai rehtorin on myös kyettävä kuntatasolla, kilpailussa muiden hallintokuntien kanssa, edustamaan opetustointa siten, että se saa riittävät voimavarat. Muutoin on vaarana paitsi koulutuksen järjestäjien eriarvoistuminen myös kunnan tai kaupungin hallinnonalojen sisäinen eriarvoistuminen. Noudatettavan hajautetun koulutuspolitiikan toteuttamisessa on entistä suurempi merkitys vahvalla koulutuksen ja oppimisen asiantuntijuudella paikallisen tason koulutusta arvioitaessa ja kehitettäessä.

Valiokunta painottaa sitä, että arviointitoimintaa on välttämätöntä kehittää niin, että koululle voidaan antaa tietoa ja arvioita opetustoiminnan ja oppimistulosten kehityksestä ja vertailuja tästä muiden koulujen tulosten kehitykseen.