Yleisperustelut

Yleistä

Esityksen tavoitteena on vaikuttaa korkeakouluopintojen aloittamisiän alenemiseen ja opiskelupaikkojen parempaan kohdentumiseen ja tätä kautta koulutusjärjestelmän tehostumiseen, korkeakoulutuksesta työmarkkinoille siirtymisen nopeutumiseen ja työllisyysasteen kohoamiseen. Yhteishaussa varataan minimipaikkamäärä opiskelupaikoista niille, jotka eivät ole aikaisemmin suorittaneet suomalaista korkeakoulututkintoa tai vastaanottaneet korkeakoulututkintoon johtavaa opiskelupaikkaa. Kukin hakija voi ottaa vastaan yhden korkeakoulututkintoon johtavan opiskeluoikeuden lukukautta kohti. Esityksellä ei jatkossakaan rajoiteta sitä mahdollisuutta, että henkilöllä voi olla useita opiskeluoikeuksia samaan aikaan. Esitys sisältää siirto-opiskelijan määritelmän ja säännökset siirtymisen vaikutuksista opiskeluoikeuteen.

Sivistysvaliokunta pitää esityksen tavoitteita ja ehdotettuja keinoja kannatettavina. Korkeakoulutuksen on tutkimuksissa havaittu olevan periytyvää, ja esityksen voidaan arvioida vähentävän periytyvyyden merkitystä, kun mahdollisimman monelle nuorelle voidaan tarjota opiskelupaikka korkeakoulussa. Uudistus parantaa koulutuksen tasa-arvoa ja osaltaan edistää hallitusohjelman mukaisen nuorten yhteiskuntatakuun toteutumista.

Valiokunta korostaa suomalaisten korkeakoulujen kansainvälisen tutkintoyhteistyön edellytysten turvaamista ja suomalaisten opiskelijoiden kansainvälistymismahdollisuuksien lisäämistä. Näillä perusteilla valiokunta kannattaa esityksessä ehdotettua mahdollisuutta poiketa opiskelijalle maksuttoman tutkintoon johtavan koulutuksen periaatteesta kansainvälisissä yhteis- ja kaksoistutkinto-ohjelmissa. Valiokunta tähdentää, että kyse on tällöin maksuista, joita ulkomaiset korkeakoulut perivät.

Opiskelijavalintaan liittyvien oikaisun hakemisen määräaikojen yhdenmukaistaminen on hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun varmistamisen kannalta erittäin tärkeää ja kannatettavaa.

Täydentävässä hallituksen esityksessä ehdotetaan, että Opetushallitus voisi periä muun kuin EU/ETA-alueen valtioiden koulutusjärjestelmien tai Sveitsin mukaisen koulutuksen perusteella hakevilta lukukausikohtaisen hakemuksen käsittelymaksun hakijan kansalaisuudesta riippumatta. Maksun suuruudesta säädettäisiin opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella. Valiokunta kannattaa ehdotusta, mutta korostaa uudistuksen vaikutusten seurannan tärkeyttä.

Valiokunta korostaa lisäksi korkeakoulujen lainsäädäntöön sisältyviä esteettömyyttä koskevia säännöksiä. Korkeakoulujen valintaprosesseissa on myös huolehdittava esteettömyyden toteutumisesta.

Hallituksen esitysten perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esityksiä tarpeellisina ja tarkoituksenmukaisina. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Tavoitteena uusien opiskelijoiden valinta.

  Sivistysvaliokunta painottaa, että nyt on käsittelyssä opiskelijavalintauudistuksen toinen vaihe. Uudistuksen ensimmäistä vaihetta koskevat lainmuutokset tulivat voimaan vuoden 2014 alussa. Kokonaisuudistuksella tavoitellaan aidosti uusien opiskelijoiden osuuden lisäämistä opiskelijavalinnoissa.

Tavoitteen toteutuminen perustuu siihen ajatukseen, että kun ensikertalaisille varataan paikkoja riittävästi, heitä valitaan enemmän. Siirtymävaiheessa tämä hyöty kohdistuu myös ennen vuotta 2014 paikan vastaanottaneille tutkintoa suorittamattomille. Uudistus muuttaa hakijoiden käyttäytymistä siten, että kun paikan vastaanottamisella on vaikutusta hakijan asemaan tulevissa hauissa, paikkoja ei todennäköisesti oteta nykyiseen tapaan vastaan koulutuksista, joissa hakijat eivät aio opiskella tutkintoon asti. Tästä seuraa paikkojen kohdentuminen motivoituneemmille henkilöille. Sivistysvaliokunta pitää uudistuksen kokonaisrakennetta toimivana ja kannatettavana. Opiskelupaikkojen kokonaismäärän riittämättömyys suhteessa paikkaa hakeviin nuoriin johtaa kuitenkin väistämättä siihen, että nuori, joka ei saa toivomaansa opiskelupaikkaa, jää luultavimmin työnhakijaksi ja valmistautuu seuraaviin pääsykokeisiin. Sivistysvaliokunta pitää tärkeänä, että jatkossa korkeakoulujen opiskelupaikkamääriä lisätään nykyisestä.

Sivistysvaliokunta korostaa, että korkeakoulun vastuulla on huolehtia siitä, että muiden hakijaryhmien mahdollisuus korkeakoulupaikkaan ei muodostu kohtuuttoman erilaiseksi, kun yliopisto varaa aloituspaikkakiintiön ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakeville. Varattavien paikkojen määrän määrittäminen jää korkeakoulun tehtäväksi.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan useamman paikan vastaanottamisen estämisellä ehdotetulla tavalla lukukausikohtaisesti eikä vain yhteishaussa mahdollistetaan vuositasolla opiskelupaikka noin kahdellesadalle uudelle opiskelijalle vuodessa. Ehdotus liittyy eduskunnan käsiteltävänä olevaan lakiehdotukseen (HE 243/2014 vp), jolla rajataan opiskelijan mahdollisuutta ilmoittautua poissaolevaksi ensimmäisenä lukuvuonna. Valiokunta korostaa, että ehdotuksella ei rajoiteta opiskelijan mahdollisuuksia hakeutua tutkinto-opiskelijaksi useampiin koulutuksiin eri lukukausina. Uudistus parantaa kuitenkin taustasta riippumatta ensimmäistä paikkaansa hakevien mahdollisuuksia päästä koulutukseen.

Hallituksen esityksen mukaan uudistus voi lisätä avoimen korkeakouluopetuksen kysyntää, sillä hakijat eivät enää nykyisessä määrin ota vastaa sellaisia opiskelupaikkoja, joiden avulla on valmistauduttu hakemaan opiskelumahdollisuutta toiseen, tavoitellumpaan tutkintoon. Sivistysvaliokunta pitää tärkeänä, että uudistuksen yhteydessä korostetaan tarvetta ylläpitää avoimen korkeakouluopetuksen ja vapaan sivistystyön tarjonnan avulla niiden nuorten opiskelutaitoja ja -motivaatiota, jotka jäävät yhteishaussa vaille opiskelupaikkaa.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan pitänyt tärkeänä, että työttömyysturvalainsäädäntöön sisältyvää nuorten opiskelupaikan vastaanottovelvoitetta arvioidaan myös opiskelijakiintiösääntelyn kannalta kohtuuttomien tilanteiden välttämiseksi. Tämä johtuu siitä, että opintopaikan vastaanottovelvoitetta koskeva sääntely on säädetty tilanteessa, jossa opiskelijakiintiösääntelyä ei nyt ehdotetussa muodossa ollut. Sivistysvaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan arvioon lainsäädännön jatkokehittämisen tarpeesta.

Siirto-opiskelija.

Sivistysvaliokunta korostaa, että hallituksen esityksessä ehdotettu siirto-opiskelun käsite rajautuu käytännössä tapauksiin, joissa aiemmin opiskeltua voidaan hyödyntää uudessa tavoitetutkinnossa ja siten myös valinnan perusteena. Alasta riippuen hyödynnettävissä olevat opinnot voivat vaihdella. Valiokunta korostaakin, että yhteishaku jää hakeutumisväyläksi niissä tapauksissa, joissa jo suoritettuja opintoja ei voida merkittävästi hyväksyä osaksi uutta tavoitetutkintoa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ei ole perusteltua rakentaa yhteishaun rinnalle toista kaikkeen koulutukseen johtavaa väylää, jossa valintaperusteet ovat suurelta osin samat kuin yhteishaussa, mutta hakea voivat vain jo korkeakouluissa opiskelevat.

Siirto-opiskelijan käsite ei kata kaikkia siirtymisen moninaisia muotoja. Varsinaisen siirto-opiskelun ulkopuolelle on rajattu opiskeluoikeuteen tehtävät tavoitetutkinnon muutosta pienemmät tarkennukset. Varsinaisiin siirto-opiskelijoihin sovelletaan uusia opiskelijoita koskevia säännöksiä, kuten ensimmäisen lukuvuoden poissaoloa, opiskelijavalintaa koskevia säännöksiä ja muutoksenhakua.

Valiokunta toteaa, että siirto-opiskelijoiden määrittely ja valintaprosessin erottaminen yhteishausta ei sinänsä kasvata opiskelupaikkojen kokonaismäärää, mutta se voi vähentää siirto-opiskelijoiden tarvetta osallistua myös uusien opiskelupaikkojen yhteisvalintaan, jolloin yhteishaun paikat voidaan varata kattavammin ensikertalaisille. Korkeakoulun opiskelijavalinnan suunnittelua helpottaa se, että turhia opiskeluoikeuksia ei synny, ja tätä kautta valinnat voidaan mitoittaa aiempaa oikeammin. Lisäksi siirtyminen edesauttaa valmistumista.

Korkeakoulujen päätettäväksi jää, minkä         aiempien opintojen perusteella siirto-opiskelijoita valitaan ja millä aikataululla siirto-opiskelijoiden valinnat järjestetään. Sivistysvaliokunta korostaa sen tärkeyttä, että korkeakoulut tiedottavat kattavasti siirtymämahdollisuuksista opiskelijoille.

Opiskelijoiden siirtyminen korkeakoulusta toiseen vaikuttaa myös korkeakoulujen talouteen. Tilanteessa, jossa korkeakoulussa opiskellut opiskelija siirtyy toiseen korkeakouluun ja suorittaa tutkinnon siellä, alkuperäinen korkeakoulu ei hyödy taloudellisesti osallistumisestaan opiskelijan tutkintoon. Niin sanottu luovuttava korkeakoulu saa antamastaan opetuksesta taloudellista hyötyä korkeakoulujen rahoitusmallissa sen kriteerin perusteella, joka palkitsee 55 opintopistettä lukuvuodessa suorittaneista opiskelijoista. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan asiaa selvitetään korkeakoulujen rahoitusmallin tulevissa tarkistuksissa.

Korkeakoulujen tilauskoulutus.

  Suomalaisille korkeakouluille mahdollistettiin ns. tilauskoulutus yliopistolain ja ammattikorkeakoululain muutoksilla vuonna 2008. Tavoiteltuja hankkeita ei ole kuitenkaan vieläkään tavoitellussa määrin syntynyt. Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskuksen CIMO:n vuonna 2010 julkaiseman kyselyn tulosten mukaan asiaa koskeva lainsäädäntö on käytännössä osoittautunut hankalaksi. Lainsäädännöllisten esteiden lisäksi ongelmalliseksi on koettu tuotekehitysinvestointien ja markkinointiresurssien puute. Sivistysvaliokunta edellyttää, että lainsäädännöllisin ja muin toimin edelleen pyritään edistämään hallitusohjelman mukaisesti suomalaisen korkeakoulutuksen vientiä eri muodoissaan. Sivistysvaliokunta ehdottaa asiasta lausumaa. (Valiokunnan lausumaehdotus).

Korkeakoulut ovat voineet vuosina 2010—2014 osallistua lukukausimaksukokeiluun. Korkeakoulut ovat voineet kokeilun aikana periä maksuja vieraskieliseen ylempään korkeakoulututkintoon tai ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavaan koulutusohjelmaan hyväksytyltä EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevalta opiskelijalta. Kokeilukausi on päättynyt. Sivistysvaliokunta pitää tärkeänä, että kokeilusta saadut tulokset analysoidaan huolella osana tilauskoulutuksen kehittämistyötä.

Järjestelmän toimivuus ja seuranta.

  Valiokunnan saaman selvityksen mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö seuraa opiskelijavalintojen toteutumista ja tulee seuraamaan paikkojen varaamisen ja varattavien paikkojen osuuksia, alakohtaisia eroja sekä siirto-opiskelukäytäntöjen kehittymistä.

Sivistysvaliokunta on arvioinut, että muun kuin EU/ETA-alueen valtioiden koulutusjärjestelmien tai Sveitsin mukaisen koulutuksen perusteella hakevilta perittäväksi ehdotettu noin 100 euron käsittelymaksu ei muodostu hakijalle kohtuuttomaksi verrattuna esimerkiksi asumis- ja muihin elinkustannuksiin opiskeluaikana Suomessa. Maksu saattaa osaltaan karsia sellaista opiskelupaikan hakua, jossa hakijalla ei alun perinkään ole reaalisia mahdollisuuksia tai edes tarkoitusta suorittaa opintoja Suomessa. Asiantuntijakuulemisessa on esitetty huoli siitä, että uudistus laskee hakijamääriä voimakkaasti ja siten heikentää yliopistojen kansainvälistymiseen liittyvien tavoitteiden toteutumista parhaalla mahdollisella tavalla.

Valiokunta pitää tärkeänä, että uudistuksen vaikutuksia erityisesti hakijamääriin, hakijoiden keskimääräiseen koulutus- ja osaamistasoon ja yliopistojen kansainvälistymiseen seurataan pitkällä aikavälillä. Lisäksi on syytä selvittää keskitetyn maksujärjestelmän toimivuus ja kustannukset suhteessa tavoiteltuun kokonaishyötyyn.

Asiantuntijakuulemisessa on korostettu korkeakoulujen yhteishakujärjestelmän (KSHJ) selkeydelle ja toimivuudella kohdistuvien laatuvaatimusten tärkeyttä ja sitä, että syksyn 2014 yhteishaussa havaitut puutteet tulee korjata. Sivistysvaliokunta pitää saamansa selvityksen perusteella välttämättömänä, että järjestelmän toiminnallisuutta parannetaan ja toimivuus varmistetaan kevään 2015 aikana.