Sivistysvaliokunta toteaa, että ammatillista peruskoulutusta koskien hallituksen esityksen tarkoituksena on osaltaan pyrkiä varmistamaan, että käytettävissä olevat, tulevina vuosina merkittävästi niukkenevat, ammatillisen koulutuksen taloudelliset resurssit pystytään kohdentamaan mahdollisimman tarkasti vastaamaan alueellista ja alakohtaista koulutustarvetta ja näin turvaamaan koulutuksen saatavuutta kysyntää vastaavasti. Lupien tarkistaminen toteutetaan saadun selvityksen mukaan ylläpitäjäneutraalisti. 

Esityksellä ehdotetaan muutettavaksi myös näyttötutkintojen rekisterinpitoa ja aikuiskoulutuksen kokeilumahdollisuuksia. Opetushallitus ylläpitää esityksen mukaan näyttötutkintojen suoritusrekisteriä tutkintotoimikunnan lukuun, mutta vastaa niistä rekisterinpitäjän tehtävistä, jotka on määritelty ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 7 §:n 5 momentissa. Esitys tarkoittaa, että Opetushallitus huolehtii viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) ja henkilötietolain (523/1999) edellyttämällä tavalla tietojärjestelmistä sekä siihen sisältyvien tietojen asianmukaisesta säilyttämisestä, saatavuudesta, käytettävyydestä, suojaamisesta sekä eheydestä, muuttumattomuudesta ja muusta tietojen laatuun vaikuttavista tekijöistä. 

Hallituksen esityksen kokeilua koskevat muutosehdotukset tarkoittavat sitä, että kokeilua koskevia säädöksiä sovelletaan jatkossa paitsi annettavaan näyttötutkintoon valmistavaan koulutukseen myös suoritettavaan näyttötutkintoon. Näin menetellen näyttötutkintoja koskeva sääntely vastaisi ammatillisia perustutkintoja koskevia säännöksiä.  

Perustuslakivaliokunta on hallituksen esitystä koskevassa lausunnossaan PeVL 18/2016 vp todennut, että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. 

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella sivistysvaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin. 

Hallituksen esityksen mukaan vuonna 2015 järjestämisluvan enimmäisopiskelijamäärän alitti yhtensä 41 koulutuksen järjestäjää, joista 27 koulutuksen järjestäjällä alitus oli vähäistä merkittävämpi. Näistä kuitenkin noin puolet on tilastojen valossa tarkasteltuna sopeuttanut vuoden 2015 opiskelijamääräänsä varautuakseen opetus- ja kulttuuriministeriön vuodelle 2016 järjestäjälle kohdentamaan opiskelijamäärävähennykseen. Noin 13 prosentilla kaikista ammatillisen peruskoulutuksen järjestäjistä syy luvan opiskelijamäärän alittamiseen on hallituksen esityksen mukaan kuitenkin ainakin osittain epäselvä. Osalla järjestäjistä voi olla koulutuksen järjestämiseen liittyviä perusteltuja syitä, mutta osalla luvan enimmäismäärä on todennäköisesti todellisia koulutuksen toteuttamismahdollisuuksia korkeampi. Alitus on näistä monella ollut myös useana vuotena toistuvaa. Näiden järjestäjien osalta enimmäismäärän tarkistaminen olisi esityksen mukaan perusteltua. Niillä järjestäjillä, joilla syy luvan opiskelijamäärän alittamiseen on ainakin osittain epäselvä, alitus on yhteensä lähes 1 200 opiskelijaa. 

Esityksen mukaan koulutustehtävän opiskelijamäärä voidaan muuttaa viranomaisaloitteisesti, jos koulutuksen järjestäjä on toistuvasti järjestänyt koulutusta järjestämisluvan mukaista määrää vähemmän. Tämän lisäksi tulee viranomaistoimen perusteena olla koulutuksen monipuolisen alueellisen tarjonnan turvaaminen tai koulutuksen järjestäjien tasapuolinen kohtelu. 

Eräissä lausunnoissa on tuotu esiin huoli koulutuksen järjestäjien mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja antaa asiassa selvitys ennen järjestämisluvan muuttamista. Saadun selvityksen mukaan koulutuksen järjestäjällä on lakiin perustuva oikeus tulla kuulluksi, jos koulutuksen järjestämisluvan muuttamista harkitaan viranomaisaloitteisesti. Kuulemisesta ja muusta menettelystä koulutuksen järjestämislupia muutettaessa säädetään yleislakina hallintolaissa (434/2003), ja opetus- ja kulttuuriministeriö on velvollinen noudattamaan mainittuja säännöksiä hallintoasioita käsitellessään. Tämän vuoksi kuulemisesta ei ole tarpeen erikseen säätää ammatillisesta peruskoulutuksesta annetussa laissa tai ottaa asiasta esitykseen erillistä mainintaa. 

Sivistysvaliokunta painottaa järjestäjien kuulemisen merkitystä selvitettäessä perusteita ja tarvetta muuttaa järjestämislupaa ilman hakemusta. Valiokunta korostaa, että ehdotettu väliaikainen säännös antaa mahdollisuuden tarkistaa järjestämislupien enimmäisopiskelijamääriä voimassa olevaa pienemmäksi vain, jos koulutuksen järjestäjä on alittanut ne joko toistuvasti tai ilman perusteltua syytä. Ehdotettu säännös ei siis mahdollista, että järjestämislupien opiskelijamääriä tarkistettaisiin alaspäin sellaisilta järjestäjiltä, joiden koulutustarjonnalle on toteutunutta kysyntää luvassa määriteltyyn enimmäismäärään saakka. Valiokunta korostaa, että väliaikaisen säännöksen perusteella järjestämisluvan enimmäismäärä voidaan alentaa enintään vastaamaan kunkin koulutuksen järjestäjän vuonna 2015 toteutunutta keskimääräistä opiskelijamäärää. 

Valiokunta pitää tärkeänä, että järjestämislupien tarkistuksen yhteydessä otetaan riittävästi huomioon koulutusmahdollisuuksien alueellinen ja toimialakohtainen hyvä saavutettavuus ja alueiden todellinen työvoimatarve. Uudistus ei saa uhata toiminnan jatkuvuuden vaatimia opiskelijamääriä pienillä toimialoilla eikä myöskään heikentää elinkeinoelämän perustoimialojen toimintoja. Valiokunta korostaa arviointikriteereiden selkeyttä ja yhteismitallisuutta, kun arvioidaan järjestäjien järjestämislupien leikkaamismahdollisuuksia ja -tarvetta. Valiokunnan mielestä tulisi tässä yhteydessä olla myös mahdollista lisätä aloituspaikkoja niillä aloilla, joilla siihen on selkeä tarve joko koulutuksen kysynnän laajuuden vuoksi tai koulutuksen järjestäjien tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi. Valiokunta korostaa myös kansanopistojen mahdollisuuksia edelleen järjestää ammatillista koulutusta. 

Sivistysvaliokunta pitää perusteltuna tutkintotoimikuntien toimintaprosessien yhdenmukaistamista ja kehittämistä asiakaslähtöisemmiksi. Saadun selvityksen mukaan uudistus tulee onnistuessaan helpottamaan tutkintotoimikuntien työtä. Tutkintotoimikuntien tärkeä tehtävä on valvoa tutkintojen ja tutkintojen osien suorittamisen oikeellisuutta ja arvioinnin tasapuolisuutta suhteessa tutkinnon perusteisiin. Lain muutoksella käytännössä yhtenäistetään tutkintotoimikuntien rekisterinpitotapaa, varmistetaan tietoturvaa, parannetaan hyvää tiedonkäsittelytapaa, kehitetään asiointiprosessia asiakaslähtöisemmäksi ja tuetaan ammatillisen koulutuksen kokonaisuudistusta.  

Sivistysvaliokunta pitää tärkeänä, että tutkintotoimikunnissa varmistetaan myös tulevaisuudessa toteutuvien eräiden tutkintotoimikuntien yhdistämisten jälkeen jäsenten riittävä asiantuntemus tutkintojen laaja-alaisuuteen nähden. Tutkintotoimikuntien tehtävässä tulee korostaa oppilaitosten laadun varmistamiseen liittyviä tehtäviä. 

Kokeilua koskeva 1. lakiehdotuksen säädösmuutosehdotus (16 §) mahdollistaa sen, että näyttötutkintojen osalta kokeilu ulottuu valmistavan koulutuksen lisäksi myös tutkinnon suorittamiseen. Uudistus tukee koulutusvientiä edistäviä kokeiluja ja myös maahanmuuttajien koulutusta. Asiantuntijalausunnoissa on korostettu, että koulutusviennin edistämiseksi on kokeiluissa voitava poiketa myös suomalaisten työmarkkinoiden tarpeisiin määrätyistä tutkintojen osaamisaloista, koska muille työmarkkinoille myytävä ammatillinen koulutus on sopeutettava markkinoiden tarpeisiin. 

Sivistysvaliokunta pitää ammatillisen koulutuksen koulutusviennin käynnistämistä kokeiluin erittäin kannatettavana. Asiantuntijakuulemisessa on kuitenkin tuotu esiin tarve täsmentää tilauskoulutuksen ja koulutusviennin määritelmiä.  

Valiokunta yhtyy esitettyihin arvioihin, että Suomi tarvitsee keskitetyn koulutusvientiyksikön, joka koordinoi ja markkinoi koulutusta yhdessä suomalaisen teollisuusviennin kanssa. Koulutusvienti on otettava osaksi Työllisyys ja kilpailukyky -kärkihanketta. 

Valiokunta pitää tärkeänä, että mahdollinen koulutusvienti ei heikennä ammatillisen koulutuksen perustoimintoja. Koulutusviennin tulee mieluummin vahvistaa koulutuksen perustoimintoja. Se tulee nähdä tervetulleena mahdollisuutena viedä suomalaista koulutusosaamista maailmalle esimerkiksi myymällä tiettyjen ammattitutkintojen suorittaminen tai ammatillisten opettajien koulutus paikan päälle kohdemaihin. 

Sivistysvaliokunta pitää valitettavana sitä, että uudistuksen valmistelussa ei ole voitu ottaa huomioon valiokunnan aiemmin esittämää näkemystä ammatillisen koulutuksen reformin aikataulutuksesta. Ammatillisen koulutuksen suunniteltu ohjauksen ja rahoituksen uudistus tulisi valiokunnan lausuman käsityksen mukaan toteuttaa mahdollisuuksien mukaan samanaikaisesti (SiVL 3/2015 vp — HE 30/2015 vp.). Valiokunta pitää edelleen erittäin huolestuttavana sitä, että määrärahojen leikkaukset toteutuvat vuonna 2017 mutta koulutuksen järjestäjille tarjotaan vasta vuoden 2018 alusta lukien uudet välineet toteuttaa leikkaukset.  

Ammatillisen koulutuksen reformin suuntaviivoissa on esitetty ajatus siitä, että luovuttaisiin ammatilliseen peruskoulutukseen perustuvasta ammatillisen perustutkinnon suorittamistavasta ja siirryttäisiin yhteen näyttöperusteiseen ja osaamisen hankkimistavasta riippumattomaan tapaan suorittaa ammatillinen tutkinto. Samalla tarkoitus on vahvistaa työ- ja elinkeinoelämän roolia osaamisen arvioinnissa sekä osaamisen osoittamisen arvioinnin suunnittelussa. Erityisesti nuorten kohdalla näyttöperusteiseen tutkinnonsuoritustapaan siirryttäessä on tärkeää tunnistaa, että opettaja on osaamisen arvioinnin asiantuntija. Valiokunta korostaa, että näyttöperusteiseen järjestelmään siirryttäessä on opettajankoulutuksessa varmistettava tutkintotoimikunnissa työskentelevien opettajien pätevyys ja näyttötutkintojen arviointikäytäntöjen yhteismitallisuus. Uskottava ammatillisen koulutuksen järjestelmä edellyttää saadun lausunnon mukaan arviointikäytäntöjen standardisoimista. Vastuu arvioinnista tulee aina säilyä ensisijaisesti opetushenkilökuntaan kuuluvilla tahoilla.