Perustelut
Uudistettu sosiaalinen toimintaohjelma (E
88/2008 vp)
Uudistettu sosiaalinen toimintaohjelma täydentää Lissabonin
kasvu- ja työllisyysstrategiaa ja rakentuu kolmelle tavoitteelle,
jotka ovat mahdollisuuksien luominen, saatavuuden mahdollistaminen
ja yhteisvastuun osoittaminen. Saatavuuden mahdollistamisella tarkoitetaan
esimerkiksi hyvätasoisella koulutuksella ja terveys- ja muiden
palvelujen tuella tapahtuvaa eriarvoisuuden vähentämistä.
Yhteisvastuussa korostetaan eurooppalaisten sitoutumista sosiaaliseen solidaarisuuteen
muun muassa hyvä- ja huono-osaisten kesken, sukupolvien
kesken ja alueiden kesken.
Komission arvion mukaan EU:n köyhyyden vähentämistavoitteesta
huolimatta EU:n kansalaisista 16 prosenttia (78 miljoonaa) ja lapsista 19
prosenttia on alttiina köyhyydelle.
Komission pyrkimys sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamiseen on tärkeä myös
sen vuoksi, että se lisää kansalaisten
keskuudessa etäiseksi koetun EU:n hyväksyttävyyttä.
Valiokunta toteaa, että Lissabonin strategia, talouspolitiikan
laajat suuntaviivat ja työllisyyssuuntaviivat ovat sosiaalisen
toimintaohjelman kanssa rinnakkaisia prosesseja, joiden nykyistä parempi
yhteensovittaminen olisi tarpeen.
Kuten valtioneuvoston kirjelmässä todetaan, ovat
toimet toimintaohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi pääasiassa
jäsenmaiden vastuulla, minkä vuoksi ohjelma keskittyy
aloihin, joilla EU:n toimet voivat luoda lisäarvoa. Toimintaohjelma
sisältää seitsemän painopistealuetta
ja toimenpiteitä niiden toteuttamiseksi. Keskeinen teema
on rakennemuutoksen ja sen kielteisten vaikutusten hallinta. Lasten
ja nuorten syrjäytymistä pyritään
torjumaan muun muassa kattavalla, määrällisiin
tavoitteisiin perustuvalla lähestymistavalla lapsiköyhyyteen.
Nykyistä pidempään ja terveempään
elämään pyritään varautumalla
ikääntyvään yhteiskuntaan muun
muassa informaatioteknologialla sekä terveydenhuollon ja
eläkejärjestelmien kehittämisellä siten,
että varmistetaan kestävä julkinen talous.
Toimenpiteinä mainitaan potilaiden liikkuvuusdirektiivin
lisäksi tiedonanto terveyseroista sekä tiedonanto
ja suositus potilasturvallisuudesta ja terveyspalvelujen laadusta.
Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi
annetaan raportti yleishyödyllisistä palveluista
ja suositus aktiivisesta osallisuudesta sekä uudistetaan
ruoka-apuohjelma. Syrjimättömyyden edistämisessä kiinnitetään
huomiota esimerkiksi syrjintädirektiivin valmisteluun, työ-
ja yksityiselämän yhteensovittamiseen ja päivähoidon
saatavuuteen. Valiokunta pitää tärkeänä huomion
kiinnittämistä lasten ja nuorten köyhyyden
ja syrjäytymisen torjuntaan. Lisäksi on otettava
huomioon yksin elävien aikuisten määrän
kasvaminen ja lisääntynyt köyhyysriski. Suomessa
toimeentulotukea saavista kotitalouksista nykyisin jo 70 prosenttia
on yksineläjien kotitalouksia, ja ikääntyneiden
osuus näistä kasvaa.
Valiokunta viittaa aikaisempiin lausuntoihinsa, joissa on pidetty
tarpeellisena yleishyödyllisten palvelujen kansallista
määrittelyä ja niihin liittyvää kansallista
strategiaa (esim. StVL 7/2008 vp). Yleishyödyllisten
palvelujen kansallisessa ja eurooppalaisessa määrittelyssä tulee yhdistää sosiaalipoliittiset
ja elinkeinopoliittiset näkökohdat tasapainoisella
tavalla.
Uudessa sosiaalisessa toimintaohjelmassa todetaan sen olevan
olennainen osa Lissabonin strategiaa, jonka lähtökohtana
on edelleen hyvinvoinnin edistäminen tukemalla taloudellista kasvua
ja työpaikkojen syntymistä. Sosiaalisen toimintaohjelman
painopisteiden on arvioitu jossain määrin siirtyneen
kollektiivisesta yksilölliseen hyvinvointiin, ja hyvinvointia
tarkastellaan enemmän yksilöiden kuin
kokonaisten väestöryhmien tasolla.
Valiokunta toteaa käsityksenään,
että Lissabonin strategiaa, kestävän kehityksen
strategiaa, terveysstrategiaa ja sosiaalipoliittista toimintaohjelmaa
tulisi käsitellä yhtenä kokonaisuutena ja
aloittaa tulevaan uudistamiseen liittyvä kansallinen
valmistelu mahdollisimman pian, jotta poliittiset ratkaisut voidaan perustaa
riittävälle yhteiskunnalliselle keskustelulle.
Valiokunnan käsityksen mukaan Suomen tulee pyrkiä siihen,
että sosiaalisen suojelun kehittäminen on talouden
ja työllisyyden rinnalla kiinteä osa Lissabonin
strategian toteuttamista. Valiokunta katsoo, että kansallisessa
sosiaaliturvan kokonaisuudistuksessa tulee myös ottaa huomioon
sosiaaliseen suojeluun liittyvät EU:n tavoitteet.
Avoimen koordinointimenetelmän vahvistaminen (E 99/2008
vp)
Vuodesta 2000 alkaen avoimen koordinaation menetelmää on
käytetty sosiaalisessa osallisuudessa, eläkepolitiikassa
ja terveydenhuollon pitkäaikaishoidossa. Vuodesta 2006
alkaen edellä mainitut yhdistettiin yhdeksi sosiaalisen
suojelun ja osallisuuden prosessiksi. Sosiaalipoliittisessa toimintaohjelmassa
esitetään avoimen koordinaation käyttämistä esimerkiksi
nuorten aseman parantamisessa ja naisten köyhyysriskin vähentämisessä.
Toimintaohjelmassa tuetaan menetelmän vahvistamista ja
sen mahdollisuuksien täysimittaista hyödyntämistä.
Komission käsityksen mukaan EU:n tukema vapaaehtoinen yhteistyö voi
käytännössä tehostaa toissijaisuusperiaatteen
toteutumista valtioiden yhteisissä ponnisteluissa köyhyyden
ja syrjäytymisen torjumiseksi ja antaa takeet nykyaikaisille,
kestäville ja oikeudenmukaisille hyvinvointijärjestelmille.
Avoimen koordinaation vahvistaminen
sosiaalialalla merkitsee komission mukaan muun muassa poliittisen
sitoumuksen ja näkyvyyden vahvistamista, parempaa vuorovaikutusta
muiden politiikan alojen kanssa, analyysivälineiden vahvistamista
sekä vahvempaa sitoutumista täytäntöönpanon
vauhdittamiseksi. Komissio on myös valmis kehittämään
jäsenvaltioille vapaaehtoisia suuntaviivoja. Määrällisiä tavoitteita asetettaisiin
esimerkiksi köyhyyden vähentämiseksi,
eläkejärjestelmien uudistamiseen liittyen sekä terveydenhuollon
laadun ja saatavuuden osalta. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston näkemykseen
siitä, että määrälliset
tavoitteet, mikäli niitä lainkaan asetetaan, tulee
laatia yksimielisesti jäsenvaltioiden kanssa.
Valiokunta pitää avoimen koordinaation menetelmän
käytön jatkamista ja kehittämistä tarkoituksenmukaisena
keinona sekä jäsenmaiden välisen että niiden
sisäisen sosiaalipoliittisen vuoropuhelun edistämiseksi.
Tietojen, hyvien käytäntöjen ja kokemusten
vaihtaminen jäsenvaltioiden välillä on
tärkeää. Ennen yhteisten periaatteiden
ja mittaamistapojen mahdollista hyväksymistä on
huolellisesti arvioitava, mitä avoimen koordinaation vahvistaminen
kussakin tapauksessa merkitsee, ja varmistuttava siitä, että jäsenvaltioiden
kansallinen toimivalta säilyy nykyisellään.
Valiokunta korostaa sosiaalisen suojelun ja riittävien
hyvinvointipalvelujen turvaamisen merkitystä talous- ja
työllisyyspolitiikan kannalta. Sosiaalisemman Euroopan
rakentaminen edellyttää myös kansallisesti
aktiivista kannanmuodostusta ja osallistumista EU:n sosiaalipolitiikkaan
liittyvien toimien kehittämiseen.