Yleistä
Kuten julkisen talouden suunnitelmassa todetaan, on Suomen talouden tilanne vakava. Bruttokansantuotteen supistuminen, työttömyyden kasvu ja väestön ikääntyminen heikentävät talouden kasvun edellytyksiä ja kasvattavat julkisen talouden menoja. Työttömyysasteen vuosikeskiarvoksi ennustetaan 9,6 %, ja erityisesti pitkäaikais- ja rakennetyöttömien määrä on noussut nopeasti. Viime kevään kehyspäätöksen jälkeen on turvapaikanhakijoiden määrä ennalta ennakoimattomasti kasvanut. Selonteossa todetaan, että Suomen kilpailukyky on kilpailijamaita huonompi ja että julkisen talouden velka on kasvanut nopeasti. Hallitus on sitoutunut julkisen talouden kestävyysvajeen kattamiseen tarvittavien säästöjä ja rakenteellisia uudistuksia koskevien päätösten tekemiseen hallituskauden aikana. Julkisen talouden vajeen pienenemisen kannalta keskeistä on työllisyyden vahvistaminen kehyskaudella.
Julkisen talouden kestävyysvajeen umpeen kuromisen kannalta hallinnonalan keskeisin hanke on sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistus, jolla tavoitellaan 3 miljardin euron säästöjä. Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen sekä itsehallintoalueiden perustamisen valmisteluun osoitetaan 1 milj. euroa vuosina 2016—2017. Valiokunta pitää välttämättömänä, että uudistus toteutetaan suunnitellusti niin, että sosiaali- ja terveyspalvelut yhdistetään saumattomiksi palveluketjujen kokonaisuuksiksi kaikilla tasoilla. Uudistuksella tulee turvata asiakaslähtöiset palvelut ja palvelujen yhdenvertainen saatavuus sekä saavutettavuus toimintatapoja, työnjakoa ja henkilöstön osaamista kehittämällä. Peruspalvelujen vahvistamisella ja järjestämisvastuussa olevien alueiden kantokyvyn turvaamisella voidaan merkittävästi hallita väestön palvelutarpeen kasvusta aiheutuvia kustannuksia. Valiokunta korostaa, että jo uudistuksen valmisteluvaiheessa on toimintayksiköissä ryhdyttävä toimintamallien kehittämiseen uudistuksen tavoitteiden mukaisesti.
Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle esitetyt leikkaukset ovat merkittäviä. Määrärahatasoon vaikuttavat hallitusohjelman toteutuksen lisäksi suhdanneluonteiset tekijät, kuten mm. työttömyysasteen muutokseen sekä väestön rakenteeseen liittyvät tekijät. Hallinnonalan menoista säästetään kehyskaudella muun muassa sairausvakuutuskorvauksista, asumistuesta ja työttömyysturvasta. Sairausvakuutuksen säästöt kohdistuvat lääkekorvauksiin ja matkakorvauksiin, joihin jo aiemmin tehtyjen leikkausten lisäksi kohdistetaan edelleen säästöjä tällä kehyskaudella. Myös lääkäri- ja hammaslääkäripalkkiokorvauksia ja harkinnanvaraisen kuntoutuksen korvauksia vähennetään. Hallinnonalan määrärahataso on kehyskauden alussa n. 13,1 mrd. euroa (lisäystä n. 360 milj. euroa) ja lopussa n. 13,2 mrd. euroa.
Eläkkeensaajan asumistuen lakkauttaminen ja tukijärjestelmien yhdistäminen säästää vuositasolla 65 milj. euroa. Lisäksi yleisen asumistuen perusteita tarkistetaan vuonna 2016 siten, että määrärahatarve vähenee kehyskaudella vuositasolla 33 milj. euroa. Toisaalta takuueläkkeen korotuksen (n. 23 eurolla/kk) kustannusvaikutus on n. 30 milj. euroa. Perustoimeentulotuen menojen arvioidaan kasvavan uudistusten vuoksi yhteensä n. 15 milj. euroa.
Perustoimeentulotuen laskenta ja maksatus siirretään kunnilta Kansaneläkelaitokselle vuoden 2017 alusta alkaen. Uudistuksen myötä perustoimeentulotuen menot budjetoidaan täysimääräisesti valtion talousarvioon. Kuntien rahoitusosuus (50 %) huomioidaan vähentämällä perustoimeentulotuen osuus kuntien valtionosuuksista. Toimeentulotuen alikäytön arvioidusta vähenemisestä johtuen kokonaismenojen arvioidaan nousevan vajaalla 90 milj. eurolla siirron yhteydessä. Valiokunta pitää välttämättömänä, että siirron ja säästötoimenpiteiden vaikutuksia toimeentulotuen menoihin seurataan huolellisesti.
Hallinnonalan menoihin vaikuttaa myös hallituksen tavoite kuntien kustannuksien vähentämisestä 1 miljardilla eurolla karsimalla lakisääteisiä tehtäviä sekä niiden toteuttamista ohjaavia velvoitteita. Julkisen talouden suunnitelman mukaan kuntatalouden menorajoitteen toteutumista seurataan vuosittaisissa julkisen talouden suunnitelman tarkistuksissa. Menorajoitetta kiristetään vuosittain, kun myöhemmin täsmentyvien hallitusohjelmassa sovittujen toimenpiteiden valmistelu etenee.
Kunnille ei anneta uusia kuntataloutta pysyvästi heikentäviä lakisääteisiä tehtäviä tai velvoitteita tai niiden laajennuksia. Jos kuntien ja kuntayhtymien toimintamenoja pysyvästi lisäävistä tehtävistä tai velvoitteista poikkeuksellisesti kuitenkin säädetään julkisen talouden kokonaisedun vuoksi, kuntatalouden rahoitusaseman heikentyminen estetään lisäämällä valtionapuja, karsimalla samassa yhteydessä kuntasektorin muita tehtäviä ja velvoitteita tai mahdollistamalla maksutulojen korotukset.
Hallinnonalalle kohdistuu kuntataloutta vahvistavia säästötoimenpiteitä, kuten vanhuspalvelujen henkilöstömitoitusten tarkistaminen. Alueellisen erikoissairaanhoidon järjestämisen tehostamisen arvioidaan vähentävän kuntien menoja vuodesta 2016 alkaen (-110 milj. euroa vuoden 2019 tasossa). Subjektiivisen päivähoito-oikeuden muutosten arvioidaan vähentävän vuositasolla kuntien menoja 62 milj. eurolla. Vastaavasti vähennetään näihin palveluihin tarkoitettuja kuntien valtionosuuksia. Hallitusohjelman mukaisten sopeutustavoitteiden saavuttamiseksi on päätetty muun muassa KEL- ja elinkustannusindeksisidonnaisten etuuksien (pl. toimeentulotuki) indeksikorotusten jäädyttämisestä myös vuosina 2017—2019.
Valiokunta pitää välttämättömänä, että kehyskaudella pyritään vaikuttamaan myös asumiskustannuksiin ja mahdollisuuksiin vähentää ylivelkaantumisen riskiä, jotta voidaan ehkäistä viimesijaisen toimeentuloturvan tarvetta. Valiokunta korostaa myös palvelujen tuottamista siten, että tavoitetaan esimerkiksi syrjäytymisvaarassa olevat nuoret ajoissa.
Kärkihankkeet
Pääministeri Juha Sipilän hallituksen strategisen ohjelman avulla hallitus vie eteenpäin välttämättömiä uudistuksia viidellä painopistealueella. Hallituksen strategisia valintoja ovat terveys ja hyvinvointi, työllisyys, kilpailukyky ja kasvu, koulutus ja osaaminen, biotalous ja puhtaat teknologiat sekä toimintatapojen muuttaminen esimerkiksi edistämällä digitaalisuutta ja purkamalla turhaa sääntelyä ja byrokratiaa. Sosiaali- ja terveydenhuollossa uusien toimintatapojen omaksumisella ja digitaalisten palvelujen lisäämisellä on mahdollista alentaa kustannuksia ja saavuttaa nykyistä tehokkaampaa resurssien käyttöä.
Hyvinvoinnin ja terveyden painopistealueella on tarkoitus poikkihallinnollisesti edistää väestön terveyttä ja vahvistaa varhaisen tuen palveluita ja samalla kaventaa eri väestöryhmien välisiä terveys- ja hyvinvointieroja. Terveyttä ei voida edistää pelkästään terveydenhuollon keinoin, vaan siihen tarvitaan yhteiskunnan kaikkia sektoreita. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen onkin tarkoitus ottaa huomioon kaikkien hallinnonalojen päätöksenteossa. Terveyden edistämisen ja terveyserojen kaventamisen kärkihankkeessa on tarkoitus edistää kaikkien ikäluokkien terveyttä edistäviä valintoja arjessa. Erityisesti tarkoitus on edistää liikunnallista elämäntapaa.
Hallitusohjelman strategisen tavoitteen hyvinvointi ja terveys kärkihankkeiden toteuttamiseen osoitetaan vuosina 2016—2018 yhteensä 130 milj. euroa, josta 23,5 milj. euroa kohdistuu vuodelle 2016, 56,0 milj. euroa vuodelle 2017 ja 50,5 milj. euroa vuodelle 2018. Yhtenä kärkihankkeena on luoda osatyökykyisille nykyistä parempia väyliä työhön. Hankkeella tuetaan hallituksen tavoitetta nostaa työllisyysaste 72 prosenttiin. Hankkeen avulla pyritään paitsi työllisten määrän kasvuun myös työkyvyttömyysmenojen vähentämiseen sekä työttömyydestä ja työstä poissaoloista aiheutuvien kustannusten laskemiseen. Hankkeeseen osoitetaan suunnitelmakaudella yhteensä 15 milj. euroa.
Valiokunta pitää terveyden ja hyvinvoinnin painopistealuetta erittäin tarpeellisena. Valiokunta korostaa, että tavoitteiden saavuttamiseksi hallinnon sektorirajat ylittävien toimintatapojen juurruttaminen on välttämätöntä. Samoin on tärkeää varmistaa, että eri politiikkalohkojen päätöksenteko toimii kansanterveyttä parantavaan ja terveyseroja kaventavaan suuntaan. Valiokunta pitää oikeaan osuvana myös hallituksen tavoitetta tukea sellaisia toimintakäytäntöjä, joilla eri-ikäisiä ihmisiä kannustetaan ottamaan vastuuta omasta terveydestään ja elämäntavoistaan sekä toteuttamaan ammattihenkilöiden kanssa sovittua hoitoa tehokkaasti. Väestön ikääntyessä ja siten palvelutarpeen kasvaessa on välttämätöntä panostaa sairauksien ehkäisyyn ja toimintakyvyn säilymiseen sosiaali- ja terveydenhuollon kulujen hillitsemiseksi.
Hyvinvoinnin ja terveyden yhtenä kärkihankkeena toteutetaan lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma. Tavoitteena on luoda nykyistä lapsi- ja perhelähtöisemmät ennaltaehkäisevät ja vaikuttavat palvelut. Tavoitetta edistetään uudistamalla koko lapsi- ja perhepalveluiden palvelujärjestelmä. Valiokunta pitää tärkeänä hallituksen tavoitetta vahvistaa kaikille tarjottavia peruspalveluja ja siirtää painopistettä ehkäiseviin sekä varhaisen tuen ja hoidon palveluihin. Uudistuksella on pitkällä tähtäimellä mahdollisuus vähentää kustannuksiltaan kalliiden korjaavien palvelujen, kuten huostaanottojen ja laitoshoidon, tarvetta ja torjua nuorten syrjäytymistä.
Lastensuojeluun ja lapsiperheiden kotiapuun kohdistetaan kuntien peruspalvelujen valtionosuuteen 10 milj. euron lisäys vuosina 2016—2018 ja 25 milj. euroa vuonna 2019. Lisäyksellä toimeenpannaan erityisesti uudistettua sosiaalihuoltolakia. Kotipalvelujen lisäämisellä on tavoitteena kohdentaa perheille varhaista tukea oikea-aikaisesti lastensuojelutarpeen vähentämiseksi. Valiokunta pitää myös perusteltuna sitä, että sosiaali- ja terveydenhuollon nuorten palvelujen toimintaprosessien uudistamiseen nuorisotakuun mukaisesti osoitetaan 4 milj. euroa vuosille 2016—2018.
Valiokunta pitää hyvänä, että ikäihmisten hoidon lähtökohtana edelleen korostetaan kotona asumista ja kotiin annettavien ja toimintakykyä ylläpitävien palvelujen ensisijaisuutta. Kotiin annettavien palvelujen avulla mahdollistetaan vanhusten asuminen omassa kodissaan mahdollisimman pitkään ja vähennetään laitoshoidon tarvetta. Yhtenä kärkihankkeena on ikäihmisten kotihoidon kehittäminen ja kaikenikäisten omais- ja perhehoidon vahvistaminen. Tavoitteena on uudistaa iäkkäiden palvelujärjestelmä ja juurruttaa omais- ja perhehoitajien hyvinvointia lisäävät toimintamallit kotona tapahtuvan hoivan laajentamiseksi. Tarkoituksena on taata omais- ja perhehoitajille nykyistä yhdenvertaisemmat, paremmin koordinoidut ja kustannuksia alentavat palvelut ja tukea heidän jaksamistaan muun muassa turvaamalla mahdollisuus vapaan pitämiseen. Hallituksen esitys omaishoidon ja perhehoidon osalta tarvittavista lainmuutoksista on valiokunnan saaman selvityksen mukaan tarkoitus antaa eduskunnalle kevätistuntokaudella 2016, ja mahdolliset vuotta 2016 koskevat määrärahatarpeet on tarkoitus käsitellä vuoden 2016 lisätalousarvioesityksen yhteydessä.
Valtionosuuden lisäys omais- ja perhehoitoon on yhteensä 90 milj. euroa v. 2017 ja 95 milj. euroa vuodesta 2018 lähtien. Vanhusten kotihoitoon kohdennetaan 4,8 milj. euroa vuosina 2017—2018 ja 5,8 milj. euroa v. 2019.
Vanhusten kotihoidon kehittämiseen ja omais- ja perhehoidon lisäämiseen osoitetulla rahoituksella pyritään hidastamaan kustannusten kasvua vanhuspalveluissa. Tavoitteena on saavuttaa vuoden 2019 tasossa 180 milj. euroon nouseva säästö kuntien menoissa. Peruspalvelujen valtionosuuteen tehdään kustannussäästöä vastaava vähennys.
Veteraanien kuntoutukseen pääsy pyritään turvaamaan nostamalla kuntoutukseen käytettäviä määrärahoja 50 eurolla veteraania kohden. Lisäksi suunnitelmakaudella on tarkoitus laajentaa lievävammaisten sotainvalidien oikeutta kotipalveluihin ja osoittaa siihen noin 5 miljoonaa euroa vuodesta 2017.
Tutkimus
Julkisen talouden suunnitelman mukaan sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle kohdennetun sektoritutkimussäästön vaikutus on vuodesta 2017 lukien 30 milj. euroa. Säästö kohdentuu tutkimus- ja kehittämislaitoksille, hankkeisiin sekä tutkimuksen ja koulutuksen erityisvaltionosuuksiin. Esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen talousarviorahoituksen suunnitellut leikkaukset merkitsevät 33 %:n vähennystä vuodesta 2013 vuoteen 2019. Vähenevien voimavarojen vuoksi yliopistojen ja sektoritutkimuslaitosten yhteistyön merkitys korostuu entisestään, jotta yhteiskunnallinen päätöksenteko voidaan perustaa asiantuntevaan ja tutkimuspohjaiseen tietoon esimerkiksi hoidon vaikuttavuudesta ja kustannustehokkuudesta.
Valtion korvaukseen terveydenhuollon yksiköille erikoissairaanhoitolain mukaiseen tutkimustoimintaan varataan 15 milj. euroa vuodessa (21,7 milj. euroa 2015), jossa on huomioitu hallitusohjelmassa sovittu 5 milj. euron vähennys ja kertaluonteisen lisäyksen poisto (1,7 milj. euroa). Valtion korvaukset terveydenhuollon yksiköille lääkäri- ja hammaslääkärikoulutuksesta aiheutuviin kustannuksiin ovat v. 2017 noin 100 milj. euroa ja vuodesta 2018 alkaen 101,7 milj. euroa.
Vaikutusten arviointi
Valtiovarainministeriön asettama työryhmä tarkasteli lapsiperheitä ja yksin asuvia (erityisesti vanhuksia) koskevien asioiden yhteen kokoamista valtiontalouden kehysten ja valtion talousarvioesityksen yhteydessä (Valtiovarainministeriön julkaisu 18/2015). Työryhmä esitti, että julkisen talouden suunnitelmaan vuosille 2016—2019 valmistellaan yhteenveto lapsiperheisiin ja yksinasuviin vanhuksiin merkittävästi vaikuttavista muutoksista ja arvioidaan näiden muutosten yhteisvaikutuksia kyseisten väestöryhmien toimeentuloon ja hyvinvointiin suunnitelmakauden lopussa.
Julkisen talouden suunnitelman ja talousarvion käsittelyn yhteydessä on tuotu esiin huoli eri etuuksien leikkausten ja muiden julkisen talouden sopeutustoimien yhteisvaikutusten kohdentumisesta heikoimmassa asemassa oleviin kotitalouksiin. Esimerkiksi eläkkeensaajiin kohdistuvat asumistuen, sairausvakuutuskorvausten ja asiakasmaksujen muutokset saattavat kumuloituessaan vaikeuttaa heidän toimeentuloaan huomattavasti.
Valiokunta katsoo, että eduskunnan päätöksentekoa varten tarvittavan tiedon turvaamiseksi vaikutusten arviointia on syytä kehittää. Valiokunta pitää erityisesti sosiaali- ja terveyspoliittisten tavoitteiden kannalta tärkeänä, että talousarviossa ja julkisen talouden suunnitelmassa esitettävien toimenpiteiden vaikutukset eri väestöryhmiin, kuten eläkeläisiin, lapsiperheisiin, työttömiin ja opiskelijoihin, arvioidaan valmistelun aikana ja esitetään nykyistä paremmin hahmotettavina kokonaisuuksina. Myös vaikutusten jälkikäteistä arviointia on jatkuvasti kehitettävä esimerkiksi siten, että arviot tuotetaan vuosittain ja ryhdytään tarvittaviin toimenpiteisiin, jos johonkin väestöryhmään kohdistuvat vaikutukset muodostuvat ennakoitua suuremmiksi.