Komission ehdottamat muutokset muodostavat useaa sosiaaliturvan osa-aluetta koskevan kokonaisuuden. Ehdotukset eivät kuitenkaan muuta EU:n sosiaaliturva-asetuksen perusperiaatteita eli sitä, että kyse on sosiaaliturvan koordinaatiosta, ei sen harmonisoinnista. Valiokunta suhtautuu myönteisesti ehdotuksiin, jotka edistävät liikkuvien työntekijöiden sosiaaliturvan yhteensovittamista ja sen toimeenpanon yksinkertaistamista. 

Työttömyysetuudet

Työttömyysetuuden eksportointiin ehdotetaan muutosta, jonka mukaan peruspäivärahan tai ansiopäivärahan saaja voisi rekisteröityä työnhakijaksi toiseen maahan 6 kuukaudeksi tai maakohtaisesti jopa päivärahan enimmäisajan loppuun asti (Suomessa 300—500 päivää). Nykyinen kolmen kuukauden enimmäisaika on koettu käytännössä verrattain lyhyeksi.  

Sosiaaliturva-asetuksen perusteella työnhakijaksi toiseen maahan on valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomesta lähtenyt vuosittain joitakin satoja työttömyysetuuden saajia. Enimmäisajan pidennys voi jonkin verran kasvattaa EU-työnhakuun lähtevien määrää. Tosin asetuksen mukaisen menettelyn käyttämistä vähentää se, että Suomessa työnhakijaksi rekisteröityneellä henkilöllä on mahdollisuus oleskella jo kansallisen lainsäädännön perusteella tilapäisesti eli maksimissaan vuoden ulkomailla ja saada työttömyysetuuksia Kelasta tai työttömyyskassasta. Tämä aika tosin koskee työnhakijaa, jolla on halu ottaa vastaan työtä Suomessa, kun asetuksen mukaisessa menettelyssä on kyse valmiudesta aloittaa työskentely toisessa jäsenvaltiossa, mutta käytännössä eroa ei oikeastaan ole. Valtioneuvosto toteaakin, että muutos on sekä työllistymisen kannalta että muutoinkin vähämerkityksellinen. 

Ehdotus siitä, että vähintään kolmen kuukauden vakuutus- tai työskentelykauden tulee täyttyä jäsenvaltiossa ennen kuin aikaisemmassa jäsenvaltiossa työskentelyä voitaisiin huomioida työttömyysetuuden laskennassa, on valiokunnan näkemyksen mukaan perusteltu ja selkeyttää nykytilaa. Tämä vähentäisi ilmeisen paljon muun maan kausien hyväksi lukemista Suomessa. Jäljelle jäisivät lähinnä tilanteet, joissa Suomessa työskentelyä on vähintään 3, mutta alle 6 kuukautta, jolloin työttömyyspäivärahan työssäoloehto (6 kk) ei täyty yksinomaan Suomen työskentelykausilla. Kuten valtioneuvosto toteaa, säännös korostaa aidon yhteyden muodostumista työskentelyvaltion työmarkkinoille ja korostaa vakuutusmaksuja keränneen valtion vastuuta, jos työmarkkinoille sijoittautuminen epäonnistuu.  

Nykyisten säännösten mukaan viimeksi muussa kuin toimivaltaisessa työskentelymaassa asuneet, ns. rajan yli työskennelleet työntekijät saavat työttömyysetuudet asuinmaastaan. Asuinmaa saa laskuttaa maksamiaan työttömyysetuuksia viimeiseltä työskentelyvaltiolta 3—5 kuukauden ajan. Tämä laskutusmekanismi ehdotetaan nyt poistettavaksi samalla, kun etuuksien maksuvastuuta maiden välillä muutetaan. Jatkossa viimeisin työskentelyvaltio maksaisi pääsääntöisesti etuudet, ei siis asuinvaltio. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomi on vuositasolla (2016) maksanut n. 800 000 euroa muille jäsenvaltioille sen jälkeen, kun viimeksi Suomessa työskennellyt on palannut työttömänä asuinmaahansa ja saanut tässä maassa työttömyysetuuksia. Valiokunta toteaa, että laskutuksen päättyminen keventää sinänsä hallinnollista taakkaa, mutta katsoo, että on vielä tarpeen arvioida, lisääkö ehdotus Suomen sosiaaliturvajärjestelmän vastuuta kansainvälisissä tilanteissa.  

Valiokunta katsoo, että työttömyysetuuksia koskevat ehdotukset ovat kaiken kaikkiaan monitahoisia ja vaativat vielä yksityiskohtaisen vaikutusarvioinnin. 

Perhe-etuudet

Ehdotuksessa tehdään mahdolliseksi käsitellä päivärahatyyppisiä perhe-etuuksia, kuten vanhempainrahaa, erillään perinteisistä perhe-etuuksista siten, että päivärahaetuuksia ei yhteensoviteta muiden perhe-etuuksien kanssa. Perinteisten perhe-etuuksien — Suomen näkökulmasta lapsilisän ja kotihoidon tuen — lisäksi joissain maissa voidaan perhe-etuuksina yhteensovittaa myös vanhemmille ansionmenetyskorvauksina maksettavia päivärahatyyppisiä etuuksia. Suomen vanhempainrahaa ei toistaiseksi ole yhteen sovitettu perhe-etuutena, vaikka komission näkemyksen mukaan kyseessä on perhe-etuus. Valiokunta pitää tärkeänä, että tämä käytäntö turvataan jatkossakin. Perhe-etuuksien jaottelu eri koreihin selkeyttää nykyistä tilannetta etuuksia yhteensovitettaessa. 

Pitkäaikaishoitoetuudet

Komissio ehdottaa asetukseen uutta lukua pitkäaikaishoitoetuuksista. Pitkäaikaishoitoetuudella tarkoitetaan raha- tai luontoisetuutta, joka annetaan vanhuuden, työkyvyttömyyden, sairauden tai vamman perusteella joko vajaakuntoiselle itselleen tai tämän avustajalle. Tällä hetkellä vammaisetuudet ja kuntoutusetuudet ovat asetuksen jaottelussa sairausetuuksia. Ehdotuksen perusteella ei ole selvää, mihin Suomessa myönnettäviin etuuksiin sovellettaisiin jatkossa asetuksen pitkäaikaishoitoetuuksia koskevia määräyksiä. Valiokunta korostaa valtioneuvoston tavoin, että asetuksen soveltamisalaa ei tule laajentaa koskemaan sen ulkopuolella olevia, Suomessa nyt kunnan järjestämisvastuulla olevia sosiaalipalveluja.  

Ehdotuksessa tulisi erityisesti tarkentaa tilanteita, joissa pitkäaikaishoitoetuuteen on samanaikaisesti oikeus kahdesta maasta. Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että pitkäaikaishoitoetuudet tulisivat jatkossa todennäköisesti sisältymään luontoisetuuksien laskutukseen valtioiden välillä, jonka Kela toteuttaa Suomen osalta. Tämä olisi huomioitava ehdotuksen käsittelyssä, koska menettely vaikuttaa hallinnolliseen taakkaan ja kustannuksiin, joita ehdotuksella muutoin pyritään vähentämään.  

Yhdenvertainen kohtelu

Jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien kestävyyden kannalta on perusteltua, että jäsenvaltioilla on ehdotuksen mukaan mahdollisuus edellyttää laillista oleskeluoikeutta EU:n ns. oleskeluoikeusdirektiivin (2004/38/EY) mukaisesti sosiaalietuuksien maksamisen edellytyksenä. Tältä osin kyse on unionin tuomioistuimen viimeaikaisten linjausten kirjaamisesta asetukseen. Suomessa oikeus Kelan toimeenpanemaan sosiaaliturvaan perustuu joko asumiseen tai täällä työskentelyyn. Tämän lisäksi maassa oleskelun tulee olla ulkomaalaislainsäädännön mukaisesti laillista. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Kela saa Maahanmuuttovirastolta reaaliajassa tiedot mm. uusista ja päättyvistä oleskeluluvista, ja Kela seuraa laillista maassa oleskelua koskevan edellytyksen täyttämistä päätettäessä oikeudesta sosiaaliturvaan.  

Lähetetyt työntekijät

Valtioneuvosto katsoo, että tarve lähetettyjä työntekijöitä koskevan määrittelyn muuttamiseen on kyseenalainen. Terminologia on Suomessa vakiintunut, eikä siitä ole aiheutunut ongelmatilanteita. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan ja toteaa, ettei uuden termin käyttöönotto välttämättä selkeytä tilannetta. Lähetettyjen työntekijöiden käsitteen selkeyttämistä sosiaaliturvan osalta EU-tasolla on kuitenkin arvioitava suhteessa siihen, että lähetettyjä työntekijöitä koskeva direktiiviehdotus on parhaillaan käsiteltävänä. 

Lopuksi

Valiokunta toteaa, ettei ehdotettujen muutosten sisällöstä ja niiden suhteesta nykytilaan ole vielä kirjelmän perusteella selkeää käsitystä. Ehdotuksia on tarpeen arvioida erityisesti siitä näkökulmasta, mitä muutos käytännössä tarkoittaisi Suomen kannalta. On oletettavaa, että useimmilla ehdotuksista on Suomen sosiaaliturvajärjestelmälle vain maltillisia vaikutuksia, mutta vaikutusten arviointia on tehtävä laajemmin ennen lopullisen kannan muodostamista. On tarpeen pitää huolta siitä, ettei muutoksista aiheudu lisärasitteita Suomen järjestelmälle.