Perustelut

Yleistä

Valmiuslain säännöksistä sosiaali- ja terveysvaliokunnan toimialaan kuuluvat erityisesti sosiaaliturvaa koskeva 8 luku ja sosiaali- ja terveydenhuollon turvaamista sääntelevä 11 luku. Valiokunta on käsitellyt asiaa oman toimialansa osalta. Sosiaaliturvaa koskevissa säännöksissä säädetään lakisääteisen vakuutuksen ja etuuksien sekä sosiaaliavustusten muutoksista poikkeusoloissa. Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköiden toiminnasta, muusta sosiaali- ja terveydenhuollon ohjaamisesta ja kuntien mahdollisuudesta luopua tiettyjen sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä säädetään 11 luvussa. Hallituksen esitykseen sisältyy erillinen lakiehdotus poikkeusolojen sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunnasta.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää valmiuslain uudistamista ja viranomaisten toimivaltasäännösten ajanmukaistamista toimialansa osalta tarpeellisena ja katsoo lakiehdotusten antavan edellytykset väestön terveyden ja toimintakyvyn kannalta keskeisten sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä väestön perustoimeentulon turvaamiseen poikkeusoloissa. Valiokunta toteaa, että meneillään olevissa paikallis- ja aluehallintoa koskevissa uudistuksissa on otettava huomioon hallinnon eri tasojen vastuiden selkeä määrittely myös poikkeusolojen varalta.

Valmiuslain soveltamisalaa rajaava poikkeusolomääritelmä käsittää ehdotuksen mukaan edelleen vain erityisen vakavat kriisit, jotka koskettavat koko kansakuntaa tai ainakin suurta osaa siitä ja vaikuttavat koko yhteiskunnan toimivuuteen. Poikkeusolojen toimivaltuuksien käytön keskeiset periaatteet on ilmaistu lakiehdotuksen 4 §:ssä, jonka mukaan niiden käyttö on mahdollista vain, jos tilanne ei ole hallittavissa viranomaisten säännönmukaisin toimivaltuuksin. Viranomaiset voidaan oikeuttaa poikkeusoloissa käyttämään vain sellaisia toimivaltuuksia, jotka ovat välttämättömiä ja oikeasuhtaisia lain tarkoituksen saavuttamiseksi.

Poikkeusolojen määritelmä

Ehdotetun valmiuslain 3 §:n 4 kohdan mukaan poikkeusoloiksi luettaisiin myös erityisen vakava suuronnettomuus, tällaisen onnettomuuden välitön jälkitila sekä vaikutuksiltaan erityisen vakavaa suuronnettomuutta vastaava hyvin laajalle levinnyt vaarallinen tartuntatauti. Verrattuna nykyiseen poikkeusolomääritelmään merkittävin muutos on pandemian lisääminen määritelmään. Lakiehdotuksen perustelujen mukaan säännöksessä tarkoitetaan myös maailmanlaajuisesti levinnyttä tautia ilman, että se on vielä tullut Suomeen. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää näiden tartuntatautien lisäämistä poikkeusolomääritelmään tarpeellisena niiden tilanteiden varalta, joissa erityislainsäädännössä säädetyt viranomaisvaltuudet eivät riitä turvaamaan väestön terveyttä ja hyvinvointia.

Valiokunnan huomiota on kiinnitetty siihen, että pandemia voi myös alkaa Suomesta, jolloin toimenpiteisiin on ryhdyttävä ennen kuin tauti on hyvin laajalle levinnyt. Suomesta alkaviin tauteihin voidaan kuitenkin soveltaa tartuntatautilain säännöksiä, joita on uudistettu vuonna 2006 voimaan tulleella lailla (989/2006) nimenomaan pandemiauhkaan varautumisen vuoksi. Lainmuutoksen tavoitteena oli, että tartuntatautien ehkäisyssä voidaan toimia mahdollisimman tehokkaasti normaalin lainsäädännön puitteissa. Tartuntatautilain perusteella voidaan antaa määräyksiä esimerkiksi koulujen ja päiväkotien sulkemisesta ja tartuntataudille altistuneiden henkilöiden karanteeniin määräämisestä tai eristämisestä. Valiokunta katsoo, että valmiuslain soveltamisala on asianmukaista pitää ehdotetuin tavoin rajoitettuna ja arvioida jatkossa tavallisen lainsäädännön riittävyyttä tartuntatautien leviämisen estämisessä.

Varautumisvelvollisuus

Valmiuslain 11 §:ssä säädetään julkisen hallinnon varautumisvelvollisuudesta. Säännösehdotuksen mukaan muun muassa kuntien, kuntayhtymien ja muiden kuntien yhteenliittymien tulee varmistaa tehtäviensä mahdollisimman hyvä hoitaminen myös poikkeusoloissa. Kunta- ja palvelurakenneuudistus ja uudet palvelujen tuotantotavat voivat monimutkaistaa yksittäisten kuntien varautumissuunnittelua ja varautumisen vastuita. Näihin tulee kiinnittää erityistä huomiota kuntien keskinäisen yhteistyön järjestelyissä. Kunnat hankkivat järjestämisvastuullaan olevia palveluita tai osia niistä yhä enemmän yksityisiltä palveluntuottajilta, joilla ei kuitenkaan ole valmiuslain nojalla varautumisvelvollisuutta. Valmiuslain mukainen varautumisvelvollisuus koskee kuntien tehtäviä riippumatta siitä, hoidetaanko niitä esimerkiksi ostopalveluina. Valiokunta korostaa, että varautumiseen tulee kiinnittää huomiota tehtäessä sopimuksia palveluntuottajien kanssa.

Yksityisten varautumisesta on säännöksiä muun muassa sähköistä viestintää ja rahoitusmarkkinoita koskevassa lainsäädännössä. Valiokunta pitää tarpeellisena jatkossa selvittää, onko myös sosiaali- ja terveydenhuollossa toimivien yksityisten palveluntuottajien varautumisesta tarpeen säätää alan erityislainsäädännössä.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan sosiaali- ja terveysministeriö on yhteistyössä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kanssa laatinut toimintamallin terveydenhuollon valtakunnallisen valmiuden ylläpitämiseksi kotimaan ja ulkomaan suuronnettomuustilanteiden varalle. Järjestelmä perustuu Kaakkois-Aasian luonnonkatastrofin hoidosta saatuihin kokemuksiin. Valtio on korvannut sairaanhoitopiirille valmiuden ylläpidosta aiheutuneet kustannukset. Valiokunta toteaa, että vireillä olevan terveydenhuoltolain valmistelun yhteydessä on aiheellista selvittää tarve säätää sairaanhoitopiirin tehtävistä tällaisten suuronnettomuustilanteiden valtakunnallisena toimijana ja siitä aiheutuvien kustannusten korvaamisesta asianomaiselle vastuulliselle toimijalle.

Sosiaaliturvaan liittyvät muutokset

Sosiaalivakuutusetuuksien, kuten eläkkeiden ja sosiaalihuoltoon kuuluvien avustusten, maksaminen voitaisiin poikkeusoloissa keskeyttää tai lykätä ja 8 luvussa säännellyissä tilanteissa alentaa etuuksien tasoa. Eläkkeiden ja eräiden muiden etuuksien tason alennukseksi ehdotetaan enintään 50 prosenttia. Eläkkeitä on kuitenkin maksettava aina vähintään täysimääräisen kansaneläkkeen tasoa vastaava määrä. Toimeentulotukea maksetaan ehdotetun 56 §:n 3 momentin mukaan siten, että henkilölle tai perheelle tulee käyttöön muiden tulojen kanssa yhteenlaskettuna vähintään toimeentulotuen perusosaa vastaava määrä sekä välttämättömät asuin- ja terveydenhuoltomenot kattava määrä. Valiokunta pitää asianmukaisena, että sosiaaliturvaan poikkeusoloissa kohdistettavien muutosten rajat ehdotetaan lakiehdotuksessa säädettäväksi voimassa olevaa valmiuslakia täsmällisemmin.

Sosiaali- ja terveydenhuollon turvaaminen

Väestön sosiaali- ja terveydenhuollon turvaamiseksi sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköt (mukaan lukien yksityiset) voidaan 85 §:n nojalla velvoittaa muun muassa laajentamaan tai muuttamaan toimintaansa ja luovuttamaan toimintayksikön tai osan siitä valtion viranomaisten käyttöön. Vanhusten- ja vammaishuollon palveluissa pyritään normaalioloissa kotona asumisen turvaamiseen, mutta poikkeusoloissa asiakkaiden palvelutarve voidaan joutua täyttämään sijoittamalla heitä tilapäisiin palveluyksiköihin. Velvoitteita ei säännöksen mukaan voi asettaa lain 3 3 §:n 3 kohdassa tarkoitetun taloudellisen kriisin perusteella.

Ehdotetun 87 §:n perusteella kunnille voidaan myöntää valtioneuvoston asetuksella oikeus luopua poikkeusoloissa esimerkiksi kiireettömän hoidon määräaikojen noudattamisesta sekä tietyistä päivähoidon ja vanhustenhuollon tehtävistä. Säännöksen mukaan luopumismahdollisuus voidaan antaa vain 3 §:n 1 ja 4 kohdassa tarkoitetuissa poikkeusoloissa, ei siten 3 §:n 2 kohdassa tarkoitetuissa uhkatilanteissa eikä 3 kohdassa tarkoitetun taloudellisen kriisin perusteella. Kunnille asetuksella annettavaa harkinnanvaraista mahdollisuutta luopua näistä tehtävistä voidaan pitää perusteltuna, koska sosiaali- ja terveydenhuollon voimavarat voivat poikkeusoloissa olla riittämättömät kaikkien lakisääteisten tehtävien hoitamiseen.

Ehdotetussa 86 §:ssä säädetään lähinnä lääkehuollon tehtävien hoitamista koskevista sosiaali- ja terveysministeriön toimivaltuuksista. Lääkkeiden velvoitevarastoinnilla on tärkeä merkitys poikkeustilanteista selviytymisen kannalta. Lääkkeiden velvoitevarastointilain uudistaminen on parhaillaan vireillä sosiaali- ja terveysministeriössä. Valiokunta toteaa, että uudistaminen on tarpeen muun muassa varastointivelvoitteiden saattamiseksi paremmin vastaamaan nykyistä lääkevalikoimaa ja hoitokäytäntöjä.

Koska valtaosa apteekeista toimii lääkelaitoksen antaman luvan perusteella, valiokunta ehdottaa selvyyden vuoksi, että 86 §:ssä mainittu apteekkioikeuden haltija muutetaan nykyisen lääkelainsäädännön mukaisesti muotoon "apteekkiliikkeen harjoittamiseen oikeutettu".

Työvelvollisuus

Lain 94 §:n 1 momentissa säädetyn kaikkiin Suomessa asuviin kohdistuvan työvelvollisuuden lisäksi terveydenhuollon ammattihenkilöt, alan koulutusta saaneet ja muuten tämän alan tehtäviin sopivat henkilöt ovat 94 §:n 2 momentin mukaan velvollisia tekemään lain tarkoituksen toteuttamiseksi välttämätöntä työtä terveydenhuollossa. Tämä erityinen terveydenhuollon työvelvollisuus koskee vain valmiuslain 3 §:n 4 kohdassa tarkoitettuja suuronnettomuus- ja pandemiatilanteita. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) 24 a §:n nojalla terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriin merkitään tarvittaessa tiedot terveydenhuollon ammattihenkilön työpaikasta sekä ammattihenkilön varaamisesta valmiuslain mukaista poikkeusoloihin varautumista varten. Valiokunta toteaa, että myös työvelvollisuuden toteuttamisessa tulee noudattaa valmiuslakiehdotuksen 4 §:n suhteellisuus- ja välttämättömyysperiaatteita.