Yleistä

Ehdotettujen muutosten tavoitteena on, että opiskelun ja työelämän ulkopuolella tai muutoin syrjäytymisvaarassa olevat nuoret pääsisivät nykyistä joustavammin ja varhaisemmassa vaiheessa heidän opiskelu-, työ- ja toimintakykyään edistävään ammatilliseen kuntoutukseen. Esityksen mukaan nuoren ammatillisen kuntoutuksen palveluissa olisi vuositasolla vuodesta 2019 alkaen noin 2 000 ja vuodesta 2020 alkaen noin 3 200 kuntoutujaa. Varhainen puuttuminen ehkäisee ongelmien pitkittymistä, joten uudistuksella on myös työuria pidentävä vaikutus. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta kannattaa ehdotuksen tavoitteita ja toteutustapaa. Ehdotuksen taustalla on huolellinen selvitys- ja kehittämistyö. Ehdotuksen mukainen malli sisältyy myös kuntoutusjärjestelmän kokonaisuudistusta valmistelleen komitean ehdotuksiin.  

Kuntoutukseen pääsyn edellytykset

Nuorten ammatilliseen kuntoutukseen pääsyn helpottamiseksi esityksessä ehdotetaan luovuttavaksi sairaus- tai vammadiagnoosista kuntoutuksen edellytyksenä. Nuoren ammatillista kuntoutusta järjestettäisiin 16—29-vuotiaalle henkilölle, jonka toimintakyky on olennaisesti heikentynyt ja jolla on kuntoutuksen tarve. Lisäksi kuntoutuksen tulisi olla tarkoituksenmukaista toimintakyvyn, elämänhallinnan sekä opiskelu- tai työllistymisvalmiuksien tukemiseksi tai edistämiseksi.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää sairaus- tai vammadiagnoosista luopumista tärkeänä nuorten kuntoutukseen pääsyn joustavoittamiseksi. Nuorten toimintakykyhaasteiden taustalla ei aina ole diagnosoitavissa olevaa vammaa tai sairautta, vaan monitasoisia ongelmia esimerkiksi elämänhallinnassa, sosiaalisissa suhteissa, toimeentulossa ja mielenterveydessä. Diagnoosittomuus korostaa myös kuntoutujan omaa motivaatiota, mikä on kuntoutuksen vaikuttavuuden kannalta olennaista. Valiokunta kuitenkin painottaa, että diagnoosiedellytyksestä luopuminen ei saa johtaa siihen, että toimintakykyongelmien taustalla mahdollisesti olevat diagnosointia ja esimerkiksi lääkinnällisen kuntoutuksen palveluja vaativat vaikeudet jäävät tunnistamatta. 

Esityksen mukaan nuorten toimintakyvyn arvioimisen tueksi laaditaan suositus Kansaneläkelaitoksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteistyönä. Valiokunta korostaa, että toimintakyvyn asianmukainen ja tasapuolinen arviointi edellyttää selkeitä toimintakyvyn tunnistamisen menetelmiä ja laajaa valtakunnallista koulutusta. Valiokunta pitää tarpeellisena, että toimintakyvyn arvioinnin kriteerit laaditaan yhteistyössä kuntoutukseen ohjaavien tahojen kanssa.  

Kuntoutuksen sisältö

Ehdotuksen mukaan Kansaneläkelaitos järjestäisi nuoren ammatillisena kuntoutuksena nuoren kuntoutustarvetta, kuntoutusmahdollisuuksia ja opiskelu- ja työllistymismahdollisuuksia selvittäviä ja arvioivia palveluja ja valmennuksellisia palveluja. Näitä palveluja olisivat muun muassa ammatillinen kuntoutusselvitys (AKSE), työllistämistä edistävä ammatillinen kuntoutus (TEAK), Nuotti-valmennus ja koulutuskokeilu. Nuoren ammatilliselle kuntoutukselle keskeistä on arvioida ja edistää nuoren työ- ja opiskelukykyä, mikä erottaa nuoren ammatillisen kuntoutuksen sosiaalisesta kuntoutuksesta ja kuntouttavasta työtoiminnasta. Valiokunta pitää palvelujärjestelmän selkeyden kannalta tärkeänä, että lain toimeenpanossa pidetään huolta selkeästä rajavedosta muihin jo olemassa oleviin palveluihin.  

Yhteistyöverkosto

Uudistuksen tavoitteiden toteutuminen edellyttää yhteistyötä eri toimijoiden, kuten Kansaneläkelaitoksen, nuorten kanssa toimivien tahojen ja kuntoutuksen palveluntuottajien, välillä. Ehdotuksen mukaan Kansaneläkelaitos toimisi ammatillisen kuntoutuksen järjestäjänä ja ottaisi kokonaisvastuun kuntoutuksesta. Kuntoutuksen järjestämisestä vastaavana tahona Kansaneläkelaitos on merkittävässä asemassa toimivan yhteistyöverkoston luomisessa. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää hyvänä, että yhteistyövelvoite nostetaan lain tasolle. Muutosten vaikuttavuuden varmistamiseksi lain toimeenpanossa on kuitenkin huolehdittava siitä, että kuntoutujan kannalta tarpeellinen yhteistyö toteutuu myös käytännössä eikä vastuu hajoa. Lisäksi valiokunta korostaa ohjaavien tahojen, erityisesti kunnan sosiaalihuollon, vastuuta nuorten kuntoutustarpeen tunnistamisessa ja kuntoutukseen ohjaamisessa. Vastuun toteutuminen edellyttää, että kuntoutukseen ohjaavilla tahoilla on riittävät resurssit ja ammattitaito kuntoutustarpeen arvioimiseksi ja kuntoutukseen ohjaamiseksi.  

Kuntoutujan toimeentulo

Nuoren kuntoutukseen sitoutumista pyritään tukemaan lieventämällä nuoren kuntoutusrahan saamisen edellytyksiä niin, että kuntoutusrahaa voidaan maksaa myös kuntoutuksen odotus- ja väliajoilta. Lisäksi jokaiselta kuntoutuspäivältä ei edellytetä kuntoutukselta tiettyä kestoa. Valiokunta pitää kuntoutusrahan edellytysten lieventämistä perusteltuna kuntoutujan toimeentuloturvan parantamiseksi. Valiokunta kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että erityisesti korkeiden asumismenojen vuoksi kuntoutusrahan lievennykset eivät välttämättä poista kuntoutujan toimeentulotuen tarvetta.  

Uudistuksen vaikutusten seuranta

Hallituksen esityksen mukaan ehdotettujen muutosten vaikutuksia selvitetään seurantatutkimuksella, jossa tarkastellaan, miten nuoret ovat päässeet Kansaneläkelaitoksen ammatilliseen kuntoutukseen, miten nuorten opiskelu- ja työllistymispolut ovat toteutuneet ja miten aiempaa joustavammat mahdollisuudet päästä ammatilliseen kuntoutukseen ilmenevät nuorilla eri toimeentuloturvaetuuksien käytössä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää seurantatutkimusta välttämättömänä uudistuksen vaikuttavuuden arvioimiseksi. Seurantatutkimuksessa tulee myös arvioida yhteistyöverkoston toimivuutta sekä uudistuksen rahoituksen ja resursoinnin riittävyyttä.