Yleisperustelut
         
         Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
            saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
            ja tarkoituksenmukaisena. Tartuntatautilakiin esitetyt muutokset
            merkitsevät selvää lainsäädännöllistä parannusta
            nykyiseen oikeustilaan, koska tartuntatauti-ilmoituksista ja tartuntatautirekisteriin
            tallennettavista tiedoista ja tietojen luovuttamisesta ehdotetaan
            säänneltäväksi täsmällisemmin.
            Uudistus on merkityksellinen henkilötietojen suojan kannalta.
            Lisäksi useita nykyisin asetuksen tai ministeriön
            päätöksen tasolla olevia säännöksiä nostetaan
            lakiin, jolloin sääntelytaso täyttää perustuslaista
            johtuvat vaatimukset.
         
         
         Tartuntatautien torjuntatyön kannalta esitetyt muutokset
            selkeyttävät työnjakoa ja vastuita tartuntatautien
            diagnostiikan, seurannan ja ilmoittamisvelvollisuuden osalta. Sairaanhoitopiirin rooli
            täsmentyy suhteessa perusterveydenhuoltoon ja sairaanhoitopiirien
            tehtävinä korostuvat asiantuntijaohjaus ja torjuntatyön
            koordinointi alueellisesti. Terveyskeskuksen johtavan lääkärin
            velvoite aktiivisiin toimiin tartuntatautien leviämisen
            estämiseksi on entistä selkeämpi, ja terveyskeskuksen
            vastaavan lääkärin oikeus tartuntatautirekisterin
            tietoihin parantaa käytännössä tartuntatautien
            seurannan ja vastustamistyön sujuvuutta.
         
         
         Sosiaali- ja terveysvaliokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin
            muutoksin:
         
         
       
      
         
         Yksityiskohtaiset perustelut
         
         9 §.
         
         Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, että pykälän
            2 momentissa oleva asetuksenantovaltaa koskeva säännös
            on väljyydessään vastoin perustuslakia.
            Perustuslain 121 §:n 2 momentin mukaan kunnille annettavista
            tehtävistä säädetään
            lailla. Ehdotetun 9 §:n 2 momentin nojalla asetus voitaisiin
            antaa kunnan ja valtion välisen tehtävänjaon
            tarkentamiseksi. Perustuslakivaliokunnan mukaan tavallisen lain säätämisjärjestyksen
            edellytyksenä  on,  että  2 momentin   valtuussäännös  poistetaan  lakiehdotuksesta
            tai sitä täsmennetään olennaisesti. Sosiaali-
            ja terveysvaliokunta ehdottaa valtuussäännöksen
            poistamista tarpeettomana laista.
         
         
         11 §.
         
         Perustuslakivaliokunta on katsonut, että pykälässä oleva
            säännös, joka valtuuttaa sosiaali- ja
            terveysministeriön antamaan ohjeita eräiden erityisryhmien
            terveystarkastuksista on tarpeeton, koska viranomainen voi laissa
            säädetyn tehtävänsä alalla
            antaa ohjeita ilman eri valtuutustakin. Sosiaali- ja terveysvaliokunta
            ehdottaa säännöstä  muutettavaksi  siten,  että ohjeidenantovaltuus
            poistetaan ja raskaana olevien terveystarkastuksista säädettäisiin
            vastaisuudessa sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella.
         
         
         Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa ohjeidenantoon oikeuttavat
            tarpeettomat valtuussäännökset poistettaviksi
            myös 20 §:n 4 momentista, 23 §:n 5 momentista
            ja 33 §:n 2 momentista. 
         
         
         12 §.
         
         Pykälän 1 momentin osalta perustuslakivaliokunta
            on katsonut, että kuntiin kohdistuvasta velvollisuudesta
            toimeenpanna pakollinen rokotus ei voi määrätä valtioneuvoston
            päätöksellä, koska perustuslain
            121 §:n 2 momentin mukaan kunnille annettavista tehtävistä säädetään
            lailla. Valtioneuvosto voi sitten päättää vain
            tämän tehtävän toteuttamisen
            tavasta. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa momenttia muutettavaksi
            niin, että kuntaan kohdistuva velvoite käy selkeästi
            ilmi laista ja valtioneuvoston päätösvalta
            rajautuu yleisen pakollisen rokotuksen toteuttamistapaan.
         
         
         Perustuslakivaliokunnan huomautuksen johdosta valiokunta ehdottaa
            2 momentin säännöstä selkeytettäväksi
            sen tarkoitusta vastaavaksi, eli kiiretapauksessa ministeriö voisi
            tehdä 1 momentissa tarkoitetun päätöksen
            väliaikaisena.
         
         
         Perustuslakivaliokunta on pitänyt asianmukaisena pykälän
            3 momentin sanamuodon täsmentämistä sen
            selventämiseksi, että puolustusvoimissa ja rajavartiolaitoksessa
            rokotussuoja on tarkoitus antaa kaikille varusmiehille. Sen sijaan
            ministeriö päättää asiallisesti
            vain kunkin ikäluokan rokotusohjelman sisällöstä.
            Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa säännöksen
            sanamuotoa tarkistettavaksi tämän mukaisesti.
            Koska puolustusvoimissa ja rajavartiolaitoksessa pakollisia rokotuksia
            on erityisen leviämisvaaran vuoksi tarpeen toimeenpanna
            laajemmin perustein kuin pykälän 1 momentissa
            tarkoitettuja väestön yleisiä rokotuksia,
            valiokunta katsoo perustelluksi, että puolustusvoimissa
            ja rajavartiolaitoksessa toimeenpantavista rokotuksista säädetään
            erillisessä pykälässä. Tämän
            mukaisesti valiokunta ehdottaa 12 §:n 3 momentin poistettavaksi
            ja lakiin lisättäväksi uuden 12 a §:n.
         
         
         15 §.
         
         Perustuslakivaliokunta on katsonut, ettei säännöksestä selvästi
            ilmene, millaisiin tartuntatauteihin viranomaisen toimivalta ulottuu.
            Perustuslakivaliokunta on pitänyt asianmukaisena säännöksen
            täsmentämistä. Esityksen perustelujen
            mukaan säännöksessä on kyse
            kiiretilanteesta, jossa yleisvaarallisten tartuntatautien leviämisen
            estämiseksi käytettävissä olevia
            toimenpiteitä määräaikaisesti
            sovelletaan uuden, ennalta tuntemattoman vakavan tartuntataudin
            leviämisen estämiseksi silloin, kun tautia ei
            ole ehditty eikä ehditä määritellä laissa
            tarkoitetuksi yleisvaaralliseksi tartuntataudiksi. Koska pykälässä tarkoitetut
            viranomaisen toimenpiteet tulevat kyseeseen vain yleisvaarallisen
            tartuntataudin kriteerit täyttävän tartuntataudin
            kohdalla, sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa säännökseen
            muutosta, jonka mukaan taudin tulee täyttää 4 §:n
            2 momentissa säädetyt yleisvaarallisen tartuntataudin
            edellytykset. Pikaisten toimenpiteiden käyttöönotto
            ei kuitenkaan edellytä sitä, että tauti
            olisi ehditty valtioneuvoston asetuksella nimetä yleisvaaralliseksi
            tartuntataudiksi. Lisäksi valiokunta ehdottaa säännöstä täydennettäväksi
            niin, että siinä säädetään
            tavaran siirtämistä koskevien rajoitusten enimmäispituudesta. Rajoitusten
            enimmäisajaksi ehdotetaan kahden kuukauden määräaikaa,
            jota tarvittaessa voitaisiin jatkaa hallinto-oikeuden päätöksellä enintään
            kolmella kuukaudella.
         
         
         20 §.
         
         Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti sosiaali- ja terveysvaliokunta
            ehdottaa, että pykälän 2 momentin 4 kohdassa
            tarkoitetut tehtävät nimetään
            valtioneuvoston asetuksella.
         
         
         22 §.
         
         Pykälän 1 momentti ehdotetaan tarpeettomana
            poistettavaksi. Vastaavasti 39 §:stä poistetaan
            viittaus po. momenttiin.
         
         
         23 a §. 
         
         Esityksen perustelujen mukaan Kansanterveyslaitos täydentää tartuntatauti-ilmoituksiin
            perustuvia valtakunnallisen tartuntatautirekisterin tietoja väestötietojärjestelmästä
            saatavilla
            erinäisillä henkilötiedoilla. Perustuslakivaliokunta
            on lausunnossaan katsonut, että tällaisesta rekisteritietojen
            täydentämismahdollisuudesta tulee perustuslain
            10 §:n 1 momentin takia säätää lailla.
            Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa pykälän
            4 momenttiin lisättäväksi säännöksen,
            joka oikeuttaa Kansanterveyslaitoksen täydentämään
            valtakunnallisen tartuntatautirekisterin tietoja väestörekisterijärjestelmästä tiedoilla
            potilaan asuinkunnasta, syntymämaasta, kansalaisuudesta
            ja mahdollisesta kuolemasta.
         
         
         Pykälän 4 momentissa säädetään
            velvollisuudesta muuttaa valtakunnalliseen tartuntatautirekisteriin
            merkityt henkilötunnukset sellaiseen muotoon, ettei niiden
            perusteella voida tunnistaa yksittäisiä henkilöitä.
            Perustuslakivaliokunta katsoo, että olisi aiheellista harkita
            velvollisuuden ulottamista koskemaan muitakin rekistereitä.
            Tämä tarkoittaisi henkilötunnusten muuttamista
            tunnistamattomaan muotoon sairaanhoitopiirien ylläpitämissä alueellisissa
            lääkkeille erityisen  vastustuskykyisten  mikrobien
            kantajien rekistereissä. Näiden rekistereiden
            käyttötarkoituksen kannalta on välttämätöntä,
            että sairaalaan hoitoon otettava potilas pystytään
            yksilöimään, jotta voidaan varmuudella
            todeta juuri kyseisen potilaan olevan taudinkantaja. Henkilön
            tunnistaminen on edellytys oikea-aikaisten eristystoimien ja tutkimusten
            käynnistämiselle. Koska rekisteröidyn
            yksiselitteinen yksilöiminen on tärkeää laissa
            säädetyn tehtävän suorittamiseksi,
            sosiaali- ja terveysvaliokunta ei tältä osin ehdota
            säännökseen muutosta.