Yleisperustelut
Yleistä
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tupakansavu on työoloihin
tehdyistä parannuksista huolimatta edelleen merkittävä terveysuhka
ravintolatyöntekijöille. Tupakansavulle altistuminen
ravintolatyössä lisää riskiä sairastua
ja kuolla ennenaikaisesti syöpään sekä sydän-
ja verisuonisairauksiin. Ravintolatupakoinnin rajoittamisella voidaan
tätä riskiä pienentää.
Kuten hallituksen esityksen perusteluissa on kuvattu, esimerkiksi
Irlannissa ja Norjassa ravintolatupakointi on kielletty kokonaan.
Ravintola-alan myynnin ei kuitenkaan ole todettu näissä maissa vähentyneen,
ja yleinen mielipide kielloista on ollut myönteinen. Ruotsissa
on ollut mahdollista sallia tupakointi ravintoloiden tupakointitiloissa,
mutta niitä ei kuitenkaan ole rakennettu siinä määrin
kuin oletettiin. Kansainvälisen kehityksen on kaiken kaikkiaan
arvioitu suuntautuvan yhä enemmän ravintolatupakoinnin
kieltämiseen kokonaan, myös WHO:n ja EU:n piirissä on
neuvoteltu tähän tähtäävien
suositusten laatimisesta. Valiokunta korostaa, että ehdotettu sääntely
ei velvoita ravintoloita tupakointitilojen rakentamiseen vaan ravintolat
voivat päättää tilojensa savuttomuudesta.
Lakiehdotus saattaa ravintolatyöntekijät työsuojelullisesti
samaan asemaan muiden työntekijäryhmien kanssa ja merkitsee olennaista parannusta
nykytilaan verrattuna. Voimassa olevan tupakkalain mukaiset tekniset
ratkaisut ovat käytännössä osoittautuneet
riittämättömiksi estämään
tupakansavun kulkeutumista savuttomiksi varatuille alueille ravintoloissa.
Työntekijät ovat altistuneet tupakansavulle
erityisesti sellaisissa pienissä ravintoloissa, joissa
nykyinen lainsäädäntö ei edellytä erillisen
tupakointialueen varaamista. Valiokunta pitää esityksen lähtökohtaa
ravintoloiden savuttomuudesta paitsi työntekijöiden
suojelun myös väestön terveyden edistämisen
kannalta tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena.
Tupakointitilat
Perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan, että ravintolatupakoinnin
salliminen vain erillisessä ja eristetyssä tupakointitilassa
on perusoikeusjärjestelmään palautuvan
terveydensuojelun edistämisen näkökulmasta
oikeasuhtaista, koska voimassaolevan lain edellyttämät
tekniset ratkaisut eivät ole riittävästi
estäneet työntekijöiden ja ravintolan
asiakkaiden altistumista tupakansavulle.
Perustuslakivaliokunta piti perusteltuna tarjoilun kieltämistä tupakointitiloissa,
mutta kiinnitti huomiota siihen, että ruoan ja juoman nauttimisen
kieltäminen tupakointitilassa etääntyy perusoikeusjärjestelmään
kiinnittyvästä suojelutavoitteesta ja puuttuu
asiakkaan itsemääräämisoikeuteen.
Perustuslakivaliokunta totesi kiellon koskevan tupakointitilaa siitä riippumatta,
miten tila on työntekijöiden suojelun näkökulmasta
järjestetty. Perustuslakivaliokunnan mielestä sosiaali-
ja terveysvaliokunnan on arvioitava, miten sääntelyn
tavoite tältä osin voidaan saavuttaa ehdotettua
kieltoa lievemmin keinoin. Myös työelämä-
ja tasa-arvovaliokunta esitti lausunnossaan, että sosiaali-
ja terveysvaliokunta vielä harkitsisi, onko kielto lakiehdotuksen
tavoitteiden saavuttamisen kannalta välttämätön.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan saaman selvityksen mukaan ruoan
tai juoman nauttimisen salliminen tupakointitilassa merkitsisi oleskeluajan
olennaista pitenemistä hyvin suljetussa tupakansavuisessa
tilassa ja siten terveysriskien lisääntymistä.
Salliminen johtaisi todennäköisesti myös
siihen, että tupakointitilan käyttö laajenisi
sekä asiakkaiden käytännön ajankäytön
että ravintoloiden tekemien rakentamispäätösten johdosta.
Asiakkaiden ajankäyttö puolestaan kannustaisi
mahdollisimman isojen tupakointitilojen rakentamiseen. Työntekijöiden
suojelun kannalta kaikki nykyisten tupakointisäännösten riittämättömyyden
ongelmat koskisivat valiokunnan käsityksen mukaan tällaista
monikäyttöistä tupakointitilaa. Tupakointitila
vaatisi käytännössä samanlaista
siivousta, asiakaspalvelua ja anniskelun valvontaa kuin ravintoloiden
nykyiset tupakointialueet. Nykytilanne ei näin ollen muuttuisi
siten, että sääntelyn tavoite työsuojelun
parantamisesta saavutettaisiin.
Hallituksen esityksen mukainen ratkaisu turvaa valiokunnan käsityksen
mukaan niin työntekijät kuin asiakkaatkin tupakansavualtistukselta varmemmin
kuin perustuslakivaliokunnan esiintuomat lievemmät keinot.
Lisäksi lakiehdotus tukee johdonmukaisesti tupakansavulta
suojelun ja alkoholilain valvonnan ohella yleistä terveyspoliittista
tavoitetta tupakoinnin vähentämisestä.
Erillinen tupakointitila ilman oheistoimintoja on valiokunnan käsityksen
mukaan myös tupakoitsijoiden kannalta riittävä järjestely
ja kannustaa samalla vähentämään
tupakointia.
Tupakointitilan ilmanvaihdon järjestäminen on
ongelmallista ja kallista erityisesti vanhoissa rakennuksissa. Valiokunta
toteaa, että tupakointitilojen ilmanvaihto tulee järjestää siten,
että mahdollisimman huolellisesti varmistutaan tupakansavun
muihin tiloihin leviämisen estämisestä myös
rakennusten korjaus- ja muutostöiden yhteydessä.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että tupakointitilojen rakentamisesta valmistellaan sosiaali-
ja terveysministeriön ja ympäristöministeriön
yhteistyönä opas suunnittelijoille ja rakennusvalvontaviranomaisille.
Valvonta
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta
on lausunnossaan todennut, että tupakkalain noudattamista
on ollut vaikeaa tai jopa mahdotonta valvoa käytännössä.
Valvonnassa on ollut vaikeaa kiistattomasti osoittaa savun
leviämistä savuttomille alueille, koska savun
määrän mittauksia ei ole voitu toteuttaa
savuisimpina aikoina. Kuten lausunnossa todetaan, lakiehdotuksen
toteutuessa valvonta helpottuu olennaisesti ja vaikeasti tulkittavat
baaritiskejä ja ravintoloiden pelitiloja koskevat erillispykälät
poistuvat. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa lisäksi,
että rakennusluvan yhteydessä tapahtuva tupakointitilan
toimivuuden arviointi vähentää myös
osaltaan jälkivalvonnan tarvetta. Tupakkalain valvontaan osallistuu
useita eri viranomaisia, joiden yhteistyöhön on
kiinnitettävä nykyistä enemmän
huomiota.
Voimaantulo ja siirtymäjärjestely
Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 1.6.2007. Valiokunta pitää voimaantuloon
varattua aikaa riittävänä. Voimaantulosäännöksen
3 momentin mukaan lain edellyttämät rakenteelliset
ja ilmanvaihtoon liittyvät muutokset voidaan poikkeuksellisesti
toteuttaa kahden vuoden kuluessa lain voimaan tulosta, jos elinkeinonharjoittaja
on ennen lain voimaantuloa toteuttanut voimassa olevassa laissa
edellytetyt toimenpiteet. Lisäedellytyksenä on,
ettei valvontaviranomaisella ole ollut huomauttamista toimenpiteisiin.
Siirtymäajan tarkoituksena on ottaa huomioon nykyisen tupakkalain
vuoksi tehtyjen investointien kuoletusaika. Perustuslakivaliokunnan
lausunnon mukaan siirtymäajalle on tupakkalainsäädännön historia
ja elinkeinonharjoittajaomistajan omaisuudensuoja huomioon ottaen
sellaiset perusteet, ettei ehdotus muodostu valtiosääntöoikeudellisesti
ongelmalliseksi.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää kahden vuoden
siirtymäaikaa sääntelyn tavoitteen näkökulmasta
ongelmallisena, erityisesti työntekijöiden suojelun
yhdenvertaisuuden ja lakimuutosten voimaantulosta tiedottamisen
kannalta. Valiokunnan käsityksen mukaan voimaantuloajankohtaa
ei kuitenkaan ole syytä pidentää niiden ravintoloiden
osalta, joissa työntekijöiden suojelu on nykyisin
toiminut heikoimmin. Valiokunta korostaa lisäksi, että voimaantulosäännöksen
3 momentin perusteella nyt ehdotettuja säännöksiä sovelletaan
siirtymäajan jälkeen kaikkien ravintoloiden tupakointitiloihin
yhdenvertaisesti.
Tiedottaminen
Ehdotetun lainmuutoksen käytännön
toimeenpanon onnistumisen kannalta tiedottaminen on keskeisessä asemassa.
Lain voimaantulo on perustellusti ajoitettu vuoden 2007 kesän
alkuun. Ajankohta antaa sekä yleisölle että ravintoloille aikaa
sopeutua muutokseen. Toimeenpanon onnistumiseksi sosiaali- ja terveysministeriön
on kuitenkin huolehdittava siitä, että lain tarkoituksesta
ja menettelytavoista tiedotetaan riittävästi ja
hyvissä ajoin etukäteen. Lain voimaantulo on myös
hyvä tilaisuus tiedotuksen avulla tukea ravintoloiden vapaaehtoista
siirtymistä kokonaan savuttomiksi ja kannustaa väestöä tupakoinnista luopumiseen.
Valiokunta ehdottaa hyväksyttäväksi lausuman,
jossa edellytetään hallituksen seuraavan lainmuutoksen
tavoitteiden toteutumista (Valiokunnan lausumaehdotus).
Yksityiskohtaiset perustelut
13 d §.
Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten valiokunta ehdottaa
1 momentissa säädettäväksi tupakointitilan
mitoituksen perusteista. Pykälän 3 momentin perusteella
valtioneuvosto voisi asetuksella antaa tarkempia säännöksiä tupakointitilan
mitoituksesta. Sosiaali- ja terveysministeriö voisi 4 momentin
nojalla antaa tarkemmat rakennustekniset ja omavalvontasuunnitelmaa
koskevat säännökset.
13 e §.
Valiokunta ehdottaa hallituksen esityksen antamisen jälkeen
lakiin tehtyjen muutosten (286/2006) vuoksi viittaukset
14 §:ään muutettaviksi viittauksiksi
14 a §:ään.
14 §.
Valiokunta ehdottaa 14 §:ään ehdotetuista
muutoksista säädettäväksi lain
14 b §:ssä siten, että säännöksessä otetaan
huomioon laeilla 44/2006 ja 286/2006 aiemmin tehdyt
muutokset.
Voimaantulosäännös.
Valiokunta ehdottaa voimaantulosäännöksen
3 momentin muuttamista siten, että viittaus 14 §:n
4 momenttiin muutetaan viittaukseksi 14 a §:ään