Yleistä

Esityksen perustelujen mukaan sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuun siirtyminen palvelurakenneuudistuksessa aiheuttaa poikkeustilanteen, joka saattaa luoda uudistuksen tavoitteiden ja tulevan järjestäjän näkökulmasta ei-toivottuja kannustimia nykyisille palvelujen järjestäjille. Kuntien ja kuntayhtymien sopimus- ja toimintavapautta sosiaali- ja terveydenhuollossa ehdotetaan tämän vuoksi rajoitettavaksi määräaikaisella lainsäädännöllä. Rajoitukset koskevat lain voimaantulon jälkeen ja ennen 1 päivänä tammikuuta 2019 tehtyjä oikeustoimia, kunnes sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu siirtyy pois kunnilta ja kuntayhtymiltä tulevan lainsäädännön mukaisesti.  

Esityksen mukaan laajoja ja pitkäaikaisia sopimuksia sekä rakennusten ja toimitilojen käyttöoikeutta koskevia sopimuksia rajoitetaan velvoitteella sisällyttää niihin voimassaoloa rajoittava ja tulevan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäjän oikeuksia vahvistava irtisanomisehto. Suurempia rakennusinvestointeja rajoitetaan niiden lähtökohtaisella kieltämisellä, johon on liitetty poikkeuslupamahdollisuus. 

Perustuslakivaliokunta katsoi lausunnossaan, ettei ehdotettu sääntely määräaikaisena, hyväksyttävän päämäärän kannalta oikeasuhtaisena ja rajattuna kokonaisuutena muodostu kunnallisen itsehallinnon kannalta ongelmalliseksi. Sääntelyä ei pidetty ongelmallisena myöskään omaisuudensuojan näkökulmasta. Rajoitukset perustuvat lausunnon mukaan perusoikeuksien kannalta hyväksyttävään päämäärään, ja rajoitusten vähäisyys huomioon ottaen niitä voidaan pitää myös oikeasuhtaisina. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää esitettyjä rajoituksia sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistuksen tavoitteiden kannalta tarpeellisina ja puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muutettuna siten, että hallituksen esityksen tavoitteet voidaan saavuttaa mahdollisimman hyvin. 

Esityksen lähtökohdat

Keskeisin tarve sote-uudistukselle on valmistelun eri vaiheissa ollut se, ettei nykyisen pirstaleisen palvelujärjestelmän ole arvioitu turvaavan riittäviä sosiaali- ja terveyspalveluja perustuslain 6 §:n tarkoittamalla tavalla yhdenvertaisesti. Sote-uudistuksen valmistelun eri vaiheissa on tavoiteltu nykyistä vähäisempää määrää ja maantieteellisesti laajempia sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestäjiä, jotta palvelut kyettäisiin järjestämään suuremmissa kokonaisuuksissa. Järjestäjillä olisi tällöin vahvempi kantokyky sekä osaamiseen että taloudellisiin edellytyksiin liittyen järjestää palvelut laajalla alueella yhdenvertaisesti. 

Kunnissa ja sairaanhoitopiireissä on viime aikoina tehty ja valmistellaan parhaillaan paljon rakennuksiin kohdistuvia investointeja. Tämä on ymmärrettävää, koska Suomen keskussairaalaverkosto rakennettiin pääosin hyvin nopeassa tahdissa 1960-luvulla ja sairaaloiden kiinteistöt ovat valtaosaltaan huonokuntoisia ja ikääntyneitä sekä peruskorjauksen tarpeessa. Sama koskee myös useita kuntien terveyskeskuksia ja vanhustenhuollon yksiköitä. Lisäksi monet sairaalat ovat toiminnallisesta näkökulmasta vanhentuneita ja sairaanhoidon toteuttaminen niissä vaatii merkittävästi enemmän henkilöstöresursseja kuin toiminnallisista lähtökohdista toteutetussa uudessa rakennuksessa.  

Toisaalta uudistuksen valmistelun aikana useissa kunnissa ja kuntayhtymissä on tehty ratkaisuja, joilla pyritään säilyttämään omalla alueella omille asukkaille nykyinen palvelurakenne, henkilöstö, kiinteistöt, omaisuus tai muu sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämiseen liittyvä kokonaisuus tai joiden tarkoituksena on jopa edesauttaa sosiaali- ja terveydenhuollon voimavarojen mahdollisimman suuren osan sitomista oman kunnan alueelle. 

Esityksen perusteluissa on kattavasti tuotu esiin seikkoja, joita on otettava huomioon erityisesti pitkävaikutteisten investointien tarkastelussa. Esimerkiksi väestökehitys edellyttää muutoksia sairaalakapasiteettiin, joka on suurelta osin rakennettu aiempien vuosikymmenten väestörakenteeseen ja olosuhteisiin. Palvelurakenteen uudistamisen yhtenä tavoitteena on merkittävien tuottavuushyötyjen saaminen ja kustannusvaikuttavuuden parantaminen. Muun muassa operatiivisen toiminnan keskittämisellä korkean toimenpidevolyymin yksiköihin sekä terveysteknologian ja digitalisoitumisen hyödyntämisellä odotetaan saavutettavan huomattavia etuja terveyspalvelujen toteutuksessa. Valiokunta pitää tämän vuoksi tärkeänä, ettei merkittäviä rakentamispäätöksiä tehdä ennen tarkempaa tietoa palvelurakenteen tulevasta toteutuksesta. Sosiaali- ja terveydenhuoltoon osoitettujen voimavarojen tarkoituksenmukaisen käytön kannalta olisi ollut perusteltua rajoittaa investointeja jo uudistuksen varhaisemmassa vaiheessa.  

Valiokunta pitää tärkeänä, että ehdotetuilla rajoitussäännöksillä pyritään estämään vain sellaisia oikeustoimia, joiden voidaan katsoa olevan tulevien järjestäjien toimintaa haittaavia ja joita ei ole välttämätöntä toteuttaa ennen tulevaa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistusta. Rajoitusten voimassaolon aikana on siten edelleen mahdollista tehdä sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistuksen kokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukaisia oikeustoimia.  

Kuten hallintovaliokunnan lausunnossa todetaan, on kunnissa ja kuntayhtymissä jo käynnissä suuria tai laajakantoisia hankkeita tai toimenpiteet ovat muutoin edenneet niin pitkälle, ettei ehdotetun lain sääntely tule koskemaan niitä. Lausunnon mukaan esimerkiksi kasvukeskuksissa myös merkittävä osa investoinneista kohdistuu tällä hetkellä muille toimialoille kuin sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Varsinkin peruskorjausinvestointeja tehdään tällä hetkellä perusopetukseen, kuten kouluihin, ja uusinvestointeja varhaiskasvatukseen, kuten päiväkoteihin, tavanomaisten kunnallisteknisten infrastruktuuri-investointien lisäksi. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa hallintovaliokunnan tavoin, ettei lakiehdotuksella rajoiteta näitä investointeja. 

Palveluja ja kiinteistöjen käyttöä koskevat sopimukset

Esityksen mukaan laajoihin ja pitkäaikaisiin yksityisen palvelun tuottajan kanssa tehtäviin sopimuksiin sekä pitkäaikaisiin rakennusten ja toimitilojen vuokra- tai muihin käyttöoikeussopimuksiin tulisi sisällyttää irtisanomisehto. Säännös koskee sopimuksia, jotka tehdään ehdotetun lain voimaantulon jälkeen ja jotka ovat voimassa vuoden 2018 jälkeen, sekä tätä aiemmin laadittuja sopimuksia, jos niitä olennaisilta osin ko. ajanjaksona muutetaan. 

Valiokunta korostaa, ettei säännös estä kuntia ja kuntayhtymiä edelleen haluamassaan laajuudessa hankkimasta palveluja yksityisiltä palvelujen tuottajilta sekä tekemästä kiinteistöjen ja toimitilojen käyttöoikeutta koskevia sopimuksia. Kunnan tai kuntayhtymän tulee vain laissa säädettävän velvoitteen mukaisesti sisällyttää tehtävään sopimukseen sopimusehto, jonka mukaan tulevalla palvelujen järjestäjällä on oikeus irtisanoa sopimus. Ehdotettu sääntely ei siten rajoita kuntien ja kuntayhtymien mahdollisuutta tehdä sopimuksia siksi ajaksi, jolloin niillä on järjestämisvastuu. Rajoittaminen kohdistuu laajuudeltaan merkittäviin pitkäkestoisiin sopimuksiin, joiden voimassaolo jatkuu vuoden 2018 jälkeen.  

Valiokunta katsoo, että irtisanomisehdolla on esitetyllä tavalla tarpeen turvata sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäjien mahdollisuuksia organisoida toimintaa hallituksen linjaamalla tavalla. Tulevan järjestäjän mahdollisuudet järjestää palveluja integroidusti nykyistä laajemmilla alueilla ja asukkaiden kannalta yhdenvertaisella tavalla vaikeutuvat merkittävästi, jos vanhat sopimusvelvoitteet sote-uudistuksen ratkaisujen myötä siirtyisivät uusille järjestäjille. Kuntakohtaiset palvelujen ulkoistamisssopimukset voivat myös rajoittaa alueella olevien resurssien tarkoituksenmukaista hyödyntämistä.  

Kuten esityksen perusteluissa todetaan, kuntien pitkäaikaisilla sopimuksilla voi olla merkitystä myös hallituksen linjaaman valinnanvapauden kannalta. On tärkeää välttää tilanne, jossa tuleva palvelujen järjestäjä tai viimekädessä valtio rahoittajana joutuu maksamaan sopimuksen osapuolena olevalle yksityiselle palvelun tuottajalle sopimuksen mukaisen korvauksen riippumatta siitä, valitsevatko ihmiset kyseisen palvelun tuottajan palveluja vai eivät. Lisäksi on vältettävä tilanne, jossa jollekin palvelun tuottajalle maksetaan vuosien ajan korvauksia aivan toisenlaisilla perusteilla kuin mitkä ovat maksuperusteet tulevassa järjestelmässä.  

Irtisanomisehto on esityksen mukaan sisällytettävä sellaisiin yksityisen palvelun tuottajan kanssa tehtäviin sopimuksiin, joiden ennakoitu vuotuinen arvo sopimuskauden aikana ylittäisi viisikymmentä prosenttia kyseisen kunnan tai kuntayhtymän järjestämisvastuulla olevan sosiaali- ja terveydenhuollon osalta viimeisimmän tilinpäätöksen mukaisista vuosittaisista käyttötalousmenoista ja sopimus on voimassa vähintään viisi vuotta. Tämä tarkoittaa sitä, että kansanterveyslain ja sosiaalihuoltolain mukaisia palveluja järjestävien kuntien ja kuntayhtymien käyttötalousmenoista vähennetään ensin sairaanhoitopiirin järjestämisvastuulla olevat erikoissairaanhoidon menot.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tärkeänä, että lailla rajoitetaan myös sellaisia sopimusjärjestelyjä, joilla palveluja ostetaan samalta yksityiseltä palvelun tuottajalta usealla eri sopimuksella, joista yksikään ei yksin täytä mainittua 50 prosenttia. Sopimusten pilkkomisella voitaisiin välttyä irtisanomisehdon sisällyttämiseltä sopimukseen. Valiokunta ehdottaa, että lakiehdotukseen lisätään säännös, jonka perusteella kaikkiin saman tahon kanssa lain voimassaoloaikana tehtäviin sopimuksiin, joiden arvo yhteensä ylittää edellä mainitun 50 %:n rajan, on sisällytettävä laissa tarkoitettu irtisanomisehto. 

Irtisanomisehto tulee sisällyttää lain voimaantulon jälkeen tehtäviin tai olennaisesti muutettaviin sopimuksiin. Mikäli hankintalain mukainen kilpailutus on tehty ennen lain voimaantuloa, sitä ei tarvitse tehdä uudelleen, koska mahdollisen sopimuksen tekohetkellä osapuolet ovat tietoisia irtisanomislauseketta koskevasta velvoitteesta. 

Sopimuksen irtisanominen

Hallituksen esityksen mukaan ennen sopimuksen irtisanomista tulevan sotepalvelujen järjestämisvastuussa olevan olisi neuvoteltava sopimuskumppanin kanssa sekä saatava irtisanomiselle Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen puoltava lausunto. Yksityisen palvelun tuottajan kanssa tehtävän sopimuksen irtisanominen edellyttää lakiehdotuksen 3 §:n 2 momentin mukaan sitä, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lausunnon mukaan irtisanominen on perusteltua palvelujen yhdenvertaisen saatavuuden, palvelukokonaisuuden tarkoituksenmukaisen toteutuksen tai kustannusvaikuttavan toiminnan kannalta. Irtisanomisen edellytyksenä on lisäksi, ettei sopimus ole palvelujen järjestämisvastuussa olevan arvion ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lausunnon mukaan tarkoituksenmukainen asiakkaan ja potilaan valinnanvapauden toteuttamisen kannalta. Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, ettei valinnanvapauden sisältöä käsitellä lainkaan säännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa. Yleisperusteluissa tosin mainitaan, että sote-uudistuksen yhteydessä "luodaan valinnanvapaus-lainsäädäntö, joka mahdollistaa, että käyttäjä valitsee itse palveluiden julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin tuottajan."  

Perustuslakivaliokunnan mielestä asiakkaan ja potilaan valinnanvapauden toteutuminen on irtisanomisperusteena epämääräinen, koska valinnanvapautta koskevaa lainsäädäntöä ei toistaiseksi ole olemassa. Irtisanomisehdon soveltaminen voi myös joissain tilanteissa, esimerkiksi soveltamisajankohdasta riippuen, muodostua ongelmalliseksi, koska irtisanominen on nimenomaisesti säädetty riippumaan THL:n lausunnosta. Perustuslakivaliokunta huomauttaa, että tällainen lausunto ei ole yleensä valituskelpoinen päätös. Euroopan neuvoston paikallisen itsehallinnon peruskirjan 11 artiklan mukaan paikallisviranomaisilla tulee olla oikeus ryhtyä oikeudelliseen menettelyyn turvatakseen toimivaltuuksiensa vapaan käyttämisen ja niiden paikallisen itsehallinnon periaatteiden noudattamisen, jotka on vahvistettu perustuslaissa tai kansallisessa lainsäädännössä. Perustuslakivaliokunnan mukaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan tulee harkita Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lausunnon korvaamista päätöksellä, jonka lainmukaisuus voidaan saattaa hallintotuomioistuimen arvioitavaksi.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää ehdotettua irtisanomismenettelyä varsin monimutkaisena. Mikäli Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lausunto olisi muodoltaan valituskelpoinen päätös, irtisanominen entisestään monimutkaistuisi, päätöksentekoprosessi hidastuisi ja vaatisi paljon hallinnollista työtä. Valiokunta ei pidä irtisanomisen tarkoituksenmukaisuuden arvioinnin kannalta THL:n lausuntoa tarpeellisena. Valiokunta katsoo, että järjestämisvastuussa olevalla taholla tulee olla oikeus itsenäisesti päättää, pitääkö se lain voimassaoloaikana tehdyn palveluja tai kiinteistöjen käyttöä koskevan sopimuksen voimassa vai irtisanooko sen. Valiokunta ehdottaa, että irtisanomismenettelyä yksinkertaistetaan siten, ettei tulevalla palvelujen järjestäjällä ole velvoitetta pyytää sopimuksen irtisanomisesta THL:n lausuntoa. Tällöin irtisanomisperusteiden tutkimiseen ei myöskään tarvita lisähenkilöstöä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen. Ainoana menettelyä koskevana vaatimuksena säilyy velvoite neuvotella sopijapuolen kanssa ennen sopimuksen irtisanomista. 

Investointirajoitus

Lakiehdotuksen 4 §:n mukaan kunta tai kuntayhtymä ei saa tehdä sosiaali- ja terveydenhuollon rakennuksiin kohdistuvia investointeja koskevia sitoumuksia, joiden arvonlisäverottomat kokonaiskustannukset ylittävät viisi miljoonaa euroa. Ehdotetun 2 momentin mukaan sosiaali- ja terveysministeriöllä on toimivalta myöntää poikkeuslupa investointisitoumuksen tekemiselle. Poikkeusluvan myöntäminen edellyttää, että investointi on perusteltu palvelujen saatavuuden turvaamiseksi ja investointi on alueen palvelurakenteen kannalta tarpeellinen. Lisäksi edellytetään, että investointi tukee muutoinkin sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen tavoitteiden toteutumista. Rajoitus ei koske pienempiä investointeja eikä vuosihuoltoon liittyviä tai valvovan viranomaisen tarkastusten perusteella välttämättömiä esimerkiksi rakennuksen käyttäjien terveyden tai turvallisuuden vuoksi tehtäviä investointeja.  

Investointia koskevan sopimuksen tekemisessä merkittävänä ajankohtana on urakkasopimuksen tai sitä vastaavan rakennustöiden aloittamista tarkoittavan sopimuksen allekirjoittaminen. Hallintovaliokunta kiinnitti lausunnossaan huomiota tilanteisiin, joissa voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti vireille pantua hanketta ei voida saattaa loppuun tarkoitetulla tavalla hankkeen elinkaaren aikana väliin tulevan lainsäädännön vuoksi. Hankkeessa on saatettu tehdä aiesopimus tai esisopimus tai muunlaisia sopimuksen valmistelutoimia, joista aiheutuvat kustannukset voivat olla merkittäviä. Tilanteisiin voi myös liittyä erilaisia sopimusoikeudellisia ja vahingonkorvausoikeudellisia kysymyksiä, joissa hallintovaliokunnan käsityksen mukaan merkitystä on myös sillä, onko sopimuspuoli toiminut vilpittömässä mielessä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että lain voimaantulo voi aiheuttaa sopimuksen valmisteluun käytettyjen kustannusten menettämisen, jos suunniteltu investointi ei ole lakiehdotuksen mukainen. Oikeudellisena lähtökohtana on, ettei muuttuneen lainsäädännön vuoksi syntyneen vahingon korvaamista voi menestyksellisesti vaatia toiselta osapuolelta. Lain voimaantulon jälkeen tehtyjen toimien osalta osapuolten oletetaan lähtökohtaisesti tunteneen lain sisällön. 

Investointien rajaksi ehdotetaan viittä miljoonaa euroa. Investointitarpeet vaihtelevat pienten ja suurten kuntien sekä sairaanhoitopiirien välillä varsin paljon, ja suurten toimijoiden kannalta investointiraja on varsin matala. Toisaalta asettamalla raja tälle tasolle kyetään estämään esimerkiksi epätarkoituksenmukaisia investointeja terveyskeskusrakennuksiin. Valiokunta pitää rajaa asianmukaisena ottaen huomioon, että suuret kunnat ja sairaanhoitopiirit voivat lakiehdotuksen perusteella käytännössä saada poikkeusluvan palvelurakenteen kannalta tarkoituksenmukaisille investoinneilleen ja lakiehdotus mahdollistaa myös pienemmät hankkeet esimerkiksi vanhustenhuollon kehittämisessä.  

Hallintovaliokunnan lausunnon mukaan saattaa poikkeuslupahakemusten käsittelystä muodostua pullonkaula, jos niitä tulee ministeriöön paljon. Hallintovaliokunta piti tärkeänä, että poikkeuslupahakemukset ratkaistaan asianmukaisessa aikataulussa ja etteivät investoinnit hallinnollisista syistä tarpeettomasti viivästy tai esty. Hallintovaliokunta esitti sosiaali- ja terveysvaliokunnalle, että se arvioisi lupakäsittelylle asetettavan määräajan mahdollisen tarpeen. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ei pidä hankkeiden sisällöllisten erojen ja käsittelyvaiheiden vaihtelevuuden vuoksi tarkoituksenmukaisena säätää hakemuksille yhtenäistä käsittelyaikaa. Valiokunta toteaa, että poikkeuslupakäsittelyyn sovelletaan hallintolain säännöksiä, joiden perusteella ministeriön on käsiteltävä lupahakemukset ilman aiheetonta viivytystä (HallintoL 23 §). 

Perustuslakivaliokunta totesi, että poikkeusluvan myöntäminen sidotaan esityksessä hallituksen jo tekemiin ja tuleviin linjauksiin uudistuksen tavoitteista ja että poikkeusluvan myöntämisen edellytys jää näin ollen hyvin avoimeksi. Perustuslakivaliokunnan mielestä ehdotukseen jo sisältyvä erillinen edellytys investoinnin tarpeellisuudesta alueen palvelurakenteen kannalta täyttää sääntelytarpeen. Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan näkemykseen uudistuksen tavoitteita koskevan edellytyksen avoimuudesta ja ehdottaa säännöstä muutettavaksi siten, että edellytyksenä ovat ainoastaan palvelujen saatavuuden turvaaminen ja tarpeellisuus alueen palvelurakenteen kannalta.  

Kunnat ja kuntayhtymät toteuttavat pitkäaikaisia investointeja omien hankkeiden lisäksi entistä enemmän erilaisilla leasing- ja vuokrausjärjestelyillä. Näiden sopimusten kesto on pitkä, koska niillä katetaan rakennusinvestointien kustannukset pitkällä aikavälillä. Sopimuksien kustannukset tulevat katettavaksi tulevaisuudessa osana toimintakustannuksia. Myös tällaisiin sopimuksiin liittyvät samat ongelmat kuin yllä kuvattuihin kuntien ja sairaanhoitopiirien suoraan omistukseen tuleviin rakennushankkeisiin. Toisaalta tarkoituksenmukaisiinkaan sopimuksiin ei todennäköisesti saataisi rahoitusta, jos sopimuksiin vaaditaan lakiehdotuksen 3 §:n mukaista irtisanomisehtoa. Valiokunta ehdottaa 4 §:n poikkeuslupamenettelyn mahdollisuuden täydentämistä näiden investointien osalta.  

Sopimuksen sitovuus

Ehdotetun 5 §:n mukaan sopimus ei sido sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuussa olevaa 1 päivästä tammikuuta 2019 alkaen, jos 2—4 §:n mukaiseen oikeustoimeen on ryhdytty tämän lain vastaisesti.  

Perustuslakivaliokunta huomauttaa, että säännöksessä sitomattomuus kohdistetaan vain tahoon, joka on säännöksessä mainittuna ajanhetkenä järjestämisvastuussa sosiaali- ja terveydenhuollosta. Säännös voidaan ymmärtää niin, että sopimuksen alkuperäinen osapuoli, esimerkiksi kunta taikka sen sopimuskumppani, olisi kuitenkin sidottu lainvastaiseen sopimukseen. Tämä ei voine olla säännöksen tarkoitus, mistä syystä säännöstä on perustuslakivaliokunnan mielestä aiheellista täsmentää vastaamaan sen tarkoitusta.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa, että lainvastaiset sopimukset säädetään suoraan lain nojalla mitättömiksi. 

Ohjaus ja seuranta

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että nyt ehdotettu sääntely, jolla rajoitetaan kuntien ja kuntayhtymien oikeutta tehdä oikeustoimia, on varsin poikkeuksellinen ja sen sujuva täytäntöönpano edellyttää, että ministeriö antaa kunnille ja kuntayhtymille selkeät ja kattavat soveltamisohjeet eri tilanteisiin. 

Hallintovaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota hallituksen esityksen kiireelliseen käsittelyaikatauluun. Sosiaali- ja terveysvaliokunta katsoo, että esitys olisi ollut syytä antaa eduskunnalle jo aiemmin kuluvalla istuntokaudella. Valiokunta pitää kuitenkin ehdotetun lain tavoitteiden kannalta tärkeänä saattaa asian käsittely pikaisesti loppuun ja saada laki voimaan kiireellisellä aikataululla.  

Perustuslakivaliokunta pitää lausunnossaan tärkeänä, että lakiehdotuksen vaikutuksia seurataan tarkoin ja mahdollisiin epäkohtiin puututaan viipymättä, jos laki tuottaa ongelmia perustuslain 6 ja 19 §:ssä turvattujen perusoikeuksien toteutumisen kannalta, laki osoittautuu muutoin toimimattomaksi taikka jos sote-uudistuksen jatkovalmistelu antaa muutoin aihetta lain uudelleen arviointiin. Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan vaatimukseen. Tarkka seuranta on tarpeen erityisesti lainsäädännön poikkeuksellisuuden takia.